Kerran kirjoitin runoja / Once upon a time I wrote poetry

Short Summary in English: Sometimes I need to lose myself and write poems. These are some old ones In Finnish written here and there.

(Joskus haluan hukata itseni ja kirjoittaa runoja. Tässä joitakin vanhoja, siellä-täällä kirjoitettuja.)

Muistutathan minua elämän perusasioista, kun unohdan hengittää
Ja herätät minut aamulla vaikka olen vannonut nukkuvani ikuisesti
Tiedän kyllä, ettet ole minusta vastuussa
Mutta voisitko vielä tänään
pitää kädestä kiinni kun ylitämme kadun
Jos epähuomiossa unohdan katsoa vasemmalle

Unennäkemisen taito

Kun leijailen
Tunnen, että taivas on auki
Ihmiset muuttuvat muurahaisista mikrobeiksi
ja ikävä täyttää
nenän ja korvat muistoilla

Kun äiti oli surullinen, samettiverhot tuoksuivat tupakalta
ja pölyltä, jota kukaan ei tuulettanut ulos
Aamukaste kupli keväisin kaunista musiikkia
ja mummon piirongin ylälaatikko haisee edelleen sisuille
vaikka mummo on jo mennyt

Minä voin paeta sähköiseen leikkiin
Tunnen, miten ohjain painaa peukalooni rastin
Vihreä merkkivalo sirisee silmiin
muistuttaessaan, että kaikki on vielä hyvin

Sopeutumaton

Istun ja olen
Eivätkä ihmiset ympärilläni
ole tutumpia kuin vieraat
On mahdotonta sopeutua
Jos ei ole sopeutuakseen
Yksinäinen susi ulvoo
Minä vain huokaan

Näkökulmaruno / Point of View Poetry

Short Summary in English: I’m not a poet, nor will I ever be, but sometimes it is interesting to tell a story in a different form.

(En ole runoilija, eikä minusta sellaista tule, mutta joskus on kiinnostavaa kertoa tarinoita toisessa muodossa)

Naapurin poika lentää katolta
liitelee pihan poikki
nauraa
Naapurin poika on vanhempi kuin minä
sen silmissä asuu suru
Mutta nyt se poika nauraa ääneen
ja lentää kuin teräsmies
leijailee kuin lumisade
liitelee pihan poikki
pysähtyy hiekkalaatikkoon
Minä painan silmät kiinni ja puristan lujempaa äidin kättä

ja äiti puristaa lujaa takaisin
katsoo räpyttelemättä vaikka ei tahtoisi
toivoo, että lapsi olisi edes tajunnut sulkea silmänsä
voi hyvä luoja, jos se tulee sieltä alas
miten voi enää katsoa silmiin
miten voi tervehtiä rappukäytävässä
pitääkö viedä kukkia vai kinkkukiusausta
saako hymyillä edes rohkaisevasti
miten toisista lapsista tulee noin ajattelemattomia
ei kai vain omasta
mitäköhän sen päässä liikkuu
ja miksi se nauraa
onko se ihan hullu
tai häiriintynyt
älä nyt vaan hyppää

älä hyppää, älä hyppää, älä hyppää
niin ne ajattelee
pihan täydeltä muurahaisia
mitättömiä muurahaisia
suut auki ja silmät täynnä sinisyyttä
talonmies huitoo käsillään
ja lihava rouva kolmen kääpiökoiransa kanssa
isä ja äiti taas kerran jossain poissa
naapurin yksinhuoltajan kädessä roikkuu räkänokkainen lapsi
ja eläkeläispariskunnalla on kiikarit huurussa
huomenna taas uutta juoruttavaa
maailma kuuluu muurahaisille
minä olen jotakin muuta
minä olen puheenaihe
samaan aikaa ottaa mahanpohjasta ja naurattaa
kun potkaisen tennarin kannalla katon reunasta vauhtia
ja lennän