Dystopioissa asuu toivo / Hope lives in dystopia

You can read the post in English on The Burning Squid website.

Olen aina pitänyt dystopioista. Osittain varmasti siksi, että tykkään scifistä ja kauhusta. Dystopiakuvauksessahan usein löytyy piirteitä molemmista. Eniten tulevaisuuden kauhuskenaarioissa minua kuitenkin kiehtoo niissä asuva toivo.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee dystopian kuvitteelliseksi painajaismaiseksi paikaksi tai kauhukuvaksi tulevaisuuden yhteiskunnasta. Vielä kiinnostavamman määritelmän antaa Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivulla Klaas Ruppel, jonka määrittelmässä dystopia on ”huono paikka”, josta ei haaveilla tai jonka ei toivota tulevan todeksi.

Sankarit syntyvät dystopioissa

Dystopia on vastakohta utopialle, täydelliselle ja harmoniselle maailmalle. Aina raja ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Etenkin viihdekuvastossa olemme tottuneet näkemään myös toisenlaisia tulkintoja, joissa utopia onkin vain karmiva totalitaarinen kulissi tai dystopia alkusysäys parempaan huomiseen. Dystopia ympäristönä motivoi sankaruuteen.

Minua synkissä tulevaisuuksissa vetää puoleen toivo. Kun tarinan maailma on synkkä ja sen yhteiskuntarakenteet yksilön kannalta julmat, avautuu tarinalle paljon mahdollisuuksia. Toivo synnyttää kapinan ja antaa rohkeutta toimia.

Tulevaisuusfiktio luo puitteita tulevalle toiminnalle

Osallistuin viime viikolla Turun yliopiston tutkimusverkosto KULTVAn Kuvitellut kaupungit -teemaseminaariin, jossa keskusteltiin muun muassa siitä, millaisia kaupunkien tulevaisuuksia kirjallisuudessa ja elokuvissa on kuviteltu. Samalla pohdittiin, mitä tulevaisuuskuvitelmien taakse kätkeytyy ja mitä kuvitelmat kertovat meistä ja meidän ajastamme.

Keskustelua heräsi myös siitä, miten fiktiivisiä tulevaisuuskuvitelmia voisi hyödyntää esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa tai tulevien uhkien torjumisessa. Myös Kirjallisuudentutkija Lieven Ameelin (PhD) puheenvuorossa nousivat esiin toivo ja toimijuus. Tulevaisuusfiktio luo puitteita tulevalle toiminnalle ja niiden kautta voidaan tarkastella henkilökohtaisten valintojen vaikutusta monimutkaisessa maailmassa.

Ameelin mukaan fiktiossa voidaan turvallisesti käsitellä erilaisia tulevaisuuskäsityksiä. Koska dystopia ei varsinaisesti kuvaa yhteiskuntaa, vaan ihmisen suhdetta siihen, voi dystopian synnyttämä toimijuus ja sen kuvaus olla positiivista.

Mikä dystopioissa kiehtoo?

Yle uutisoi muutama vuosi sitten, että synkkä science fiction on suositumpaa kuin koskaan. Mutta mikä on fiktiivisten dystopioiden tulevaisuus? Voisi kuvitella, että ilmastokriisin, koronapandemian, äärioikeiston nousun ja poliittisten ristiriitojen värittämässä maailmassa haluaisimme paeta enemmin vaaleanpunaisiin unelmiin ja hilpeisiin tunnelmiin.

Mutta ehkä dystopioissa kiehtookin juuri se, että ne ovat vielä pahempia kuin oma ympärillä vellova todellisuus. Ehkä oma arki ja maailmantila tuntuvat siedettävämmiltä, kun uppoutuu hetkeksi vielä synkempiin maailmankuviin. Tai ehkä meitä jokaista vetää puoleensa dystopiakuvauksille tyypillinen pienen ihmisen mahdollisuus nousta kapinaan ja parantaa maailmaa ja vallitsevia oloja. Ehkä me tarvitsemme dystopioita löytääksemme sen pienen ihmisen sisältämme.

Jos dytopiat kiinnostavat, kannattaa tutustua Tampereen yliopiston dytopiaprojektiin Synkistyvät tulevaisuudenkuvat: Dystooppinen fiktio nykykirjallisuudessa. Myös projektin mediaosumista löytyy paljon kiinnostavaa luettavaa.

Kuva Carroll MacDonald Pixabaystä

Kuvitteluperjantai-podcast: Grande Finale

Shortly in English: We made it. Ten episodes of out podcast about writing. What an autumn it was. I learnt a lot about myself as a writer. Thank you for everyone who has listened. This is the final episode. The podcast is only available in Finnish.

Olisinko uskonut ennen syksyä, että vuodenvaihteeseen mennessä olemme Kuvittelupaikan Suvin kanssa äänittäneet, editoineet ja julkaisseet 10-osaisen podcast-sarjan kirjoittamisesta? Ei, en olisi, mutta niin me vain teimme. Se oli raskasta, mutta ihanaa. Ihan niin kuin kirjoittaminenkin.

Opin paljon itsestäni kirjoittajana ja onnistuin myös vahvistamaan kirjoittajaidentiteettiäni. Viimeisessä jaksossa me kirjoitamme ja nauramme.

Kiitos kaikille kuuntelijoille.  

Podcastimme uusimman jakson löydät tuttuun tapaan SoundCloudista. Siellä voit kuunnella myös aikaisemmat jaksot.

Kuvitteluperjantai on kahden totisen kirjoittajan epätodellinen podcast, jossa imeydymme kirjoittamisen uumeniin. Se on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa. Kuvitteluperjantain kautta haluamme osallistua keskusteluun kirjoittamisesta elämäntapana. Julkaisemme uuden jakson joka toinen perjantai, aina parittomilla viikoilla SoundCloudissa.

Kuuntele uusin jakso: Miski tätä viitsii tehdä?

Tutustu podcastiin ja sen tekijöihin

“Ensin oli suo, kuokka ja Jussi. Aika velikultia.” / This Friday our podcast talks about Finnish literature

(Shortly in English: Our podcast celebrates Finnish literature on Finland’s Independence day. Podcast is only available in Finnish.)

Yhdeksäs ja myös toisiksi viimeinen Kuvitteluperjantain podcast osuu itsenäisyyspäivälle. Siksi päätimme puhua suomalaisesta kirjallisuudesta ja suomeksi kirjoittamisesta. Aika paljon kyllä rönsyiltiin myös aiheen vierestä ja naurettiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Podcastimme uusimman jakson löydät tuttuun tapaan SoundCloudista. Siellä voit kuunnella myös aikaisemmat jaksot.

Kuvitteluperjantai on kahden totisen kirjoittajan epätodellinen podcast, jossa imeydymme kirjoittamisen uumeniin. Se on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa. Kuvitteluperjantain kautta haluamme osallistua keskusteluun kirjoittamisesta elämäntapana. Julkaisemme uuden jakson joka toinen perjantai, aina parittomilla viikoilla SoundCloudissa.

Kuuntele uusin jakso: Suo, kuokka ja kirja

Tutustu podcastiin ja sen tekijöihin