Eeppistä / Epic

In English Below

Joulukuun tapaamisessa Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomossa perehdyttiin fantasiaan. Se on spekulatiivisista lajeista minulle vierain niin lukijana kuin kirjoittajana. Tunnen kyllä Tolkienit ja Eddingsit, mutta oma veri vetää enemmän tulevaisuuden maailmoihin, koneiden ja urbaanin fantasian keskelle.

Opettajamme J.S. Meresmaa onnistui kuitenkin loihtimaan eeppisestä fantasiasta aivan uudenlaisen mielikuvan. Oma käsitykseni koko genrestä on ollut melko vanhanaikainen ja pölyyntynyt. Meresmaan mukaan esimerkiksi Star Wars on tarinaltaan ja aihepiiriltään eeppistä fantasiaa, vaikka sijoittuukin scifille tyypilliseen maailmaan. Se, mitä olen itse kuvitellut velhojen ja ritareiden rymistelyksi lohikäärmeiden ja linnojen keskellä, on itse asiassa paljon enemmän.

Linnat, ritarit ja kuninkaat sekä keksiaikainen maailma toki kuuluvat usein eeppisen fantasian kuvastoon, mutta anglosaksisen fantasiakäsityksen rinnalle voidaan nostaa myös toisenlaisia maailmoja. Fantasia ei siis synnykään tietynlaiseen maailmaan, vaan ennemminkin asetelmaan – dualismiin, hyvän ja pahan taisteluun, jonka näkökulman ei missään nimessä tarvitse olla mustavalkoinen.

Eeppisen fantasian merkitys tuntuukin piilevän juuri siinä, että se esittää valtarakenteita monesta näkökulmasta ja antaa äänen henkilöille, jotka kuuluvat valtakoneiston eri osiin. Meresmaan mukaan eeppinen fantasia ei kerro osoittelevasti tai suoraan, vaan etäännytetysti, ja vaatii lukijalta kykyä ymmärtää erilaisia tasoja ja allegorioita.

Magian maailmat

Itse olen päässyt omissa teksteissäni lähimmäs fantasiaa NaNoWriMo2018-tekstissäni Vieterisydän. Vieterisydämessä Alkemistien veljeskunta on mukana käynnistämässä ensimmäistä maailmansotaa. Vaikka tarina itsessään on vaihtoehtohistoriaan sijoittuvaa steampunkia, tuovat alkemistit tarinaan sekä valtarakenteita että magiaa.

Meresmaan mukaan myös magia on fantasialle tunnuksenomaista. Magia määrittelee maailman ja sen lainalaisuudet uusiksi. Koska kirjoitamme meille tutun maailman kautta, ovat olot, tunteet ja aistit yleensä samoja kuin reaalimaailmassa. Magia ja maagiset hahmot muuttavat tarinan ja maailman toisiksi ja antavat niille uusia mahdollisuuksia.

Vaikka fantasia hylkii arkirealismia, on tärkeää, että tunteita, kokemuksia ja aisteja kuvataan arkitodellisuuden kautta. Maailma, jossa voi tapahtua mitä tahansa tarvitsee tarttumapintaa, jonka avulla siitä tulee samaistuttava ja tunnistettava. Silloin lukija ei jää tyhjän päälle ja pystyy uskomaan myös uskomattomiin asioihin.

Vapaus luoda ja rakentaa

Vaikka fantasiassa kaikki on mahdollista, emme voi kirjoittaa sitä, mitä emme osaa kuvitella. Fantasia antaa kuitenkin hyvin vapaat kädet luoda ja rakentaa. Meresmaan mukaan fantasiamaailmassa voikin helposti kokeilla ja muuttaa asetelmia vapaasti, kunhan sitä ei tehdä hyvän tarinan kustannuksella. Maailma kannattaa rakentaa niin, että se avautuu lukijalle ilman liiallista selittämistä. Hyvä fantasia vie lukijan matkalle tarinaan, ei pelkästään maailmaan.

Sen lisäksi, että aloin ymmärtää paremmin fantasian mahdollisuuksia, sain mukaani myös annoksen positiivista asennetta kirjoittamiseen. J.S. Meresmaa oli ehdottomasti yksi innostavimmista kirjailijoista, joiden opissa olen ollut. Hänen opeistaan haluan vaalia erityisesti kahta asiaa.

  1. kirjoittajan ei tarvitse aina tietää, mihin teksti on menossa, tarinan voi antaa viedä.
  2. Etenkin fantasiaa kirjoittaessa on vaikea keksiä mitään täysin omaperäistä. Kun sen tiedostaa ja hyväksyy, voi kirjoittaa hyviä tarinoita ja rakentaa toimivia maailmoja.

Lue lisää ajatuksistani spekulatiivisen fiktion hautomosta.

Lukuvinkki: J.S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit. 2016, Osuuskumma. ISBN:978-952-6642-58-1

In English

At the December meeting of Kirjan talo’s sci-fi and fantasy writing class we explored epic fantasy. As a writer or reader fantasy is not very familiar to me. I know my Tolkiens and Eddingses, but I am more interested in future worlds with machines and urban fantasy.

However our teacher, author J.S. Meresmaa managed to help me see epic fantasy in a completely new light. My own understanding of the whole genre has been rather old-fashioned. For example, according to Meresmaa, Star Wars can be considered as an epic fantasy because of the story, even though it is placed in a sci-fi world. So fantasy is not all about wizards and knights or dragons and castles.

Even castles, knights and kings and the medieval times are often part of the epic imagery, other kinds of fantasy worlds can be built alongside the Anglo-Saxon fantasy concept. Fantasy is not born in a particular world, but rather in a setting – dualism, a battle of good and evil, which in no way needs to be black and white.

The meaning of epic fantasy can be found in the way it presents power structures from different perspectives and gives voice to characters from every level. According to Meresmaa, the epic fantasy does not point straight, but shows remotely, and requires the reader to understand the different levels and allegories.

Worlds of Magic

Closest to fantasy in my own texts I have reached in my story for NaNoWriMo2018. In the Clockwork Heart, the Alchemist Brotherhood is involved in launching the First World War. Although the story itself is an alternative history and steampunk, the alchemists bring both power structures and magic to the story.

According to Meresmaa, magic is often seen as a part of epic fantasy. Magic defines the world and its laws of nature. Because we write through the familiar world, the conditions, feelings, and senses are usually the same as in the real world. Magic and magical characters transform the story and the world into something new and give them new opportunities.

While fantasy repels everyday realism, it is important that emotions, experiences, and senses are portrayed through everyday reality. A world where anything can happen needs a familiarity that makes it identifiable and recognizable. Then it will be also easier for the reader to believe in the unbelievable things.

Freedom to Create and Build

Although everything is possible in fantasy, we cannot write what we cannot imagine. However, Fantasy gives you very free hands to create and build. According to Meresmaa, in the fantasy world, you can easily test and change the settings freely as long as it is not done at the expense of a good story. The world should be built so that it opens up to the reader without too much explanation. A good fantasy takes the reader on a journey into the story, not just into the world.

In addition to getting a better understanding of the possibilities of fantasy, I also got a dose of a positive attitude towards writing. J.S. Meresmaa was definitely one of the most inspiring teachers I have ever met. In particular, there were two things she made me really think about.

  1. The writer does not always need to know where the text is going, sometimes the story can lead the writer.
  2. Especially when writing fantasy, it’s hard to come up with anything completely original. Being aware of it and accepting it you can write good stories and build functional worlds.

Read more about the scifi and fantasy writing class.

Kauhua kerrakseen / Oh the Horror

In English Below

Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomon toisella kurssikerralla aiheena oli kauhu ja opettajana kirjailija Hanna ”Morre” Matilainen.

Olen aina pitänyt slashereista, splattereista, goresta ja hirviöistä, mutta kirjoittanut kauhua melko vähän. Viime aikoina genre on alkanut kiinnostaa kuluttamisen lisäksi myös kirjoittajana. Haluaisin tuoda konkreettisia kauhuelementtejä teksteihin, jotka eivät varsinaisesti ole kauhua.

Stephen King (suosikki kauhukirjailijani poikansa Joe Hillin jälkeen) on jakanut kauhun kolmeen tasoon – inhoon (revulsion), kauhuun (horror) ja terroriin (terror), jonka voisi kääntää myös kauheudeksi.

Inho

Inhoa on kaikki se, mikä saa lukijan reagoimaan fyysisesti jotakin epämiellyttävää kohtaan. Haluaisin oppia ilmaisemaan inhottavia asioita kutkuttelevalla tavalla puhtaan mässäilyn sijasta (vaikka kunnon irrottelullekin toki on paikkansa).

Mutta, miten kirjoittaa verta ja suolenpätkiä ovelasti? Kuvaamalla miljöötä, tunnelmaa ja tilannetta enemmän aistien kautta ja tuomalla henkilöhahmojen fyysiset tuntemukset vahvemmin mukaan? Myös Matilainen kehottaa käyttämään kaikkia aisteja kauhua kirjoittaessa. Itse kokeilin kirjoittaa voimakkaita kehoreaktioita keskeneräisen tekstini kohtaukseen, jossa omaa lihaansa syövä demoni saa muun pöytäseurueen voimaan pahoin.

Kauhu

Kauhu syntyy Kingin mukaan siitä, että näkee tai kokee jotain selittämätöntä, käsittämätöntä tai uskomatonta. Jos ihminen kohtaa jotakin, mikä tuntuu epäluonnolliselta, hän reagoi siihen usein pelolla.  Esimerkiksi erilaiset möröt ja hirviöt kuuluvat tälle tasolle. Matilaisen mukaan pelkotila aiheuttaa ihmisessä liioittelevaa käytöstä ja siksi myös kauhussa voidaan tyylikeinona käyttää liioittelua. Etenkin yliluonnollinen ja luonnollisen rajalle voidaan rakentaa jännitettä korostamalla niiden välistä kontrastia.

Kauhussa voidaan hyödyntää myös fobioita. Millaisia asioita ihmiset vierastavat ja pelkäävät. Ahtaat paikat, agorat ja ampiaiset toimivat kauhun lähteinä siinä missä ihmissudet, vampyyrit ja naapurin omituinen käytös. Kauhu tuntuu tasoista konkreettisimmalta, sillä se antaa mahdollisuuden suoremmalle näyttämiselle ja kuvailulle.

Keskeneräisessä tekstissäni, samaisessa kohtauksessa, jossa demoni syö omaa lihaansa, kauhu syntyy etenkin miljöön kuvauksella. Uhkaava tunnelma luodaan, kun tapahtumapaikka, pieni kahvila, kytketään kauhuleffoista tuttuun painostavaan odotukseen, ennen kuin mitään oikeastaan edes tapahtuu.

Kauheus

Kingin kolmatta tasoa, kauhun korkeinta tasoa, on vaikea kääntää suomeksi. Englanniksi tämä taso on terror, mutta kutsun sitä kauheudeksi, sillä se istuu mielestäni hyvin tason kuvaukseen. Terror on mielikuvituksen synnyttämää kauhua, siis jotakin joka elää ihmisen mielessä ja syntyy odotuksista ja sisäisistä peloista. Kirjassa se voi olla esimerkiksi vihjailua, johon lukijan mieli tarttuu ennen kuin alkaa kulkea omia polkujaan.

Kaikenlaisia kauheuksia voi synnyttää esimerkiksi istuttamalla ja lunastamalla. Kun näytät kirveen tarpeeksi monta kertaa, lukija alkaa varmasti odottaa ja jopa pelätä, miten, mihin ja milloin kirvestä käytetään. Piinaavalla toistolla on siis merkityksensä kauheuksien rakentelussa. Myös ihmisten julma, epäinhimillinen ja odottamaton käytös voi toimia kauheuksien laukaisijana, ja valheelliset kertojatkin ovat omiaan virittelemään tilanteita oikeaan suuntaan.

Palataan vielä kerran kahvioon demonin ja hänen pöytäseurueensa pariin. Kohtauksessa vihjaillaan voimakkaasti, että vieraiden on noudatettava demoni-isäntänsä ohjeita. Kun osa pöytäseurueesta alkaa voida pahoin, tiedämme jo, että jotain kauheaa on luvassa.

Kahden ensimmäisen kerran perusteella spekulatiivisen fiktion hautomo on osoittautunut varsinaiseksi kultakaivokseksi. Tuntuu kuin kurssi olisi räätälöity minulle ja olen nauttinut joka hetkestä. Hanna ”Morre” Matilainen osoittautui myös erinomaiseksi ja asiantuntevaksi opettajaksi, jonka innostus aihetta kohtaan tarttui myös kurssilaisiin.

Kirjoituksessa on käytetty Matilaisen opetuksen lisäksi lähteenä www.avclub.com -sivuston artikkelia Stephen King breaks down the different levels of horror (Nellan, Dan. 13.9.2017)

Lisää kirjan talon kursseista voit lukea täältä.

Seuraa myös fiiliksiäni spekulatiivisen fiktion hautomosta.

Lukuvinkki: Hanna Morre: Tuonen tahto. 2016. Osuuskumma.  ISBN 978-952-6642-73-4

In English:

Kirjan talo’s (The House of Books) Scifi and Fantasy writing course continued with author Hanna ”Morre” Matilainen and horror.

I’ve always liked Slashers, Splatters, Gore and monsters, but rarely written horror myself, but I would love to bring concrete horror elements to texts that are not really horror.

Stephen King (my favorite horror author after his son Joe Hill) has labeled horror into three levels – the revulsion, the horror, and the terror.

Revulsion

Revulsion is all the things that make the reader physically react to something unpleasant. I would like to learn how to express disgusting things in a more subtle way, rather than with total blowout (even though the last one has its place too).

But, how to write blood and guts more crafty? Would describing the ambience or the physical feelings of the characters more vivid be the solution? Matilainen advice to use all the senses when writing horror. In one of my WIP texts, I tried to find the level of revulsion by making my characters react strongly when their host, a demon, starts to eat his own flesh.

Horror

Horror or fear arises from seeing or experiencing something unbelievable or unnatural. For example, different monsters belong to this level. According to Matilainen, people can exaggerate when they are afraid and that’s why exaggeration is a good device also when writing horror. For example, you can use the contrast between the supernatural and natural.

Phobias are also good building material for horror. What kind of things people are stunned and afraid of? Fear of small or crowded spaces or wasps works as well as the werewolves, vampires and the odd behavior of the neighbor. Horror feels like the most tangible level because it provides the opportunity for a more pellucid description.

In my WIP text, in the same scene where the demon eats his own flesh, horror is born especially within the atmosphere. I try to connect my setting, a small café, to the traditions of how horror movies look and feel.

Terror

King’s third level, the highest level, is terror. Terror is a fear created by the imagination. It is something that lives in the human mind and arises from expectations and internal fears. There might, for example, be little hints that your mind grabs before it begins to follow its own paths.

Terror can be created by the setup and payoff. When you show an ax enough times, the reader will start to wait and even worry about how, where and when the ax will be used. The cruel, inhuman and unexpected behavior of humans or false narrators can also trigger some terror.

Let’s go back to the cafe once more with the demon and his table party. The demon strongly suggests that guests must follow the instructions of their host. When some of the people in the table start to be sick, we already know that something terrible is on the way.

Based on the first two classes the scifi and fantasy writing class has been a gold mine. It feels like the course was tailor-made for me and I have enjoyed every minute of it. Hanna “Morre” Matilainen proved to be an excellent and knowledgeable teacher whose enthusiasm for the subject was nothing but great.

Read more: www.avclub.com: Stephen King breaks down the different levels of Horror (Nellan, Dan. 13.9.2017)

Read more about the scifi and fantasy writing class.