Kotiinpaluu / Homecoming

In English below

Kevät on ollut pitkä. Vaikea sanoa mitään sen rakentavampaa.

Päätin kokeilla bloggarisiipiäni toisella alustalla, mutta koronakevät vei innon niin bloggaamisesta kuin kirjoittamisestakin. Seurasin ristiriitaisin tuntein niitä, jotka löysivät poikkeusoloista lisää aikaa ja virtaa kirjoittamiseen. Olin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla myös kateellinen.

Minulle kevät ei ollut pitkä ainoastaan poikkeustilan takia. Erosin pitkästä, hyvästä parisuhteesta viime syksynä. En summaile eroa enempää, mutta yksinasumiseen ja kahden koiran yksinhuoltajuuteen tottuminen on ollut hidasta.

Tammikuussa aloitin jatko-opinnot yliopistossa. Motivaatio oli aluksi korkealla, mutta kurssien etäistyttyä ja suunnitelmien muututtua jäin vähän tuuliajolle. Onneksi suunta on nyt oikea ja apurahahakujen lisäksi olen päässyt muotoilemaan ensimmäisten tutkimushaastattelujeni runkoa.

Keväällä teatterikriitikon hommat jäivät tauolle muutamaksi kuukaudeksi, sillä yhtäkkiä ei ollut arvosteltavaa. Nyt olen palannut varovasti teatterin pariin. Onneksi meillä vielä on kesäteattereita, joiden ulkoilmatiloissa voidaan turvaväleistäkin huolehtia helpommin.

Uuden alun sain vihdoin The Burning Squid -projektista, jonka käynnistin yhdessä kirjoittajakollegani Andrew Stanley Burnsin kanssa. Aiomme vielä hetken olla salaperäisiä, mutta sen verran voin jo paljastaa, että tarkoituksemme on yhdistellä fantasiatarinoita sekä lauta- ja roolipelejä. Löydät liekehtivät lonkerot verkkosivustoltamme, Facebookista ja Instagramista. The Burning Squidin työkieli on englanti.

The Burning Squidin myötä päätin herätellä myös Perjantaipanos blogini henkiin vanhalla tutulla kaavalla. Pohdin edelleen kirjoittamista harrastuksena ja ammattina, julkaisen fiktiotekstejä ja innostun sanataiteesta. Kiva olla kotona taas.

In English

Spring has been long. It’s hard to really say anything more constructive than that.

I decided to try blogging on another platform, but Corona Spring took away the joy from both blogging and writing. With mixed feelings, I followed those who found more time and energy to write. I was happy for them, but at the same time I was jealous.

For me, spring wasn’t long just because of the exceptional time. I ended a long, good relationship last fall. I won’t sum it further, but it has taken time to get used to living alone again.

In January, I started postgraduate studies at the university. The motivation was high at first, but as the courses moved online and the plans changed, I just frozed. Fortunately, I got back on track and I am applying funding and planning my first research interviews.

My work as theatre critic also ended when suddenly there was no theatres to review. Now I am finally back on saddle because we now have outdoot summer theatres running.

I finally found my flow again as a writer when we finally launched The Burning Squid project with my co-author Andrew Stanley Burns. We are still being little mysterious about it, but what I can tell is that we will be combining fantasy stories and board and role-playing games. You can find The Burning Squid on our website, Facebook and Instagram.

With The Burning Squid, I also decided to bring The Friday Press back to life. The blog continues with a familiar pattern. I continue to blog about writing, publish fiction texts and get excited about words and stories. Nice to be home again.

Tästä alkaa luova lokakuu / This is Creative October

In English below

Tänä vuonna en edes haaveile NaNoWriMosta, mutta silti tuntuu, että blogiin ja kirjoittamiseen tarvitaan uutta potkua. Koko alkusyksy on kulunut asioita järjestellessä, väitöstutkimushakemusta viimeistellessä ja sitkeää flunssaa häädellessä. Myös Kuvitteluperjantai-podcast ja työkiireet ovat vieneet aikaa. Nyt haluaisin kuitenkin taas käynnistää kirjoitusmoottorini ja päästä virittelemään luovuutta ja kirjoitusrutiineja. Päätin siis tarttua Sandy Talarmon Luova lokakuu 2019 -inspiraatiohaasteeseen.

Jokaiselle lokakuun päivälle on oma teemansa ja jokaisen teeman voi toteuttaa haluamallaan tavalla. itse aion toteuttaa haasteen kahden virkkeen tarinoina suomeksi ja englanniksi. Julkaisen tarinat päivittäin Instagramissa ja Facebookissa ja kuun lopuksi koosteena blogissani.

Lisätietoa Luovasta lokakuusta löydä Talarmon verkkosivuilta.  Voit myös seurata haasetta somessa aihetunnisteella #luovalokakuu2019. Teemat löydät englanninkielisen tekstin alta.

In English:

I’m not even dreaming about doing NaNoWriMo this year, but I still feel I need a new drive for blogging and writing. I have spent the whole beginning of this autumn arranging things, editing my study plan for my Ph.D. studies, and trying to get rid of my flu. The podcast and work have also taken time. Now, however, I would like to start my writing engine again and start tuning my creativity and writing routines. So I decided to take part in a challenge called Creative October by Sandy Talarmo.

There is a special theme for each day in October and you can create whatever you want around that theme. I intend to write two-sentenced stories in Finnish and in English. I post the stories daily on Instagram and Facebook and as a compilation on my blog at the end of the month.

For more information on Creative October, visit the Talarmo website. You can also follow the challenge in the theme with #creativeLight2019

Luovan lokakuun teemat 2019 / Themes of Creative October:

  1. valo / light
  2. hetki / moment
  3. kuusi /six (or spruce)
  4. vieras / guest or stranger
  5. villi /wild
  6. puhdas /pure (or clean)
  7. pyöreä / round
  8. eläin / animal
  9. aika /time
  10. pehmeä / soft
  11. toive / wish
  12. taivas / sky (or heaven)
  13. sieni / mushroom
  14. loputon / infinite
  15. herkku / treat (candy etc.)
  16. nuoli / arrow
  17. tähti / star
  18. vihreä / green
  19. lento / flight
  20. tunne / feeling
  21. lehti / leaf (or magazine)
  22. lämpö / warmth
  23. elämä / life
  24. lukko / lock
  25. istuin / seat
  26. päivä / day
  27. lahja / gift
  28. pieni / small
  29. vesi / water
  30. koti / home
  31. uni / dream

Työnimi: Vilhelmiina / Working title: Wilhelmina

In English below

Tilittelin blogissani keskeneräisiä kirjoitusprojektejani viimeksi elokuussa ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki vähän päivittää kuulumisia.

NaNoWriMon jälkeen joulukuussa kirjoitusinto lopahti. Tungin tekstin toisensa jälkeen pöytälaatikkoon ja kaipasin jotain kevyttä. Kirjoittelin noloja runoja ja pari novellia, mutta sekin tuntui vähän väkinäiseltä.

Elin kirjoitusjumin armoilla pari kuukautta. Sitten aloin vitsailla ystäväni Andrew Stanley Burnsin kanssa ilmalaivoista, kissoista ja zombeista. Ihan perussettiä, kun yhdistää kaksi kirjahullua nörttiä, joilla on kummallakin yhtä omituinen huumorintaju ja vilkas mielikuvitus. Jossain yhteydessä totesin, että tästähän saisi lastenkirjan. Viikon päästä suunnittelimme jo henkilöhahmoja ja lukujakoa. Tarinaan ilmestyi Jeti ja Unikatti, ja se sai työnimen Vilhelmiina.

Alun perin koko jutun oli tarkoitus olla höntsäilyä, jolla saisin kirjoitusjumini auki. Enhän ollut koskaan ajatellun kirjoittavani lapsille. Mutta sitten tarina syveni ja henkilöhahmoista tuli tärkeitä. Lopulta päätin, että keskittyisin kokonaan Vilhelmiinan valmiiksi saattamiseen.

Yhdessä tekeminen on ollut hyvä kokemus. Andy on ollut väsymätön pallottelemaan ideoita, kannustamaan minua eteenpäin ja ratkomaan pulmia, joihin törmäämme. Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta valmistuu suomeksi, mutta ainut yhteinen kielemme on englanti. Se on aiheuttanut oman haasteensa prosessiin, mutta samalla omalta osaltaan myös antanut paljon. Kirjoitan aiheesta oman postauksen myöhemmin.

En halua vielä paljastaa enempää tarinastamme, mutta tavoitteena on, että voisimme alkaa lähetellä käsikirjoitusta kustantamoihin jo loppukesästä. Saatamme julkaista blogissani myöhemmin myös pienen näytteen.

Olen yleensä kirjoittajana se tyyppi, jolla on kymmenen juttua kesken rinnakkain. On ollut ihanan rauhoittavaa keskittyä yhteen asiaan, elää ja hengittää vain yhtä tekstiä.

Kiitos, Andy, pitkäjänteisyydestä, ehtymättömästä ideavarastostasi, kaikista hämmentävän hienoista sanoista ja siitä, ettet ole ikinä lakannut uskomasta Vilhelmiinaan.

 In English:

I wrote about my Work In Progress projects last time in August and thought that now would be a good time to update what is going on now.

In December, After NaNoWriMo, I quit writing for a moment. Text after text was boxed away and I felt like doing something lighter. I wrote some embarrassing poems and a couple of short stories, but even that seemed a bit forced.

I lived with the writer’s block for a couple of months. Then I started to joke about airships, cats, and zombies with my friend Andrew Stanley Burns. Very typical outcome when you mash together two bookworm nerds with a similar odd sense of humor and lively imagination. In some point, I realised we had some good building material for children’s book in our hands. A week later, we were already designing characters and plotting the storylines. We invented Yeti and Unicat, and named the airship Wilhelmina which is also the working title of our novel.

Originally, the whole thing was meant to be just some light scribbling to ease my writer’s block. I had never even thought of writing to children. But then the story got some depth and the characters became important. Finally, I decided to concentrate entirely on completing Wilhelmina.

Working together with Andy has been a good experience. Andy has been indomitable of juggling the ideas, encouraging me to keep on going and solving the problems in the story. The first complete version of the script will be in Finnish, but the only language we share with Andy is English. It has created some challenges to the process but also contributed a lot to it. I’ll post more about that later.

I don’t want to reveal too much about the story yet, but the goal is to start sending the script to publishing houses later this summer. We may also publish a small sample of the story on my blog.

I’m usually the type of writer, who always has ten things going on. It has been wonderfully soothing to focus on one thing, to live and breathe only one text.

Thank you, Andy, for your perseverance, your inexhaustible collection of ideas, your fancy and confusing words and the fact that you have never stopped believing in Wilhelmina.