Short Summary in English: I’m not a poet, nor will I ever be, but sometimes it is interesting to tell a story in a different form.
(En ole runoilija, eikä minusta sellaista tule, mutta joskus on kiinnostavaa kertoa tarinoita toisessa muodossa)
Naapurin poika lentää katolta
liitelee pihan poikki
nauraa
Naapurin poika on vanhempi kuin minä
sen silmissä asuu suru
Mutta nyt se poika nauraa ääneen
ja lentää kuin teräsmies
leijailee kuin lumisade
liitelee pihan poikki
pysähtyy hiekkalaatikkoon
Minä painan silmät kiinni ja puristan lujempaa äidin kättä
ja äiti puristaa lujaa takaisin
katsoo räpyttelemättä vaikka ei tahtoisi
toivoo, että lapsi olisi edes tajunnut sulkea silmänsä
voi hyvä luoja, jos se tulee sieltä alas
miten voi enää katsoa silmiin
miten voi tervehtiä rappukäytävässä
pitääkö viedä kukkia vai kinkkukiusausta
saako hymyillä edes rohkaisevasti
miten toisista lapsista tulee noin ajattelemattomia
ei kai vain omasta
mitäköhän sen päässä liikkuu
ja miksi se nauraa
onko se ihan hullu
tai häiriintynyt
älä nyt vaan hyppää
älä hyppää, älä hyppää, älä hyppää
niin ne ajattelee
pihan täydeltä muurahaisia
mitättömiä muurahaisia
suut auki ja silmät täynnä sinisyyttä
talonmies huitoo käsillään
ja lihava rouva kolmen kääpiökoiransa kanssa
isä ja äiti taas kerran jossain poissa
naapurin yksinhuoltajan kädessä roikkuu räkänokkainen lapsi
ja eläkeläispariskunnalla on kiikarit huurussa
huomenna taas uutta juoruttavaa
maailma kuuluu muurahaisille
minä olen jotakin muuta
minä olen puheenaihe
samaan aikaa ottaa mahanpohjasta ja naurattaa
kun potkaisen tennarin kannalla katon reunasta vauhtia
ja lennän