Toisinaan on pakko kuunnella musiikkia, voidakseen toimia / Sometimes you gotta listen to music to be able to function

Novelli / Short Story

In English Below

Tämä pikkunovelli syntyi Kirjan talon minuuttinovellikurssilla. Novellin lähtökohtana toimi mukanani kulkeva esine. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että oma esineeni olivat uskolliset kuulokkeeni. Kaikki minussa, arjessa ja kirjoittamisessa palaa aina jossain kohtaa musiikkiin. Joskus tuntuu, ettei yhtään sanaa paperilla olisi ilman musiikkia. Haaveilen muuten itse samanlaisista korvani muotoihin valetuista kuulokkeista, jollaisia pikkunovellini päähenkilö käyttää.

Hän pani kuulokkeet korviinsa. Napit istuivat täydellisesti, ne oli tehty valoksen mukaan ja maksaneet yhtä paljon kuin hänen opiskeluaikaisen kämppänsä kuukausivuokra, mutta laadusta piti maksaa, jos halusi satsata asioihin, jotka tekivät elämästä miellyttävämpää.

Kuulokkeilla oli suora yhteys hänen työhyvinvointiinsa, joten hän oli pystynyt verovähentämään niiden hinnan edellisessä veroilmoituksessaan. Ennen valoksella tehtyjä korvanappeja hän oli käyttänyt valmiskuulokkeita, mutta niiden pysyminen korvissa kriittisellä hetkellä oli aina vähän hakuammuntaa. Isot korvien päälle asetettavat kuulokkeet taas olivat kömpelöt ja joskus jopa liian huomiota herättävät. Myös johdot olivat helposti tiellä, joten hän oli siirtynyt kokonaan bluetooth-malleihin. langattomuus kulutti pirusti akkua, mutta se oli silti pienempi paha kuin juuttua kuulokkeiden piuhoista holtittomasti käyttäytyvien ihmisten raajoihin ja vaatteisiin.

Hän teki itselleen soittolistoja. Hänen työssään piti päästä oikeaan tunnelmaan. Jokainen keikka oli omanlaisensa, joten jokainen keikka tarvitsi oman soittolistansa. Hän nimesi soittolistat tunnettujen filosofien mukaan ja jakoi niitä avoimesti suoratoistopalvelussa kaikille, jotka halusivat kuunnella hyvin rakennettuja kokonaisuuksia. Hänen musiikkimakunsa oli laaja ja hänen itsensä mielestä hienostunut.

Tänään hän oli valinnut listalle klassista ja kahdeksankymmentäluvun syntikkapoppia, ja rakentanut musiikkiin draaman kaaren, joka alkoi varovaisesta lämmittelystä ja kiihtyi räiskyväksi ilotteluksi ennen kuin laski taas soljuvaksi rauhaksi. Hän nosti suuren jääkiekkokassin olalleen ja nousi junasta. Hän käytti aina julkisia työskennellessään. Hän näytti huolitellulta, mutta tavalliselta, ja tiesi, että siinä oli kaikki, mitä kanssamatkustajat hänestä osaisivat kertoa. Jos viranomaiset edes sattuisivat kysymään.

Kun hän pääsi työmaalle, hän valmisteli työvälineensä ja tarkasti puhelimestaan, että palkkio, jonka hän aina vaati etukäteen, oli siirtynyt hänen tililleen. Sitten hän korjasi kuulokkeiden asentoa ja aloitti työn. Musiikki, joka virtasi hänen korviinsa ja täytti hänen kuuloaistinsa, vaimensi kohteiden epätoivoiset huudot.

In English

This short story was written in a minute story writing class at the Kirjan talo (House of Books). The base of the story was an object I always carry with me. Surely no one will be surprised that it was my headphones. Everything I am or do always goes back to music at some point. Sometimes it feels like no word will find its place on a paper without music. By the way, I dream of the same kind of tailor-made headphones that the character of the story is using.

He plugged in the headphones. The earbuds sat perfectly, they were tailor-made and had cost as much as the monthly rent of his small apartment he used to live in when he was still studying. But he had to pay for the luxury if he wanted to make life feel smooth.

There was a direct connection with the headphones and his well-being at work, so he was actually able to mark them as an expense when filing his tax returns. Before using the tailor-made earbuds he had used the mass-produced headphones, but they never felt right and kept dropping from his ears on the critical moments. Big headsets were clumsy and could draw too much attention to him. The wires were also annoying, so nowadays he used only Bluetooth models. Wireless headphones consumed a lot of phone battery, but it was still better than getting the wires tangled with limbs and clothes of panicked people.

He made playlists. He needed to get into the right mood when working. Each gig was unique, so each gig needed its own playlist. He named the playlists according to well-known philosophers and shared them public in a streaming service to anyone who wanted to listen to well-built musical experiences. He considered his music taste wide and sophisticated.

Today, he had chosen some classical music and combined it with 80s synth pop. Drama-wise the playlist was perfect. It began with a cautious warm-up and accelerated into a crackling joy before falling back into a bustling peace. He lifted a large hockey bag onto his shoulder and stepped out from the train. He always used public transportation while working. He looked tidy but ordinary, and he knew that it was the only way people could describe him if any authoritative would ever even happen to ask about him.

When he got to the site, he prepared his tool and logged into his mobile banking service to check out that he had been paid advanced for the job as should. Then he adjusted his earbuds and started his work. The music that flowed into his ears and filled his sense, muted the desperate screams of the targets.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.