Kuvitteluperjantai juonii / Plot scheming in the Podcast

(Shortly in English: In our newest podcast episode we talk about plots, themes and stories. Podcast is available only in Finnish.)

Mitä eroa on juonella ja tarinalla? Siitä me puhumme Kuvitteluperjantai-podcastin uusimmassa jaksossa. Itse tunnustaudun palapelikirjoittajaksi, jonka juonet rakentuvat kohtausten ympärille. Asialla lienee jotain tekemistä sen kanssa, että novelli tuntuu edelleen omaan näppikseen sopivimmalta tekstimuodolta. Mutta voiko novelleista syntyä romaani? Entä olenko oikeasti niin pihalla juonirakennelmieni kanssa kuin kuvittelen olevani? Ajatuksia aiheesta ja aiheen vierestä voi jälleen kuunnella podcastistamme.

Voit kuunnella jakson suoraan SoundCloudista tai klikata Kuvitteluperjantain omalle sivulle. Molemmista löytyvät myös aikaisemmat jaksot.

Kuvitteluperjantai on kahden totisen kirjoittajan epätodellinen podcast, jossa imeydymme kirjoittamisen uumeniin. Se on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa. Kuvitteluperjantain kautta haluamme osallistua keskusteluun kirjoittamisesta elämäntapana. Julkaisemme uuden jakson joka toinen perjantai, aina parittomilla viikoilla SoundCloudissa.

Kuuntele uusin jakso: Ytimessä juoni

Tutustu podcastiin ja sen tekijöihin

Kirjoittajat googlaa tykimmin / Writers can google

(Shortly in English: In our newest podcast episode we talk about how to find information for our stories and how to write about things we don’t know a lot about. Podcast is available only in Finnish.)

Kuvitteluperjantain tämän viikon jaksossa lähdetään liikkeelle googlaamisesta, mutta todetaan aika pian, että tehdään me muutakin taustatyötä. Aika paljonkin. Samalla puhuttaa se, että mistä kaikesta kirjoittaja voi kirjoittaa, jos ei ole itse aiheen asiantuntija.

Voit kuunnella jakson suoraan SoundCloudista tai klikata Kuvitteluperjantain omalle sivulle. Molemmista löytyvät myös aikaisemmat jaksot.

Kuvitteluperjantai on kahden totisen kirjoittajan epätodellinen podcast, jossa imeydymme kirjoittamisen uumeniin. Se on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa. Kuvitteluperjantain kautta haluamme osallistua keskusteluun kirjoittamisesta elämäntapana. Julkaisemme uuden jakson joka toinen perjantai, aina parittomilla viikoilla SoundCloudissa.

Kuuntele uusin jakso: Google tietää kaiken

Tutustu podcastiin ja sen tekijöihin

Kirjoittamisesta ja mielestä / On writing and mind

In English Below

Kirjoittaminen tekee minulle hyvää. Eikä se ole pelkkä mutu. Päiväkirjan kirjoittamisen hyvää tekevän vaikutuksen ovat tutkimuksissaan havainneet esimerkiksi King (2001), Emmons ja McCullough (2003) sekä Dutton ja Grant (2012). Kirjoittaminen auttaa myös jäsentelemään ajatuksia ja toisinaan sen avulla voi jopa höyrytä pahaa oloa ulos.

Sairastan itse ahdistusta. Harvemmin kuitenkaan sosiaalisissa tilanteissa, vaikka niissä väsynkin helposti. Oma ahdistukseni syntyy yleensä niistä paineista, joita kasaan itselleni ammatillisesti. Painin riittämättömyyden tunteen kanssa, vaikka olen polttanut itseni jo kahdesti loppuun.

Ahdistus on ikävä peikko. Se vaanii salakavalasti nurkissa, mutta hönkii niin äänekkäästi, että sen läsnäolosta voi olla varma silloinkin, kun ei vielä oikeastaan ahdista. Se aiheuttaa inhottavan tietoisen tunteen omasta olemisesta. ”Sanoinko jotain hölmöä? Ymmärrettiinkö minut väärin? Mitä jos olin tökerö? Teinkö tarpeeksi hyvin? Osaanko sittenkään?” Näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin ahdistuspeikko oddottaa minun kompuroivan ja nauraa sitten räkäisesti niin, että henki pakenee keuhokoista ja kurkkuun tulee möykky.

Kävin terapiassa kolme vuotta. Puhuin aika paljon. Yritin ymmärtää. Lähinnä itseäni. Joskus läheisiä. Ei ollut tunteita, joilla kuvata, miltä tuntui. Oli vain ahdistus. Vihasin muille helppoja kysymyksiä, koska en osannut vastata. ”Mitä kuuluu? Miltä susta tuntuu?” Päässä löi tyhjää. “Ai tuntuu?” En osannut nimetä yhtään tunnetta.

Silti tarinoissa, joita kirjoitin, hahmot tunsivat paljon. Kokivat voimakkaasti. Pystyin kuvamaan rakastumisen muutamalla sanalla, vihan pienellä kuvauksella, kateuden, pettymyksen, epätoivon. Ja vaikka kirjoittaminen toisinaan tuntui ja tuntuu edelleen raskaalta ja takkuavalta, minä en ole koskaan epäillyt kykyäni kirjoittaa. Kirjoittaessa olen kuin toinen ihminen. Sulkakynää heiluttava sankaritar, joka mustetta ympärilleen roiskien kukistaa peikon. Ei. Itseasiassa ei edes kukista, kun ei se peikon rotisko uskalla lähellekään.

Kirjoittaminen tekee minusta minut. Tuntevan, ajattelevan, itseni positiivisesti kokevan ihmisen. Silloin, kun syystä tai toisesta kirjottamiseen tulee pitempiä taukoja, huomaan heti hyvinvointini laskevan. Olen kireämpi ja apeampi. Saan kirjoittamisesta voimaa. Suosittelen kokeilemaan, aloita vaikka päiväkirjasta.

Hyvää maailman mielenterveyspäivää sekä Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää.

In English

Writing is good for me. And actually for others too. In their studies, King (2001), Emmons and McCullough (2003), and Dutton and Grant (2012) have found that diary writing, for example, has a positive effect on people. Writing also helps you to structure your thoughts and sometimes it can even help you blow out some steam.

I suffer from anxiety, however, not usually in social situations, even though I get tired easily when I’m around people. My anxiety usually comes from the pressures that I put on myself in professional matters and such. I often feel inadequacy, even after my two burnouts.

Anxiety is a nasty troll. It’s stealthily lurking in corners, but it usually breathes so loud that I can’t ignore it even when I don’t feel anxious. It makes me very self-conscious. “Did I say something stupid? Was I misunderstood? What if I was clumsy? Did I do well enough?” To these and many other questions, the anxiety troll expects me to stumble, and then it laughs so hard that it makes me breathless.

I went to therapy for three years. I talked quite a lot. I was trying to understand. Mainly myself. Sometimes the others close to me. There were no emotions to describe what it felt like. It was just anxiety. I hated the questions everyone kept asking because I couldn’t answer. ”How are you? How do you feel? ” Blank. I couldn’t name a single feeling.

Yet, in the stories I wrote, the characters felt a lot and they felt strongly. I could describe how they fell in love with few words, describe anger, envy, disappointment, despair. And while writing sometimes felt and still feels hard, I never doubted my ability to write. When I write I am a completely different version of me. A heroine waving a quill, spilling ink everywhere while defeating the troll. No. In fact, I don’t even have to defeat it. The troll never has the guts to come even near when I write.

Writing makes me more me. A knowledgeable, thoughtful and more positive human being. When I take longer breaks from writing, I immediately feel the changes in my well-being. I become more tense and sadder. Writing gives me energy. I recommend you try it, maybe you can start with a diary.

Happy World Mental Health Day and Aleksis Kivi and Finnish Literature Day.

Lähteet / References:

Emmons, R. A. & McCullough, M. E. 2003. Counting blessings versus burdens: An experimental investigation of gratitude and subjective well-being in daily life. Journal of Personality and Social Psychology, 84(2), 377-389.

Grant, Adam & Dutton, Jane. 2012. Beneficiary or Benefactor: Are People More Prosocial When They Reflect on Receiving or Giving? Saatavilla: https://doi.org/10.1177/0956797612439424. Linkki tarkistettu 10.10.2019.

King, Laura A. 2001. The Health Benefits of Writing about Life Goals. Saatavissa https://doi.org/10.1177/0146167201277003. Linkki tarkistettu 10.10.2019