Runon ja suven päivä / Day of Poetry and Summer

(Shortly in English: Today is the day of poetry and summer here in Finland. It is also our National Poet Eino Leino’s birthday. Because of that I decided to publish a poem from my new collection I am working with. The poem is written in Finnish.)

Hyvää runon ja suven päivää. On tullut kuluneeksi 142 vuotta kansallisrunoilijamme Eino Leinon syntymästä. Itse olen viimeaikoina yllättänyt itseni kirjoittamasta pöytälaatikkoon raapalerunokokoelmaa työotsikolla ”Avainkaulalapsia ja muita kasvutarinoita”. Raapalerunossa eli tasan sadan sanan mittaisessa runossa viehättää editoiminen. Se, että kaikki on saatava mahtumaan tiettyyn sanamäärään antaa mukavaa haastetta.

Runon ja suven päivän kunniaksi, päätin jakaa yhden runon kokoelmasta, vaikka pääasiassa sitä kirjoittelenkin omaksi ilokseni.

Kissa

emme koskaan saaneet kissaa
isä oli allerginen
aivastaminen hihaan oli tärkeämpää

pyysimme harvoin anteeksi
kukaan ei välittänyt olimmeko pahoillamme
kuljimme avaimet kaulassa
ja eksyimme koulumatkalla kioskille

kioskin takana raidallinen kissa
ei halunnut syliin
sähisi
kynsi
oli mahdoton kesyttää

kiipesimme Ilman lupaa
kallioille
tuuletusparvekkeille
aitojen yli omenavarkaisiin

isän allergia paheni

ei ollut kissaa
mutta oli muuttoauto
ja äidin tuoksu
joka ei sopinut isän nenään

kissa kioskin takana aivasti naamalle
se ei enää jaksanut pistää vastaan
ei meille
ei autoille

äiti ei halunnut puhua kissasta
vaikka naarmut kyynärvarressa alkoivat märkiä
löysimme laastaria kylpyhuoneen kaapista
pilleripurkkien takaa

jos hukkasimme avaimen
peli oli menetetty

Äidille, runo englanniksi / Poem to my Mother

Mother never taught me to be a good girl
So I faced the world with my fists up
Dirt under my fingernails
Teeth ground together so hard they could chip
Hair tangled by the same winds
that spun me around
when I was nothing but a tomboy
with scabbed knees

Mother taught me to stand my ground
In front of brutal words and savage acts
Every time I was kicked or beaten
Every time I was pushed on my knees
And when the winds changed
to blow me on my back
I got up teeth ground together so hard
they could chip
until I lost count and forgot how to fall

Mother taught me to stand my ground
when there was no ground to stand on
No more hope left, no more winds
I became a force of nature
A spark that could burn everything around me crisp and crackling

Mother gave me her thoughts, her spirit
Her heart to wear on my sleeve unprotected
No armor to cover it
No box to hide it
No lock to vault it
Pulsing like an open wound
Helpless, hopeless
like an uncontrollable force

Mother never taught me to bite my tongue
And between my hard ground teeth
I spat a four letter word
The gilded curse that echoes in the winds
over the city, across the ocean, through the fog
Able to save me or destroy me

Kerran kirjoitin runoja / Once upon a time I wrote poetry

Short Summary in English: Sometimes I need to lose myself and write poems. These are some old ones In Finnish written here and there.

(Joskus haluan hukata itseni ja kirjoittaa runoja. Tässä joitakin vanhoja, siellä-täällä kirjoitettuja.)

Muistutathan minua elämän perusasioista, kun unohdan hengittää
Ja herätät minut aamulla vaikka olen vannonut nukkuvani ikuisesti
Tiedän kyllä, ettet ole minusta vastuussa
Mutta voisitko vielä tänään
pitää kädestä kiinni kun ylitämme kadun
Jos epähuomiossa unohdan katsoa vasemmalle

Unennäkemisen taito

Kun leijailen
Tunnen, että taivas on auki
Ihmiset muuttuvat muurahaisista mikrobeiksi
ja ikävä täyttää
nenän ja korvat muistoilla

Kun äiti oli surullinen, samettiverhot tuoksuivat tupakalta
ja pölyltä, jota kukaan ei tuulettanut ulos
Aamukaste kupli keväisin kaunista musiikkia
ja mummon piirongin ylälaatikko haisee edelleen sisuille
vaikka mummo on jo mennyt

Minä voin paeta sähköiseen leikkiin
Tunnen, miten ohjain painaa peukalooni rastin
Vihreä merkkivalo sirisee silmiin
muistuttaessaan, että kaikki on vielä hyvin

Sopeutumaton

Istun ja olen
Eivätkä ihmiset ympärilläni
ole tutumpia kuin vieraat
On mahdotonta sopeutua
Jos ei ole sopeutuakseen
Yksinäinen susi ulvoo
Minä vain huokaan