In Englis Below
On jälleen aika esitellä vaikutuksen tehnyt kirjoittaja. Kun luin ensimmäisen kerran Shimo Suntilan raapaleita Sata kummaa kertomusta -teoksesta ihastuin heti tapaan, jolla Shimo saa scifinkin tuntumaan ihmisläheiseltä ja herkältä. Kun pääsin vielä Shimon asiantuntevaan oppiin Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomossa, tiesin, että haluan hänet blogini Häikäisevät kirjoittajat -juttusarjaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Shimon teksteihin ja teoksiin.
Shimo muuten toimitti yhdessä Artemis Kelosaaren kanssa kehokauhuantologian Tämä jalka ei ole minun : kauhuja omasta kehosta (Tajunta Media, 2017), jossa julkaistiin novellini Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Kuka olet?
Olen Shimo Suntila, turkulainen elämäntapanörtti. Kiinnostuin scifistä jo ennen kuin osasin lukea ja sillä tiellä olen edelleen. Spefi on se genre, jota elän ja hengitän, ja jota myös tuotan. Vaikka periaatteessa voisin hyvinkin kirjoittaa puhtaasti mainstreamin piiriin putoavan tarinan, käytännössä hinku katsoa maailmaa nyrjähtäneen todellisuuden näkövinkkelistä voittaa aina.
Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Jo ala-asteella pidin ainekirjoituksesta. Jokin omien kirjoitelmien tekemisessä oli hauskaa, joten siihen tuli myös panostettua. (Sitähän lahjakkuus on: energian panostaminen kivaan asiaan siinä määrin, että siinä tulee suhteellisen hyväksi.) Nykyään nimenomaan tarinoiden kertominen on ”se juttu”. Toiset käyvät lenkillä tai tahkoavat rahaa, minä haastan itseäni kirjoittamaan parempia stooreja korkeammalla laadulla. Kirjoittaminen on elämäntapa siinä missä scifin harrastaminenkin. Jos en kohta joka päivä kirjoitakaan, niinä päivinä kuitenkin mietin, että pitäisi kirjoittaa. Ja vaikka on aina mahtavaa kuulla lukijoilta palautetta ja kiitosta, eikä tätä puolta pidä lainkaan väheksyä, kai se kirjoittamisen tarve kiteytyy sisäiseen pakkoon – ilmankaan en osaa olla.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Kirjailija minusta tuli ihan päätöksellä, mutta sitä edelsi ura harrastekirjoittelijana. 00-luvun loppupuoliskon vietin syvällä monenpelattavien nettiroolipelien maailmoissa, tärkeimpinä Star Wars Galaxies ja City of Heroes (WoWissakin liehuin hetken). Pelasin tuntikausia joka ikinen ilta, ja nimenomaan roolipelasin. Jo parissa viikossa jokainen hahmo alkoi elää omaa elämäänsä, ja pian illan aikana koetut tapahtumat eivät riittäneet. Ryhdyin kirjoittamaan novelleja hahmon menneisyydestä tai seikkailuista päiväsaikaan ja postailin niitä yhteisömme foorumille. Pikkuhiljaa siinä puuhassa aloin päästä jyvälle sellaisista asioista kuin draaman kaari, rytmitys ja dialogi, ja suoritin kokeita erilaisilla kerrontatekniikoilla.
Aika aikaansa kutakin. Pelit kuivuivat kokoon, mutta halu kirjoittaa jäi elämään vahvana.
Vuonna 2011 olin kirjoitellut hieman, yhden novellin ja kourallisen raapaleita, mutta se osoitti vain sen, että jos kirjoitan silloin, kun päällä on fiilis tai jopa inspiraatio, en ikinä saa kirjoitetuksi niin paljon kuin haluaisin. Olen pohjimmiltani hyvin laiska. Piti siis keksiä keino ohittaa tuo laiskuus.
Niinpä päätin, että vuonna 2012 kirjoittaisin joka päivä. Ainoa keino pitää sellaisesta päätöksestä kiinni oli alistaa koko proggis ryhmäpaineelle ja suuren yleisön valvottavaksi. Lupasin julkisesti kirjoittavani yhden raapaleen (raapale on tasan satasanainen tarina) vuoden joka päivä ja postaavani sen blogiini. Sitä sitten lähdin toteuttamaan, ja samalla tahkosin novelleja antologioihin sekä kirja-arvosteluja blogiin. Sinä vuonna opin kirjoittamisen rutiinin ja kirjoitin 366 raapaletta (oli karkausvuosi).
Vuotta myöhemmin julkaisin esikoiseni, raapalekokoelman Sata kummaa kertomusta.
Millainen rooli kirjoittamisella on elämässäsi?
Kirjoittaminen on alati läsnä. Kun en kirjoita, ajattelen sitä. Koko ajan on pari kolme projektia menossa, ja yleensä kaksi deadlinea viuhahtanut ohi. Hengaan kirjoittajien kanssa sosiaalisesti. Käyn kirjoittajapiireissä ja kirjoittajaleireillä. Juoksen kirjallisissa riennoissa lukemassa tekstejäni. Muutoin se pelkästään olisi lähes koko identiteettini, mutta kerään kirjoja sellaisella vimmalla, että se on toinen asia, josta minut tiedetään. Olikin siis luonnollista kirjoittaa novellikokoelma kirjoja keräävästä Bibliofiilistä. Se on pelottavissa määrin omakuvani.
Mitä työn alla nyt?
Romaani, itse asiassa kaksi. Ja novelleja. Mutta niitä nyt on aina menossa pari kolme, tai enemmän. Ja läjä raapaleita pitäisi kirjoittaa. Ja edistää yhtä elokuvakäsistä, joka on takunnut jo pari vuotta. Mainitsinko, että romahdin tässä pari kuukautta sitten työuupumuksen vuoksi ja palautuminen on edelleen meneillään oleva prosessi?
Missä näet itsesi 5-10 vuoden kuluttua?
Tähän mennessä olen julkaissut vain novelleja. Niiden tekeminen on, jos ei nyt suoranaisen vaivatonta, ainakin helppoa. Sen minä osaan. Mutta on aika saattaa romaanimittainen teksti valmiiksi ja kustantajan pöydälle, ja toivoakseni myös lukijoiden saataville. Optimistina luulen, että 10 vuoden kuluttua niitä on ilmestynyt jo aika liuta. Kun nyt saisin sen ensimmäisenkin valmiiksi.
Kiitos Shimo, että jaoit ajatuksiasi kirjoittamisesta. Odotan innolla, että pääsen lukemaan Suntilaa myös romaanimitassa.
Lue lisää Shimon ajatuksia ja tutustu hänen tuotantoonsa osoitteessa: routakoto.com
Lue lisää ajatuksiani spekulatiivisen fiktion hautomosta ja erityisesti Shimo Suntilan kurssikerrasta.
Tutustu myös muihin häikäiseviin kirjoittajiin blogissani.
In English
It’s time to introduce another author who has amazed me with his skills. The first time I read Shimo Suntila’s short stories, or drabbles to be exact, in his collection called Sata kummaa kertomusta (A Hundred Weird Tales), I fell in love with the way Shimo makes sci-fi feel very sensitive and human. After attending to Shimo’s sci-fi lesson in the fantasy and sci-fi writing class, I knew I wanted to interview him in my blog.
Who are you?
I am Shimo Suntila, a Turku-based lifestyle nerd. I became interested in sci-fi even before I could read. It is the genre I live and breathe and also produce. In principle, I could write a story that falls into the purely mainstream category, but in practice, the urge to see the world from an odd point of view always wins.
What makes you write?
I liked to write already in primary school. Writing my own texts was fun so I wanted to invest in it. (That’s what talent is: investing energy in a thing you like, and making progress with it.) Nowadays, telling stories is the thing for me. Others go jogging or stacking money, I challenge myself to write better stories with better quality. To me, writing is a way of life, as is Sci-fi. If I didn’t write every day, I would think I should. And even if it is always good to hear the feedback from readers, the writing is more like an inner must to me, I just can’t be without it.
How did you become a writer?
I became an author by a choice, but I was a writer long before that. At the beginning of the 2000s, I went deep in the world of multiplayer online roleplaying games, the most important ones being Star Wars Galaxies and City of Heroes (WoW too for a while). I played role-playing games for hours every single night. In just a couple of weeks, every character started to live their own lives and form extended stories in my head. I started to write short stories about their past and new adventures and posted them to our gaming forums. I began to understand things like drama, rhythm, and dialogue and performed experiments with different techniques of storytelling.
After the games dried up, the desire to write remained strong.
In 2011, I had written one short story and a handful of drabbles. It taught me that if I only write when I feel like it, I will never write as much as I would like to. I am basically a lazy person. So I had to come up with a way to bypass that laziness.
In 2012 I decided to write every day. To keep my decision, I promised to publish one drabble (short story of 100 words) in my blog every day. While I did that I also wrote short stories to anthologies and book reviews to my blog. That year I found my writing routine and I wrote 366 drabbles (it was a leap year).
A year later, I published my first book, a collection of a hundred drabbles called A Hundred Weird Tales.
What is the role of writing in your life?
Writing is always present. When I don’t write, I think about it. I have always a few projects going on and a couple of deadlines passing. I participate in writing groups and writing camps. I read my texts in literature events. Otherwise writing would simply be almost my entire identity, but I am collecting books with such a fuss that it is another thing I am known for. So it was natural to write a short story collection about a Bibliophile that collects books.
What are you writing now?
A novel, actually two. And short stories, like always. And a lot of drabbles should be written. And a movie script. Did I mention that I had a burn out while ago and recovery is still an ongoing process?
Where do you see yourself in 5-10 years?
So far, I have published only short stories. Doing them is natural to me. But it is time to finish a novel script and hopefully get it published. As an optimist, I think that after 10 years, I have already published many novels, but first I need to finish one.
Thank you, Shimo for sharing your thoughts.
Read more my thoughts about the Sci-fi and Fantasy Writing class and Shimo Suntila’s lesson.
Read all the Amazing Writers interviews.