Podcastissa hahmoja / Podcast Full of Characters

(In English Shortly: I love building characters to my stories. And I do love talking about them too. Like they were my friends, even I usually just treat them like puppet master treats her puppets. This time our podcast was all about characters. Podcast is available only in Finnish.)

Pidän hahmojen rakentamisesta. Henkilöhahmoilla voi leikitellä ja heidän avullaan voi rakentaa tarinaa, joskus jopa muuttaa tarinan kulkua. Tykkään myös puhua henkilöhahmoistani, heistä tulee helposti tuttuja ja pystyn kertomaan heistä yhtä ja toista, myös asioita, joita ei esiinny varsinaisessa tekstissä. Yleensä puhun henkilöhahmoista kuin ystävistä, vaikka kohtelen heitä kuin nukettaja nukkejaan.

Tällä kertaa Kuvitteluperjantai-podcastin aiheena olivat henkilöhahmot. Voit kuunnella jakson suoraan SoundCloudista tai klikata Kuvitteluperjantain omalle sivulle. Molemmista löytyvät myös aikaisemmat jaksot.

Kuvitteluperjantai on kahden totisen kirjoittajan epätodellinen podcast, jossa imeydymme kirjoittamisen uumeniin. Se on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa. Kuvitteluperjantain kautta haluamme osallistua keskusteluun kirjoittamisesta elämäntapana. Julkaisemme uuden jakson joka toinen perjantai, aina parittomilla viikoilla SoundCloudissa.

Kuuntele uusin jakso: Hahmokavalkadi

Tutustu podcastiin ja sen tekijöihin

Uusi podcastimme Kuvitteluperjantai näki päivänvalon ­– New Finnish podcast in town

In English Below

Sanon aika usein puolistosissani, että minun on usein helpompi puhua kirjoittamisesta kuin kirjoittaa. Kuten Innon Markokin jo aikanaan sisustusohjelmassaan sanoi, jos et voi piilottaa tai korjata jotain ongelmakohtaa, korosta sitä. Siinäpä aasinsiltaa kerrakseen tähän uutiseen.

Tänään perjantaina 16.8. näki päivänvalon uusi podcastimme Kuvitteluperjantai. Podcastin takana hääräävät kaksi kirjoittaja-alteregoa Kesä ja Rauha, sekä kaksi kirjoittajablogia Suvi Holopaisen Kuvittelupaikka ja ikioma Perjantaipainokseni. Tarkoituksenamme on keskustella kirjoittamisesta erilaisista näkökulmista toisinaan itseironisellakin otteella.

Kuvitteluperjantai-podcast syntyi ystävyydestä, rakkaudesta kirjoittamiseen ja tarpeesta sanoittaa omia ajatuksiaan tekstintekijänä ja tarinankertojana. Löydät Podcastimme sivuiltani, Kuvittelupaikan verkkosivuilta tai suoraan SoundCloudista. Uusi jakso julkaistaan aina joka toinen perjantai parittomilla viikoilla. Jaksokuvauksiin voi tutustua jo täällä.

Kuuntele nyt ensimmäinen jakso SoundCloudista. Ensimmäisessä jaksossa pohdimme muun muassa kirjoittajastereotypioita ja omaa kirjoittajaidentiteettiämme.

Kuulemme mielellämme palautetta ja ajatuksia podcastistamme, sillä tämä on meille kummallekin täysin uusi aluevaltaus.

In English

There is a new podcast in town. Kuvitteluperjantai (Imaginary Friday) is a podcast about writing. The podcast is in Finnish and new episode will be published every other Friday. The podcast is a collaboration between Kuvittelupaikka blog by Suvi Holopainen and Friday Press (Perjantaipainos).

Työnimi: Vilhelmiina / Working title: Wilhelmina

In English below

Tilittelin blogissani keskeneräisiä kirjoitusprojektejani viimeksi elokuussa ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki vähän päivittää kuulumisia.

NaNoWriMon jälkeen joulukuussa kirjoitusinto lopahti. Tungin tekstin toisensa jälkeen pöytälaatikkoon ja kaipasin jotain kevyttä. Kirjoittelin noloja runoja ja pari novellia, mutta sekin tuntui vähän väkinäiseltä.

Elin kirjoitusjumin armoilla pari kuukautta. Sitten aloin vitsailla ystäväni Andrew Stanley Burnsin kanssa ilmalaivoista, kissoista ja zombeista. Ihan perussettiä, kun yhdistää kaksi kirjahullua nörttiä, joilla on kummallakin yhtä omituinen huumorintaju ja vilkas mielikuvitus. Jossain yhteydessä totesin, että tästähän saisi lastenkirjan. Viikon päästä suunnittelimme jo henkilöhahmoja ja lukujakoa. Tarinaan ilmestyi Jeti ja Unikatti, ja se sai työnimen Vilhelmiina.

Alun perin koko jutun oli tarkoitus olla höntsäilyä, jolla saisin kirjoitusjumini auki. Enhän ollut koskaan ajatellun kirjoittavani lapsille. Mutta sitten tarina syveni ja henkilöhahmoista tuli tärkeitä. Lopulta päätin, että keskittyisin kokonaan Vilhelmiinan valmiiksi saattamiseen.

Yhdessä tekeminen on ollut hyvä kokemus. Andy on ollut väsymätön pallottelemaan ideoita, kannustamaan minua eteenpäin ja ratkomaan pulmia, joihin törmäämme. Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta valmistuu suomeksi, mutta ainut yhteinen kielemme on englanti. Se on aiheuttanut oman haasteensa prosessiin, mutta samalla omalta osaltaan myös antanut paljon. Kirjoitan aiheesta oman postauksen myöhemmin.

En halua vielä paljastaa enempää tarinastamme, mutta tavoitteena on, että voisimme alkaa lähetellä käsikirjoitusta kustantamoihin jo loppukesästä. Saatamme julkaista blogissani myöhemmin myös pienen näytteen.

Olen yleensä kirjoittajana se tyyppi, jolla on kymmenen juttua kesken rinnakkain. On ollut ihanan rauhoittavaa keskittyä yhteen asiaan, elää ja hengittää vain yhtä tekstiä.

Kiitos, Andy, pitkäjänteisyydestä, ehtymättömästä ideavarastostasi, kaikista hämmentävän hienoista sanoista ja siitä, ettet ole ikinä lakannut uskomasta Vilhelmiinaan.

 In English:

I wrote about my Work In Progress projects last time in August and thought that now would be a good time to update what is going on now.

In December, After NaNoWriMo, I quit writing for a moment. Text after text was boxed away and I felt like doing something lighter. I wrote some embarrassing poems and a couple of short stories, but even that seemed a bit forced.

I lived with the writer’s block for a couple of months. Then I started to joke about airships, cats, and zombies with my friend Andrew Stanley Burns. Very typical outcome when you mash together two bookworm nerds with a similar odd sense of humor and lively imagination. In some point, I realised we had some good building material for children’s book in our hands. A week later, we were already designing characters and plotting the storylines. We invented Yeti and Unicat, and named the airship Wilhelmina which is also the working title of our novel.

Originally, the whole thing was meant to be just some light scribbling to ease my writer’s block. I had never even thought of writing to children. But then the story got some depth and the characters became important. Finally, I decided to concentrate entirely on completing Wilhelmina.

Working together with Andy has been a good experience. Andy has been indomitable of juggling the ideas, encouraging me to keep on going and solving the problems in the story. The first complete version of the script will be in Finnish, but the only language we share with Andy is English. It has created some challenges to the process but also contributed a lot to it. I’ll post more about that later.

I don’t want to reveal too much about the story yet, but the goal is to start sending the script to publishing houses later this summer. We may also publish a small sample of the story on my blog.

I’m usually the type of writer, who always has ten things going on. It has been wonderfully soothing to focus on one thing, to live and breathe only one text.

Thank you, Andy, for your perseverance, your inexhaustible collection of ideas, your fancy and confusing words and the fact that you have never stopped believing in Wilhelmina.