Kategoria: Häikäisevät kirjoittajat / Amazing Writers

Häikäisevät kirjoittajat: / Amazing Writers: Magdalena Hai

In English below

On jälleen aika esitellä minuun vaikutuksen tehnyt kirjoittaja. Tällä kertaa haastattelin yhtä suosikkikirjailijaani, jonka opetuksesta olen saanut nauttia jo useamman pitkän kirjoittajakurssin verran. Magdalena Hai on tarinankertojana omaa luokkaansa. Tapaa, jolla hän rakentaa juonilinjoja, henkilöhahmoja ja tarinamaailmoita, voi vain ihailla. Taustatyön määrä näkyy Magdalenan kirjoissa tarkkuutena, jonka rinnalla tarina voi elää ja hengittää vapaasti. Yleensä nostaisin tähän jonkun yksittäisen minuun kolahtaneen teoksen tutustumisvinkiksi, mutta tällä kertaa totean vain, että lukekaa koko tuotanto. Ette tule pettymään.

Magdalena toimitti Viimeinen versio : pienin askelin -antologian, jossa on mukana myös novellini Reipas poika.

Magdalena Hain kuvat: Outi Puhakka

Magdalena Hai, kirjailija

Kuka olet?

Olen syntynyt Keski-Suomessa, mutta muuttanut aikuisiällä Varsinais-Suomeen ja jämähtänyt tänne lämpimien kesien ja leppoisien talvien syliin. Kirjailija olen ollut vuodesta 2012, jolloin ilmestyivät esikoisteokseni, kuvakirja ”Mörkö Möö ja Mikko Pöö” sekä nuortenromaani ”Kerjäläisprinsessa”, joka aloitti Gigi ja Henry -nimisen steampunk-sarjan. Sittemmin olen kirjoittanut kaikkiaan kahdeksan kirjaa sekä lähemmäs parikymmentä novellia. Teokseni ovat voittaneet mm. Tulenkantaja-palkinnon ja Atoroxin ja olleet ehdolla mm. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolle (Kolmas sisar, 2018) sekä Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnolle (Kurnivamahainen kissa, 2018). Ensisijaisesti ajattelen olevani spekulatiivisen fiktion kirjoittaja, ja fantasia- ja scifitausta sekä harrastuneisuuteni näkyy yleensä jollain tavoin myös nuoremmille lapsille kirjoittamissani tarinoissa.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Yksinkertaisimmillaan tarve kertoa tarinoita. Olen aina ollut yleisellä tasolla luova ihminen, mutta kirjoittaa aloin vasta lähemmäs kolmekymppisenä. Sittemmin olen huomannut, että nimenomaan sanallinen luovuus ja tarinallistaminen on minulle kaikkein luontevin tapa jäsentää sekä maailmaa että omaa olemistani. Taito myös kasvaa tehdessä. Mitä enemmän kirjoitan, sitä helpommin kaikki se, mitä näen, muuttuu tarinoiden kompostimullaksi, josta kasvaa kaikkea ihanaa ja yllätyksellistä.

Tiheästi julkaisevana kirjoittajana olen onnekas, koska saan lähes jatkuvaa palautetta työstäni kustantajilta, kirjastolaisilta ja lukijoilta, mikä tsemppaa kirjoittamaan lisää ja ahkerammin: en ole koskaan halunnut kirjoittaa tyhjiöön tai kirjoituspöydän laatikkoon, vaan toisille ihmisille. Tässä vaiheessa kirjoittajaelämääni olisi ehkä vaikeampaa ajatella, mikä saisi lopettamaan kirjoittamisen.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Tämän tarinan voisi kertoa monellakin tavalla. Lyhyesti: koska eräänä päivänä päätin. Ennen kirjoittamista elin kai jonkinlaisessa tyvenessä, elämän risteyskohdassa. Jouduin tuona aikana ikäväkseni seuraamaan vierestä useamman sukulaiseni vakavaa sairautta ja kuolemaa. Elämä tuntui olevan pelkkiä huonoja uutisia ja hautajaisia. Se sai miettimään, millaisen perinnön haluan itse jättää. Mistä haluan tulla muistetuksi? Siinä vaiheessa nimenomaan kirjoittaminen kohosi tavoittelemisen arvoiseksi unelmaksi. Mahtipontinen puoleni haaveileekin ikuisesta – tai ainakin merkittävästi tavallista pidemmästä – elämästä kirjojeni kautta. Maanläheisempi puoleni vain haluaa kirjoittaa outoja tarinoita eikä ottaa elämää liian vakavasti.

Millainen rooli kirjoittamisella on elämässäsi?

Kirjoittamisella on merkittävä rooli elämässäni. En ole koskaan osannut tehdä mitään puolivillaisesti tai puoliteholla, joten olen tuosta ensimmäisestä päätöksen hetkestä lähtien pyrkinyt kirjoittajana nimenomaan ammattikirjailijaksi. En halua vain kirjoittaa, haluan elää kirjoittaen. Suoraan sanoen addiktioherkkä, ehkä aavistuksen pakkomielteinenkin, luonteeni lieneekin suurin syy siihen, että ylipäätään olen kirjailija. Tämä ammatti vaatii puhdasta jääräpäisyyttä. Mutta mitä addiktioihin tulee, kirjoittaminen ei onneksi ihan pahimmasta päästä ole.

Mitä työn alla nyt?

Kirjoitan tyypillisesti useita teoksia rinnakkain. Juuri nyt kirjoitan YA-romaani Kolmannen sisaren jatko-osaa, joka on työnimeltään ”Isetin solmu – Royaumen aikakirjat 2”. Lisäksi odotan kustannustoimittajien kommentteja kahdesta ensi vuonna ilmestyvästä teoksesta, kauhunovellikokoelmasta ”Kuolleiden kirja – Paluu Uhriniituntakaiseen” (Karisto 2020), sekä lastenromaanista ”Neiti Kymenen ihmeellinen talo” (Otava 2020). Lasten kuvakirjasarja Painajaispuoti (WSOY) saa jatkoa sekin, seuraava osa ”Hampaat hukassa” on tällä hetkellä kuvittaja Teemu Juhanilla viimeisteltävänä ja menossa pian painoon.

Missä näet itsesi 5-10 vuoden kuluttua?

Jos kaikki käy hyvin, olen kirjoittanut ja julkaissut kirjoja suunnilleen samaan tahtiin kuin tähän asti ja ehkä jopa tuplannut tähänastisen nimikemääräni! Kymmenessä vuodessa ehdin saada Royaumen aikakirjat -sarjan valmiiksi ja mahdollisesti aloittaa jotain uuttakin YA:n saralla. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että lastenkirjallisuus tulee edelleen näyttelemään isoa roolia tuotannossani. Lapsille kirjoittaminen on kerta kaikkiaan niin hauskaa, etten näe tarinoiden siltä saralta ihan heti loppuvan.

Toki kirjailijana sitä aina toivoo, että kirjat saisivat näkyvyyttä ja arvostusta enenevässä määrin. Jos vaikka voittaisi jonkun niistä palkinnoista, joihin olen ollut vasta ehdolla? Jos vaikka nimi todella nousisi suuren yleisön tietoisuuteen? Jos tulisi tituleeratuksi tulevaisuuden klassikkona? Jos vaikka saisi sen ikuisen elämän…? No, ehkä ei sentään kymmenessä vuodessa. Mutta ehkä se on hyvä alku?

Lue lisää:
www.magdalenahai.com
Instagram: @pahanukke
Facebook: Magdalena Hai
Twitter: @magdalenahai 

In English

It’s time to introduce another impressing author. This time I interviewed one of my favorite authors and my favorite teacher. Magdalena Hai is a story-teller in her own class. The way she builds worlds, characters, and storylines can only be admired. The amount of Magdalena’s background work reflects in her books as an accuracy which allows the story to live and breathe freely. Instead of winking one book to read from the author I advice to read them all. You will not be disappointed.

Photo: Outi Puhakka

Magdalena Hai, author

Who are you?

I was born in Central Finland but moved to Southwest Finland as an adult. I have been a writer since 2012 when my first picture book and my first youth novel were published. The novel also started my Steampunk series called Gigi and Henry. Since then, I have written a total of eight books, as well as closer to twenty short stories. My books have won Tulenkantaja Award and Atorox and have been nominated for the Finlandia Prize for Children’s and Youth Literature (Kolmas sisar, 2018) and the Nordic Council’s Prize for Children’s and Youth Literature (Kurnivamahainen kissa, 2018). Primarily I think I am a writer of speculative fiction, and my background in fantasy and sci-fi usually shows in the stories I write for younger children too.

What makes you write?

At its simplest, the need to tell stories. I have always been a creative person in general, but I started to write closer to the age of thirty. Since then, I have noticed that it is the verbal creativity and telling a story that feels the most natural way to me to structure the world.

As a frequently published author, I am lucky because I get almost continuous feedback on my work from the publishers, librarians, and readers, which spurs me to write more: I want to write to people. For me, it would be more difficult to think about what would stop me from writing.

How did you become a writer?

This story could be told in many ways. In short: because one day I decided. Before writing, I was in crossroads. During that time, I had to face serious illness and death of several of my relatives. Life seemed to be just bad news and funerals. It made me wonder what kind of heritage I want to leave. How do I want to be remembered? At that point, writing became a dream worth chasing for. My more flamboyant side dreams of an eternal – or at least significantly longer – life through my books. My down to earth side only wants to write strange stories and not take life too seriously.

What is the role of writing in your life?

Writing plays a significant role in my life. I have never been able to do anything halfway, so my goal from the beginning was to be a published author. I don’t want to just write, I want to live writing. My easily addicted and maybe a bit obsessive nature might be the biggest reason I am an author. This profession requires pure stubbornness. But luckily writing is not the worst addiction.

WHAT ARE YOU WRITING NOW?

Typically, I write several scripts at the same time. Right now I am writing my YA novel’s sequel. I’m also waiting for my editors’ comments from two books that will be published next year. My next children’s picture book is now being illustrated by Teemu Juhani.

Where do you see yourself in 5 to 10 years?

If all goes well, I have written and published books about the same pace as now. In ten years I think I have completed my YA Series and possibly started a new one. At least for now, it seems that children’s literature will continue to play a big role in my production. Writing for kids is so much fun that I believe my ideas won’t run dry anytime soon.

Of course, as a writer, I always hope that my books will gain more visibility and appreciation. Maybe one of them will eventually win the prizes, which I have only been nominated so far. Maybe I will became a household name? Maybe some of my writing are on their way of becoming future classics? Maybe there’s that eternal life waiting for me somewhere down the road? Well, maybe not in ten years but it might be a start.

Read more:
www.magdalenahai.com
Instagram: @pahanukke
Facebook: Magdalena Hai
Twitter: @magdalenahai 

Häikäisevät kirjoittajat / Amazing Writers: Shimo Suntila

In Englis Below

On jälleen aika esitellä vaikutuksen tehnyt kirjoittaja. Kun luin ensimmäisen kerran Shimo Suntilan raapaleita Sata kummaa kertomusta -teoksesta ihastuin heti tapaan, jolla Shimo saa scifinkin tuntumaan ihmisläheiseltä ja herkältä. Kun pääsin vielä Shimon asiantuntevaan oppiin Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomossa, tiesin, että haluan hänet blogini Häikäisevät kirjoittajat -juttusarjaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Shimon teksteihin ja teoksiin.

Shimo muuten toimitti yhdessä Artemis Kelosaaren kanssa kehokauhuantologian Tämä jalka ei ole minun : kauhuja omasta kehosta (Tajunta Media, 2017), jossa julkaistiin novellini Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Kuka olet?

Olen Shimo Suntila, turkulainen elämäntapanörtti. Kiinnostuin scifistä jo ennen kuin osasin lukea ja sillä tiellä olen edelleen. Spefi on se genre, jota elän ja hengitän, ja jota myös tuotan. Vaikka periaatteessa voisin hyvinkin kirjoittaa puhtaasti mainstreamin piiriin putoavan tarinan, käytännössä hinku katsoa maailmaa nyrjähtäneen todellisuuden näkövinkkelistä voittaa aina.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Jo ala-asteella pidin ainekirjoituksesta. Jokin omien kirjoitelmien tekemisessä oli hauskaa, joten siihen tuli myös panostettua. (Sitähän lahjakkuus on: energian panostaminen kivaan asiaan siinä määrin, että siinä tulee suhteellisen hyväksi.) Nykyään nimenomaan tarinoiden kertominen on ”se juttu”. Toiset käyvät lenkillä tai tahkoavat rahaa, minä haastan itseäni kirjoittamaan parempia stooreja korkeammalla laadulla. Kirjoittaminen on elämäntapa siinä missä scifin harrastaminenkin. Jos en kohta joka päivä kirjoitakaan, niinä päivinä kuitenkin mietin, että pitäisi kirjoittaa. Ja vaikka on aina mahtavaa kuulla lukijoilta palautetta ja kiitosta, eikä tätä puolta pidä lainkaan väheksyä, kai se kirjoittamisen tarve kiteytyy sisäiseen pakkoon – ilmankaan en osaa olla.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Kirjailija minusta tuli ihan päätöksellä, mutta sitä edelsi ura harrastekirjoittelijana. 00-luvun loppupuoliskon vietin syvällä monenpelattavien nettiroolipelien maailmoissa, tärkeimpinä Star Wars Galaxies ja City of Heroes (WoWissakin liehuin hetken). Pelasin tuntikausia joka ikinen ilta, ja nimenomaan roolipelasin. Jo parissa viikossa jokainen hahmo alkoi elää omaa elämäänsä, ja pian illan aikana koetut tapahtumat eivät riittäneet. Ryhdyin kirjoittamaan novelleja hahmon menneisyydestä tai seikkailuista päiväsaikaan ja postailin niitä yhteisömme foorumille. Pikkuhiljaa siinä puuhassa aloin päästä jyvälle sellaisista asioista kuin draaman kaari, rytmitys ja dialogi, ja suoritin kokeita erilaisilla kerrontatekniikoilla.

Aika aikaansa kutakin. Pelit kuivuivat kokoon, mutta halu kirjoittaa jäi elämään vahvana.

Vuonna 2011 olin kirjoitellut hieman, yhden novellin ja kourallisen raapaleita, mutta se osoitti vain sen, että jos kirjoitan silloin, kun päällä on fiilis tai jopa inspiraatio, en ikinä saa kirjoitetuksi niin paljon kuin haluaisin. Olen pohjimmiltani hyvin laiska. Piti siis keksiä keino ohittaa tuo laiskuus.

Niinpä päätin, että vuonna 2012 kirjoittaisin joka päivä. Ainoa keino pitää sellaisesta päätöksestä kiinni oli alistaa koko proggis ryhmäpaineelle ja suuren yleisön valvottavaksi. Lupasin julkisesti kirjoittavani yhden raapaleen (raapale on tasan satasanainen tarina) vuoden joka päivä ja postaavani sen blogiini. Sitä sitten lähdin toteuttamaan, ja samalla tahkosin novelleja antologioihin sekä kirja-arvosteluja blogiin. Sinä vuonna opin kirjoittamisen rutiinin ja kirjoitin 366 raapaletta (oli karkausvuosi).

Vuotta myöhemmin julkaisin esikoiseni, raapalekokoelman Sata kummaa kertomusta.

Millainen rooli kirjoittamisella on elämässäsi?

Kirjoittaminen on alati läsnä. Kun en kirjoita, ajattelen sitä. Koko ajan on pari kolme projektia menossa, ja yleensä kaksi deadlinea viuhahtanut ohi. Hengaan kirjoittajien kanssa sosiaalisesti. Käyn kirjoittajapiireissä ja kirjoittajaleireillä. Juoksen kirjallisissa riennoissa lukemassa tekstejäni. Muutoin se pelkästään olisi lähes koko identiteettini, mutta kerään kirjoja sellaisella vimmalla, että se on toinen asia, josta minut tiedetään. Olikin siis luonnollista kirjoittaa novellikokoelma kirjoja keräävästä Bibliofiilistä. Se on pelottavissa määrin omakuvani.

Mitä työn alla nyt?

Romaani, itse asiassa kaksi. Ja novelleja. Mutta niitä nyt on aina menossa pari kolme, tai enemmän. Ja läjä raapaleita pitäisi kirjoittaa. Ja edistää yhtä elokuvakäsistä, joka on takunnut jo pari vuotta. Mainitsinko, että romahdin tässä pari kuukautta sitten työuupumuksen vuoksi ja palautuminen on edelleen meneillään oleva prosessi?

Missä näet itsesi 5-10 vuoden kuluttua?

Tähän mennessä olen julkaissut vain novelleja. Niiden tekeminen on, jos ei nyt suoranaisen vaivatonta, ainakin helppoa. Sen minä osaan. Mutta on aika saattaa romaanimittainen teksti valmiiksi ja kustantajan pöydälle, ja toivoakseni myös lukijoiden saataville. Optimistina luulen, että 10 vuoden kuluttua niitä on ilmestynyt jo aika liuta. Kun nyt saisin sen ensimmäisenkin valmiiksi.

Kiitos Shimo, että jaoit ajatuksiasi kirjoittamisesta. Odotan innolla, että pääsen lukemaan Suntilaa myös romaanimitassa.

Lue lisää Shimon ajatuksia ja tutustu hänen tuotantoonsa osoitteessa: routakoto.com

Lue lisää ajatuksiani spekulatiivisen fiktion hautomosta ja erityisesti Shimo Suntilan kurssikerrasta.

Tutustu myös muihin häikäiseviin kirjoittajiin blogissani.

In English

It’s time to introduce another author who has amazed me with his skills. The first time I read Shimo Suntila’s short stories, or drabbles to be exact, in his collection called Sata kummaa kertomusta (A Hundred Weird Tales), I fell in love with the way Shimo makes sci-fi feel very sensitive and human. After attending to Shimo’s sci-fi lesson in the fantasy and sci-fi writing class, I knew I wanted to interview him in my blog.

Who are you?

I am Shimo Suntila, a Turku-based lifestyle nerd. I became interested in sci-fi even before I could read. It is the genre I live and breathe and also produce. In principle, I could write a story that falls into the purely mainstream category, but in practice, the urge to see the world from an odd point of view always wins.

What makes you write?

I liked to write already in primary school. Writing my own texts was fun so I wanted to invest in it. (That’s what talent is: investing energy in a thing you like, and making progress with it.) Nowadays, telling stories is the thing for me. Others go jogging or stacking money, I challenge myself to write better stories with better quality. To me, writing is a way of life, as is Sci-fi. If I didn’t write every day, I would think I should. And even if it is always good to hear the feedback from readers, the writing is more like an inner must to me, I just can’t be without it.

How did you become a writer?

I became an author by a choice, but I was a writer long before that. At the beginning of the 2000s, I went deep in the world of multiplayer online roleplaying games, the most important ones being Star Wars Galaxies and City of Heroes (WoW too for a while). I played role-playing games for hours every single night. In just a couple of weeks, every character started to live their own lives and form extended stories in my head. I started to write short stories about their past and new adventures and posted them to our gaming forums. I began to understand things like drama, rhythm, and dialogue and performed experiments with different techniques of storytelling.

After the games dried up, the desire to write remained strong.

In 2011, I had written one short story and a handful of drabbles. It taught me that if I only write when I feel like it, I will never write as much as I would like to. I am basically a lazy person. So I had to come up with a way to bypass that laziness.

In 2012 I decided to write every day. To keep my decision, I promised to publish one drabble (short story of 100 words) in my blog every day. While I did that I also wrote short stories to anthologies and book reviews to my blog. That year I found my writing routine and I wrote 366 drabbles (it was a leap year).

A year later, I published my first book, a collection of a hundred drabbles called A Hundred Weird Tales.

What is the role of writing in your life?

Writing is always present. When I don’t write, I think about it. I have always a few projects going on and a couple of deadlines passing. I participate in writing groups and writing camps. I read my texts in literature events. Otherwise writing would simply be almost my entire identity, but I am collecting books with such a fuss that it is another thing I am known for. So it was natural to write a short story collection about a Bibliophile that collects books.

What are you writing now?

A novel, actually two. And short stories, like always. And a lot of drabbles should be written. And a movie script. Did I mention that I had a burn out while ago and recovery is still an ongoing process?

Where do you see yourself in 5-10 years?

So far, I have published only short stories. Doing them is natural to me. But it is time to finish a novel script and hopefully get it published. As an optimist, I think that after 10 years, I have already published many novels, but first I need to finish one.

Thank you, Shimo for sharing your thoughts.

Read more my thoughts about the Sci-fi and Fantasy Writing class and Shimo Suntila’s lesson.

Read all the Amazing Writers interviews.

Häikäisevät kirjoittajat / Amazing Writers: Artemis Kelosaari

In Englis Below

Olen innoissani tästä. Fanitan itse aika montaa kirjoittajaa, jotka ovat onnistuneet häikäisemään minut sekä teksteillään, että työskentelyllään tai persoonallaan. Ja nyt heidät voi tavata myös blogissani.

Uuden juttusarjan aloittaa Artemis Kelosaari, jonka kanssa polut ovat kohdanneet niin opinnoissa kuin kirjoituskilpailuissakin. Artemiksen esikoisromaani Omenatarha, eli kertomus huonoista miehistä on hienoa hahmonrakennusta ja kerrontaa, jossa jokaisella henkilöhahmolla on vahva oma äänensä, aivan kuten Artemiksellakin.

Artemis myös toimitti yhdessä Shimo Suntilan kanssa kehokauhuantologian Tämä jalka ei ole minun : kauhuja omasta kehosta (Tajunta Media, 2017), jossa julkaistiin novellini Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Kuka olet?

Olen Artemis Kelosaari, 29-vuotias kirjallinen sekatyöläinen ja filosofian maisteri. Esikoisromaanini Omenatarha, eli kertomus huonoista miehistä, ilmestyi syksyllä 2017 pienkustantamo Helmivyöltä. Lisäksi olen julkaissut novelleja antologioissa ja lehdissä sekä esiintynyt lavarunoilijana. Ensimmäinen kaunokirjallisuussuomennoksenikin ilmestyy tänä syksynä: Aphra Behnin aiemmin suomentamaton klassikkoromaani Oroonoko – kuninkaallisen orjan tarina.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Ideat vain tulevat mikä mistäkin, ja sitten ne täytyy saada pois päästä. Usein lähtökohtanani on jokin näkemäni, kuulemani tai kokemani erikoinen tai outo juttu, josta tavallaan haluan sitten kertoa muillekin. Kertoa, että tällaistakin on, tai voisi olla. Tuli siitä sitten proosaa, runo tai asiatekstiä.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Aloin kirjoittaa Omenatarhan ensimmäistä versiota jo lukiossa. Käsikirjoitus oli kuitenkin ehtinyt lojua pöytälaatikossa parin vuoden ajan, kun tutustuin Helmivyö-kustantamoa pyörittävään Juri Nummeliniin ja tulin maininneeksi, että ”mulla on muuten tällainen 1900-luvun alun mieshuorista kertova romaanikässäri”. Juri innostui, ja armottoman hiomisen jälkeen Omenatarha sitten julkaistiin Turun kirjamessuilla 2017. Novellejani taas olen saanut paljon julki liittymällä osuuskuntamuotoiseen Osuuskumma-spefikustantamoon.

Millaisista töistä elantosi koostuu?

Suurin osa tuloistani on tähän asti tullut toimittajan ja kriitikon hommista. Niitä olen tehnyt freelancerina, ja menneen kesän olin kesätoimittajana sanomalehti Karjalaisessa. Apurahojakin on tänä vuonna alkanut tulla: ensin Kansan Sivistysrahastolta siihen Behn-käännösprojektiin, sitten WSOY:n säätiöltä ja Suomen Tietokirjailijoilta ensimmäiseen tietokirjaani. Se käsittelee kannibalismin historiaa; alaotsikkonahan on ”kirjoituksia ihmissyönnin kulttuurihistoriasta”.

Mitä sinulla on työn alla nyt?

Tällä hetkellä tietysti se kannibaalitietokirja on kaikkein intensiivisimmän työn alla. Sen julkaisee kustantamo Salakirjat joko ensi tai seuraavana vuonna. Lisäksi kerään Haamu Kustannukselle turkulaisten kummitustarinoiden kokoelmaa. Työn alla on myös seuraava romaanini, jonka työnimi on ”Kolme hurjaa miestä”. Se on ylistys eräälle suuresti rakastamalleni hahmotyypille eli häijylle elegantille sotaherralle (HES).

Missä näet itsesi 5–10 vuoden kuluttua?

Elän kultivoituneen herrasmiehen elämää kumppanini kanssa ja teen lisää kirjoja. Ideat toiseksi tietokirjaksi ja kolmanneksi romaaniksi ainakin on jo.

Lue lisää Artemiksen ajatuksia ja tutustu hänen tuotantoonsa osoitteessa: artemiskelosaari.com

In English:

I’m excited about this. I’m a fan of many amazing writers who have dazzled me with their texts. And now you can meet them also on my blog.

The new blog series starts with Artemis Kelosaari. My path with Artemis has crossed both in studies and writing competitions. Artemis’ first novel Omenatarha (Applegarden) is a great piece of art and narrative where every character has a strong voice, just like Artemis does too.

Who are you?

I am Artemis Kelosaari, a 29-year-old writer and a Master of Arts. My first novel was published in 2017. I have also published short stories in anthologies and magazines and done stage poetry. At the moment I’m working with the translation of Aphra Behn’s Oroonoko.

What makes you write?

Ideas just come from here and there and then I need to write them out of my head. My starting point is often a strange thing that I have seen, heard or experienced.

How did you become a writer?

I started to write the first version of Omenatarha at high school. When I met Juri Nummelin, the publisher of the Helmivyö publishing house, I told him about my script. Juri was inspired by it and Omenatarha was published at the Turku Book Fair 2017.

What are you writing now?

At the moment I’m working with my nonfiction book about cannibalism. I’m also collecting ghost stories from the city of Turku for an anthology. And I work with my next novel which is a praise for the vicious and elegant warlords.

Where do you see yourself in 5-10 years?

I live a cultivated gentleman’s life with my partner and I make more books. I have already ideas for the second non-fictional book and third novel.

Read more about Artemis from the website: artemiskelosaari.com