In English Below
Viime perjantaina julkaisin Kirjan talon minuuttinovellikurssilla kirjoittamani pikkunovellin palkkamurhaajasta. Lähetin linkin myös ystävälleni, jonka kanssa puhumme paljon kirjoittamisesta. Hän lukaisi jutun läpi ja meni suoraan asiaan:
Ystävä: Kohteiden epätoivoiset huudot?
Minä: Joo. Hän on palkkamurhaaja.
Ystävä: Ampuuko hän jostain syystä polviin?
Minä: Häh?
Ystävä: Siis aika kömpelö palkkamurhaaja. Tai sitten hän tykkää katsella, kun kohteet kuolee hirveissä tuskissaan.
Minä: Ehkä hän käyttää veistä. En minä tiedä. Anna nyt vain niiden kohteiden huutaa.
Ystävä: No miksi ne ovat sitten tuskissaan? Hän voi jäädä kiinni.
Minä: Ehkä hän on sadisti. Se on dramaattisempaa niin.
Ystävä: Ei siinä ole mitään järkeä.
Joskus sitä unohtaa kirjoittaessaan ottaa etäisyyttä omiin teksteihinsä. Vaikka vartissa kirjoitettu ja editoitu pikkunovelli oli vain pikainen raapaisu tarinaa, olisimme voineet yhtä hyvin keskustella romaanin luvusta tai vaikka koko romaanista. Olen kiitollinen ystävälleni hänen tarkkanäköisyydestään, sillä hän oli oikeassa, tarinani kiintopiste perustuu epätyydyttävään faktaan, yksityiskohtaan, joka lukijan on helppo kyseenalaistaa.
Keskustelumme osoittaa myös, etten ole kovin hyvin perillä tarinan maailmasta tai itse hahmosta. Enhän edes tiennyt, millaista asetta hän käyttää surmatessaan. Se kai lienee olennainen piirre palkkamurhaajahahmon olemuksessa.
Olisin toki voinut puolustella ja selittää ystävälleni, että novelli oli vain pikainen raapaisu, joka syntyi hetkessä. Editointiinkin käytin vain yhden läpiluvun. Mutta en viitsinyt, hän oli oikeassa. Omalle tekstilleen tulee joskus hyvin sokeaksi. Joko tiedän tarinasta ja sen maailmasta ja hahmoista niin paljon, että unohdan kertoa kaiken oleellisen lukijalle, tai sitten omakin tutustumistyö on vielä aivan kesken.
Omaa kirjoittajaminää kriittisempi lukija on jokaiselle kirjoittajalle arvokas. Lukija, joka keskittyy, näkee kokonaisuuden lisäksi myös yksityiskohdat ja uskaltaa puhua suoraan, on tärkeä. Joskus jopa tärkeämpi kuin kaikki maailman kehut ja kannustukset. Kehuilla me jaksamme puskea eteenpäin, hyvällä kritiikillä kehitymme.
In English:
Last Friday, I published a short story about an assassin. The story was written in a short story writing class at Kirjan Talo (House of Books). I sent a link to my friend, with whom we talk a lot about writing. He read the story and went straight to the point:
Friend: Screams of his targets?
Me: Yeah. He’s an assassin.
Friend: He shoots for the knees?
Me: Huh?
Friend: Either he is a very clumsy assassin or he likes to watch his targets die in agonizing pain.
Me: Or he kills them by a knife. I don’t know. Let the targets just scream.
Friend: So why are they in pain? He might get caught.
Me: Maybe he is a sadist. It’s more dramatic that way.
Friend: But that doesn’t make sense.
Sometimes I forget to take distance to my texts. Sure my short story was a quick dribble, but we could have just as well talk about a chapter of my novel or even the whole novel script. I am grateful to my friend for his acuity because he was right, my story is based on unsatisfactory facts and details that the reader can easily question.
Our conversation also shows that I am not very familiar with the story world or the character itself. I didn’t even know what kind of weapon he uses to kill. It seems kind of an essential feature when the character is an assassin.
Of course, I could have argued to my friend that the short story was just a quick scratch that was born in a limited time. I didn’t even edit it much. But I didn’t bother explaining because he was right. Sometimes I become blind to my own text. Either I know my characters and story too well that I forget to tell the substantive facts to my reader, or my own character and story building is still in progress and even I don’t know enough.
The reader that is more critical than the writer, is important to every writer. A reader who pays attention, sees the big picture as well as the details and dares to speak his/her mind, is valuable. Sometimes good critic is even more valuable than all the praise and encouragement in the world. With praise, we are pushing forward, with good criticism we will make progress.