Milloin kirjoittaminen on vaikeaa? Sitä pohtii Podcastimme uusin jakso / Podcast in Finnish: Sometimes writing is hard.

(In English Below)

Lapsena kirjoittaminen oli ihanaa. Tarinoita putkahteli päähäni päivittäin ja vihkojen sivut täyttyivät sanoista ja lauseista. Ei ollut itsesensuuria, ei ollut täydellisten lauseiden tavoittelua. Oli vain kirjoittamisen riemu.

Kirjoittamisen riemun tunnistan edelleen, mutta on kirjoittamisessa nykyään muitakin puolia. Joskus se on vaikeaa. VAIKEAA. Tätä ei voi kirjoittaa tarpeeksi isoin kirjaimin. Joskus kirjoittaminen on tuskaa. Mutta on hyvä kuulla, etten paini tämän asian kanssa yksin. On muitakin, joille kirjoittaminen on joskus vaikeaa. Siksi halusimme puhua aiheesta myös Kuvitteluperjantai-podcastissamme.

Kuuntele uusimmasta jaksosta, mikä sai Kesän melkein jättämään romaanikäsikirjoituksensa ja miksi Rauha edelleen kirjoittaa runoja Instagramiin.

Podcastimme uusimman jakson löydät tuttuun tapaan SoundCloudista. Siellä voit kuunnella myös aikaisemmat jaksot.

Kuvitteluperjantai on kahden totisen kirjoittajan epätodellinen podcast, jossa imeydymme kirjoittamisen uumeniin. Se on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa. Kuvitteluperjantain kautta haluamme osallistua keskusteluun kirjoittamisesta elämäntapana. Julkaisemme uuden jakson joka toinen perjantai, aina parittomilla viikoilla SoundCloudissa.

Kuuntele uusin jakso: Joskus on vähän vaikeeta

Tutustu podcastiin ja sen tekijöihin

In English:

Writing as a kid was wonderful. Stories flowed through my head daily and the pages of the notebooks were filled with words and phrases. No self critic, no pursuit of perfect words. Just the joy of writing.

I still enjoy writing a lot but no longer it is only a joy. Sometimes it is difficult. HARD. Sometimes writing is a pain. But it’s good to hear that I am not alone. Others too find writing difficult sometimes. That’s why we wanted to talk about this in our podcast.

The podcast is only available in Finnish.

Luovuutta muuttolaatikoiden ja työkiireiden keskeltä / Being creative in the middle of moving and work

In English Below

Kun aloitin Sandy Talarmon lanseeraaman Luovan lokakuun, olin päättäväinen. Yrittäisin kerrankin saada aloittamani haasteen kunnialla loppuun. Vaikka lokakuuta on vielä jäljellä, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani tähän mennessä.  Luova lokakuu on nimittäin osoittautunut minulle sopivaksi haasteeksi.

Päätin haasteen alussa, että otan sen kevyesti. Ei ryppyotsaista suorittamista, vaan rentoa luovuutta muuton ja työkiireiden keskelle. Luova lokakuu antaa vapauden valita, miten teemoja päivittäin toteuttaa. Itse halusin kirjoittaa, koska tiesin sen muuten jäävän vähemmälle tässä kuussa. Koska olen aina ihaillut kahden virkkeen tarinoita, päätin kokeilla niitä nyt myös itse.

Kirjoitan joka päivä kahden virkkeen tarinan, jonka julkaisen sekä Instagramissa että Facebookissa. Olen pyrkinyt pitämään tarinoissa minulle tyypillisen spekulatiivisuuden, mutta muuten tyylilaji on ollut vapaa. Kirjoitan tarinat ensimmäisestä ajatuksesta, jonka päivän teema tuo mieleen.

On ollut mukavaa ja virkistävää. Juuri sitä, mitä toivoin. Olen päässyt lähemmäs kirjoittamisen riemua, joka aina joskus kalmanrajojen ja isompien juonirakenteiden keskellä katoaa. Joskus on ihana vain roiskia sanoja ilman tiukkaa tavoitetta.

Yllätyksekseni kuulin myös, että tämä on ihan ensimmäinen Luova lokakuu ja siksi päätin ottaa yhteyttä luovuushaasteen kehittäjään Sandy Talarmoon. Sandy on pyörittänyt Vihkokauppaaa 3,5 vuoden ajan. Lisäksi hän on koultettu life coach ja pienyrittäjien mentori. Alta voit lukea Sandyn vastaukset kysymyksiini.

Mistä keksit Luovan lokakuun?

Luovuus on aina ollut merkittävä osa yrittäjyyttäni ja tapaani työskennellä. Innostun itse helposti ja ilahdun siitä, että innostus ja ilo tarttuvat muihinkin. Olen järjestänyt paljon erilaisia haasteita ja syyskuun lopulla tuli mieleen, että ehkä juuri lokakuu kaipaisi jonkun virkistyksen. Halusin pitää haasteen mahdollisimman väljänä ja rentona, jotta ihmiset rohkaistuisivat mukaan itselleen mieluisalla tavalla. Haasteet ovat myös hyvä mahdollisuus rohkaistua kokeilemaan jotain uutta.

Oletko seurannut, millaisia juttuja on syntynyt Luovan lokakuun tiimoilta?

Olen. Iso osa haasteen hauskuutta, on nähdä, miten eri tavoin saman teeman voi tulkita ja toteuttaa. On mukavaa, että haasteen ympärille muodostuu aina jonkinlainen yhteisö, Seuraan Instagramissa ahkerasti #luovalokakuu2019 -hashtagia ja Vihkokaupan omassa FB-ryhmässä on myös omia ketjuja toteutusten jakamiseen.

Millainen fiilis sinulle on jäänyt tähän mennessä, aiotko jatkaa uusin teemoin ensi vuonna?

Ihmiset ovat lähteneet tosi kivasti mukaan, vaikka haaste alkoi hyvin lyhyellä varoajalla. Uskon, että ensi vuonna mennään uusin teemoin ja saadaan lisää ihmisiä mukaan, kun muistuttelen asiasta jo hyvissä ajoin.

Osallistutko itse Luovaan lokakuuhun?

Muutaman valokuvan olen teemoilla ottanut ja olisin mielelläni ollut aktiivisempikin. Tässä on vielä onneksi haastetta jäljellä. Täytyy vain pitää teemaa aktiivisesti mielessä, niin se näyttäytyy kyllä päivän mittaan jossain muodossa.

Vihkokauppaan ja Sadyyn voit tutustua verkossa:
www.sandytalarmo.fi
vihkokauppa.com
Luovan lokakuun teemat löydät täältä

In Eglish:

When I started a creativity challenge called Luova lokakuu (Creative October), launched by Sandy Talarmo, I was determined. For once, I would try to finish the challenge I started. Although October is not over yet, I decided to write my thoughts so far. Creative October has proven to be a good challenge for me.

From the start, I decided to take the challenge light. Just relaxed creativity in the middle of moving and working. Creative October gives you the freedom to choose how to carry out your themes every day. I wanted to write because I knew I can’t write as much as I would like to this month. Since I have always admired the two-sentence stories, I decided to try them out for myself.

I write a two-sentence story every day and post it on Instagram and Facebook. It has been nice and refreshing. Just what I needed. Sometimes it is wonderful to just splash words around without a strict goal.

To my surprise, I also found out that this is the very first Creative October and I decided to contact Sandy Talarmo, the creator of the Creative October. Sandy has been running a shop called Vihkokauppa for 3.5 years. She is also a life coach and small business mentor. Below you can read Sandy’s answers to my questions.

How did you come up with Creative October?

Creativity has always been a significant part of my entrepreneurship and the way I work. I have organized a lot of different challenges and I felt that October could use one. I wanted to keep the challenge as relaxed and light as possible to encourage people to participate in the way they liked. Challenges are also a great opportunity to be encouraged to try something new.

Have you followed what people are doing during Creative October?

I am. A big part of the fun is to see how the same theme can be seen in different ways. It’s nice to have a community around the challenge.

Would you like to continue with new themes next year?

People joined the challenge, even though it started with very short notice. I believe that next year we will go with new themes and get more people to join.You can find Sandy’s Vihkokauppa here.

Themes of the Creative October in English can be found on my blog

You can read my two sentences of stories on Instagram @perjantaipainos. I write all the stories in English too. You can also see what others have created by following the hashtag #luovalokakuu2019.

Kirjoittamisesta ja mielestä / On writing and mind

In English Below

Kirjoittaminen tekee minulle hyvää. Eikä se ole pelkkä mutu. Päiväkirjan kirjoittamisen hyvää tekevän vaikutuksen ovat tutkimuksissaan havainneet esimerkiksi King (2001), Emmons ja McCullough (2003) sekä Dutton ja Grant (2012). Kirjoittaminen auttaa myös jäsentelemään ajatuksia ja toisinaan sen avulla voi jopa höyrytä pahaa oloa ulos.

Sairastan itse ahdistusta. Harvemmin kuitenkaan sosiaalisissa tilanteissa, vaikka niissä väsynkin helposti. Oma ahdistukseni syntyy yleensä niistä paineista, joita kasaan itselleni ammatillisesti. Painin riittämättömyyden tunteen kanssa, vaikka olen polttanut itseni jo kahdesti loppuun.

Ahdistus on ikävä peikko. Se vaanii salakavalasti nurkissa, mutta hönkii niin äänekkäästi, että sen läsnäolosta voi olla varma silloinkin, kun ei vielä oikeastaan ahdista. Se aiheuttaa inhottavan tietoisen tunteen omasta olemisesta. ”Sanoinko jotain hölmöä? Ymmärrettiinkö minut väärin? Mitä jos olin tökerö? Teinkö tarpeeksi hyvin? Osaanko sittenkään?” Näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin ahdistuspeikko oddottaa minun kompuroivan ja nauraa sitten räkäisesti niin, että henki pakenee keuhokoista ja kurkkuun tulee möykky.

Kävin terapiassa kolme vuotta. Puhuin aika paljon. Yritin ymmärtää. Lähinnä itseäni. Joskus läheisiä. Ei ollut tunteita, joilla kuvata, miltä tuntui. Oli vain ahdistus. Vihasin muille helppoja kysymyksiä, koska en osannut vastata. ”Mitä kuuluu? Miltä susta tuntuu?” Päässä löi tyhjää. “Ai tuntuu?” En osannut nimetä yhtään tunnetta.

Silti tarinoissa, joita kirjoitin, hahmot tunsivat paljon. Kokivat voimakkaasti. Pystyin kuvamaan rakastumisen muutamalla sanalla, vihan pienellä kuvauksella, kateuden, pettymyksen, epätoivon. Ja vaikka kirjoittaminen toisinaan tuntui ja tuntuu edelleen raskaalta ja takkuavalta, minä en ole koskaan epäillyt kykyäni kirjoittaa. Kirjoittaessa olen kuin toinen ihminen. Sulkakynää heiluttava sankaritar, joka mustetta ympärilleen roiskien kukistaa peikon. Ei. Itseasiassa ei edes kukista, kun ei se peikon rotisko uskalla lähellekään.

Kirjoittaminen tekee minusta minut. Tuntevan, ajattelevan, itseni positiivisesti kokevan ihmisen. Silloin, kun syystä tai toisesta kirjottamiseen tulee pitempiä taukoja, huomaan heti hyvinvointini laskevan. Olen kireämpi ja apeampi. Saan kirjoittamisesta voimaa. Suosittelen kokeilemaan, aloita vaikka päiväkirjasta.

Hyvää maailman mielenterveyspäivää sekä Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää.

In English

Writing is good for me. And actually for others too. In their studies, King (2001), Emmons and McCullough (2003), and Dutton and Grant (2012) have found that diary writing, for example, has a positive effect on people. Writing also helps you to structure your thoughts and sometimes it can even help you blow out some steam.

I suffer from anxiety, however, not usually in social situations, even though I get tired easily when I’m around people. My anxiety usually comes from the pressures that I put on myself in professional matters and such. I often feel inadequacy, even after my two burnouts.

Anxiety is a nasty troll. It’s stealthily lurking in corners, but it usually breathes so loud that I can’t ignore it even when I don’t feel anxious. It makes me very self-conscious. “Did I say something stupid? Was I misunderstood? What if I was clumsy? Did I do well enough?” To these and many other questions, the anxiety troll expects me to stumble, and then it laughs so hard that it makes me breathless.

I went to therapy for three years. I talked quite a lot. I was trying to understand. Mainly myself. Sometimes the others close to me. There were no emotions to describe what it felt like. It was just anxiety. I hated the questions everyone kept asking because I couldn’t answer. ”How are you? How do you feel? ” Blank. I couldn’t name a single feeling.

Yet, in the stories I wrote, the characters felt a lot and they felt strongly. I could describe how they fell in love with few words, describe anger, envy, disappointment, despair. And while writing sometimes felt and still feels hard, I never doubted my ability to write. When I write I am a completely different version of me. A heroine waving a quill, spilling ink everywhere while defeating the troll. No. In fact, I don’t even have to defeat it. The troll never has the guts to come even near when I write.

Writing makes me more me. A knowledgeable, thoughtful and more positive human being. When I take longer breaks from writing, I immediately feel the changes in my well-being. I become more tense and sadder. Writing gives me energy. I recommend you try it, maybe you can start with a diary.

Happy World Mental Health Day and Aleksis Kivi and Finnish Literature Day.

Lähteet / References:

Emmons, R. A. & McCullough, M. E. 2003. Counting blessings versus burdens: An experimental investigation of gratitude and subjective well-being in daily life. Journal of Personality and Social Psychology, 84(2), 377-389.

Grant, Adam & Dutton, Jane. 2012. Beneficiary or Benefactor: Are People More Prosocial When They Reflect on Receiving or Giving? Saatavilla: https://doi.org/10.1177/0956797612439424. Linkki tarkistettu 10.10.2019.

King, Laura A. 2001. The Health Benefits of Writing about Life Goals. Saatavissa https://doi.org/10.1177/0146167201277003. Linkki tarkistettu 10.10.2019