Kotiinpaluu / Homecoming

In English below

Kevät on ollut pitkä. Vaikea sanoa mitään sen rakentavampaa.

Päätin kokeilla bloggarisiipiäni toisella alustalla, mutta koronakevät vei innon niin bloggaamisesta kuin kirjoittamisestakin. Seurasin ristiriitaisin tuntein niitä, jotka löysivät poikkeusoloista lisää aikaa ja virtaa kirjoittamiseen. Olin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla myös kateellinen.

Minulle kevät ei ollut pitkä ainoastaan poikkeustilan takia. Erosin pitkästä, hyvästä parisuhteesta viime syksynä. En summaile eroa enempää, mutta yksinasumiseen ja kahden koiran yksinhuoltajuuteen tottuminen on ollut hidasta.

Tammikuussa aloitin jatko-opinnot yliopistossa. Motivaatio oli aluksi korkealla, mutta kurssien etäistyttyä ja suunnitelmien muututtua jäin vähän tuuliajolle. Onneksi suunta on nyt oikea ja apurahahakujen lisäksi olen päässyt muotoilemaan ensimmäisten tutkimushaastattelujeni runkoa.

Keväällä teatterikriitikon hommat jäivät tauolle muutamaksi kuukaudeksi, sillä yhtäkkiä ei ollut arvosteltavaa. Nyt olen palannut varovasti teatterin pariin. Onneksi meillä vielä on kesäteattereita, joiden ulkoilmatiloissa voidaan turvaväleistäkin huolehtia helpommin.

Uuden alun sain vihdoin The Burning Squid -projektista, jonka käynnistin yhdessä kirjoittajakollegani Andrew Stanley Burnsin kanssa. Aiomme vielä hetken olla salaperäisiä, mutta sen verran voin jo paljastaa, että tarkoituksemme on yhdistellä fantasiatarinoita sekä lauta- ja roolipelejä. Löydät liekehtivät lonkerot verkkosivustoltamme, Facebookista ja Instagramista. The Burning Squidin työkieli on englanti.

The Burning Squidin myötä päätin herätellä myös Perjantaipanos blogini henkiin vanhalla tutulla kaavalla. Pohdin edelleen kirjoittamista harrastuksena ja ammattina, julkaisen fiktiotekstejä ja innostun sanataiteesta. Kiva olla kotona taas.

In English

Spring has been long. It’s hard to really say anything more constructive than that.

I decided to try blogging on another platform, but Corona Spring took away the joy from both blogging and writing. With mixed feelings, I followed those who found more time and energy to write. I was happy for them, but at the same time I was jealous.

For me, spring wasn’t long just because of the exceptional time. I ended a long, good relationship last fall. I won’t sum it further, but it has taken time to get used to living alone again.

In January, I started postgraduate studies at the university. The motivation was high at first, but as the courses moved online and the plans changed, I just frozed. Fortunately, I got back on track and I am applying funding and planning my first research interviews.

My work as theatre critic also ended when suddenly there was no theatres to review. Now I am finally back on saddle because we now have outdoot summer theatres running.

I finally found my flow again as a writer when we finally launched The Burning Squid project with my co-author Andrew Stanley Burns. We are still being little mysterious about it, but what I can tell is that we will be combining fantasy stories and board and role-playing games. You can find The Burning Squid on our website, Facebook and Instagram.

With The Burning Squid, I also decided to bring The Friday Press back to life. The blog continues with a familiar pattern. I continue to blog about writing, publish fiction texts and get excited about words and stories. Nice to be home again.

Prologi / Prologue

Short Summary in English: My first blog text feels like it should be something super important. But its just a little moment of panic over actually finally start this blog. Some English written texts will follow later. Just click the Themes and choose ”Written in English”. 

Voihan esipuhe!

Todellisuudessa rakastan prologeja ja alkusanoja – pieniä lainauksia kirjan alussa, pääkirjoituksia lehden ensimmäisellä aukeamalla, saatesanoja, levyjen avausraitoja ja käsiohjelmien ohjaajan sanaa. Nyt en kuitenkaan tiedä, miten minun pitäisi aloittaa blogini ensimmäinen kirjoitus.

Novellisteja kehotetaan usein menemään suoraan asiaan, mutta mitä se tarkoittaisi tässä kohtaa? Kertoisinko teille päivästäni ja paljastaisin, etten ole saanut tänään riviäkään paperille? Kirjoittamisen sijaan ottanut selfieitä, räätälöinyt blogini otsikkokuvaa ja vaihtanut ajatuksia somessa. Tärkeitä hommia nekin, mutta kirjoittamisen suhteen usein sijaistoimintoja.

Ehkä kirjoittamista käsittelevän blogin aloittamista onkin ohjannut toive eräänlaisesta kirjoittamista tukevasta lokikirjasta, joka toivottavasti toimii huvina ja hyötynä myös muille. Minulle kirjoittaminen ei ole koskaan ollut yksinäistä puurtamista, vaan yhteisöllistä ja palautteellista toimintaa ja siksi kaikki kommentit ovatkin arvokkaita myös blogissa.

Siihen, kuka minä olen, voit tarkemmin tutustua täällä, mutta jotakin voisin summata kirjoittajapersoonastani myös näihin alkusanoihin. Rakastan dystopioita ja avoimia loppuja. Tekstini ovat pääasiassa urbaania fantasiaa, jossa todellisen maailman päälle kerrostuu toisenlaisia todellisuuksia. En hallitse kaikkitietävää kertojaa, mutta rakastan ryömiä henkilöhahmojen ajatuksiin ja näyttää tapahtumat heidän silmillään. Viihdyn parhaiten lyhyen proosan parissa, mutta haluan novellin lisäksi puolustaa myös nuorten kirjallisuutta, joka harmittavan usein leimataan vähemmän oikeaksi kirjallisuudeksi ja laadultaan merkityksettömämmäksi kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus.

Jotta prologini pysyisi inhimillisissä mitoissa, jätän muut ajatukseni hautumaan tulevia tekstejä varten. Haluan kuitenkin, kliseistä tai ei, toivottaa sinut tervetulleeksi blogini lukijaksi. Toivottavasti löydät täältä jotain, mitä olet etsinyt.