Kategoria: spefihautomo / scifi & fantasy writing class

Kauhua kerrakseen / Oh the Horror

In English Below

Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomon toisella kurssikerralla aiheena oli kauhu ja opettajana kirjailija Hanna ”Morre” Matilainen.

Olen aina pitänyt slashereista, splattereista, goresta ja hirviöistä, mutta kirjoittanut kauhua melko vähän. Viime aikoina genre on alkanut kiinnostaa kuluttamisen lisäksi myös kirjoittajana. Haluaisin tuoda konkreettisia kauhuelementtejä teksteihin, jotka eivät varsinaisesti ole kauhua.

Stephen King (suosikki kauhukirjailijani poikansa Joe Hillin jälkeen) on jakanut kauhun kolmeen tasoon – inhoon (revulsion), kauhuun (horror) ja terroriin (terror), jonka voisi kääntää myös kauheudeksi.

Inho

Inhoa on kaikki se, mikä saa lukijan reagoimaan fyysisesti jotakin epämiellyttävää kohtaan. Haluaisin oppia ilmaisemaan inhottavia asioita kutkuttelevalla tavalla puhtaan mässäilyn sijasta (vaikka kunnon irrottelullekin toki on paikkansa).

Mutta, miten kirjoittaa verta ja suolenpätkiä ovelasti? Kuvaamalla miljöötä, tunnelmaa ja tilannetta enemmän aistien kautta ja tuomalla henkilöhahmojen fyysiset tuntemukset vahvemmin mukaan? Myös Matilainen kehottaa käyttämään kaikkia aisteja kauhua kirjoittaessa. Itse kokeilin kirjoittaa voimakkaita kehoreaktioita keskeneräisen tekstini kohtaukseen, jossa omaa lihaansa syövä demoni saa muun pöytäseurueen voimaan pahoin.

Kauhu

Kauhu syntyy Kingin mukaan siitä, että näkee tai kokee jotain selittämätöntä, käsittämätöntä tai uskomatonta. Jos ihminen kohtaa jotakin, mikä tuntuu epäluonnolliselta, hän reagoi siihen usein pelolla.  Esimerkiksi erilaiset möröt ja hirviöt kuuluvat tälle tasolle. Matilaisen mukaan pelkotila aiheuttaa ihmisessä liioittelevaa käytöstä ja siksi myös kauhussa voidaan tyylikeinona käyttää liioittelua. Etenkin yliluonnollinen ja luonnollisen rajalle voidaan rakentaa jännitettä korostamalla niiden välistä kontrastia.

Kauhussa voidaan hyödyntää myös fobioita. Millaisia asioita ihmiset vierastavat ja pelkäävät. Ahtaat paikat, agorat ja ampiaiset toimivat kauhun lähteinä siinä missä ihmissudet, vampyyrit ja naapurin omituinen käytös. Kauhu tuntuu tasoista konkreettisimmalta, sillä se antaa mahdollisuuden suoremmalle näyttämiselle ja kuvailulle.

Keskeneräisessä tekstissäni, samaisessa kohtauksessa, jossa demoni syö omaa lihaansa, kauhu syntyy etenkin miljöön kuvauksella. Uhkaava tunnelma luodaan, kun tapahtumapaikka, pieni kahvila, kytketään kauhuleffoista tuttuun painostavaan odotukseen, ennen kuin mitään oikeastaan edes tapahtuu.

Kauheus

Kingin kolmatta tasoa, kauhun korkeinta tasoa, on vaikea kääntää suomeksi. Englanniksi tämä taso on terror, mutta kutsun sitä kauheudeksi, sillä se istuu mielestäni hyvin tason kuvaukseen. Terror on mielikuvituksen synnyttämää kauhua, siis jotakin joka elää ihmisen mielessä ja syntyy odotuksista ja sisäisistä peloista. Kirjassa se voi olla esimerkiksi vihjailua, johon lukijan mieli tarttuu ennen kuin alkaa kulkea omia polkujaan.

Kaikenlaisia kauheuksia voi synnyttää esimerkiksi istuttamalla ja lunastamalla. Kun näytät kirveen tarpeeksi monta kertaa, lukija alkaa varmasti odottaa ja jopa pelätä, miten, mihin ja milloin kirvestä käytetään. Piinaavalla toistolla on siis merkityksensä kauheuksien rakentelussa. Myös ihmisten julma, epäinhimillinen ja odottamaton käytös voi toimia kauheuksien laukaisijana, ja valheelliset kertojatkin ovat omiaan virittelemään tilanteita oikeaan suuntaan.

Palataan vielä kerran kahvioon demonin ja hänen pöytäseurueensa pariin. Kohtauksessa vihjaillaan voimakkaasti, että vieraiden on noudatettava demoni-isäntänsä ohjeita. Kun osa pöytäseurueesta alkaa voida pahoin, tiedämme jo, että jotain kauheaa on luvassa.

Kahden ensimmäisen kerran perusteella spekulatiivisen fiktion hautomo on osoittautunut varsinaiseksi kultakaivokseksi. Tuntuu kuin kurssi olisi räätälöity minulle ja olen nauttinut joka hetkestä. Hanna ”Morre” Matilainen osoittautui myös erinomaiseksi ja asiantuntevaksi opettajaksi, jonka innostus aihetta kohtaan tarttui myös kurssilaisiin.

Kirjoituksessa on käytetty Matilaisen opetuksen lisäksi lähteenä www.avclub.com -sivuston artikkelia Stephen King breaks down the different levels of horror (Nellan, Dan. 13.9.2017)

Lisää kirjan talon kursseista voit lukea täältä.

Seuraa myös fiiliksiäni spekulatiivisen fiktion hautomosta.

Lukuvinkki: Hanna Morre: Tuonen tahto. 2016. Osuuskumma.  ISBN 978-952-6642-73-4

In English:

Kirjan talo’s (The House of Books) Scifi and Fantasy writing course continued with author Hanna ”Morre” Matilainen and horror.

I’ve always liked Slashers, Splatters, Gore and monsters, but rarely written horror myself, but I would love to bring concrete horror elements to texts that are not really horror.

Stephen King (my favorite horror author after his son Joe Hill) has labeled horror into three levels – the revulsion, the horror, and the terror.

Revulsion

Revulsion is all the things that make the reader physically react to something unpleasant. I would like to learn how to express disgusting things in a more subtle way, rather than with total blowout (even though the last one has its place too).

But, how to write blood and guts more crafty? Would describing the ambience or the physical feelings of the characters more vivid be the solution? Matilainen advice to use all the senses when writing horror. In one of my WIP texts, I tried to find the level of revulsion by making my characters react strongly when their host, a demon, starts to eat his own flesh.

Horror

Horror or fear arises from seeing or experiencing something unbelievable or unnatural. For example, different monsters belong to this level. According to Matilainen, people can exaggerate when they are afraid and that’s why exaggeration is a good device also when writing horror. For example, you can use the contrast between the supernatural and natural.

Phobias are also good building material for horror. What kind of things people are stunned and afraid of? Fear of small or crowded spaces or wasps works as well as the werewolves, vampires and the odd behavior of the neighbor. Horror feels like the most tangible level because it provides the opportunity for a more pellucid description.

In my WIP text, in the same scene where the demon eats his own flesh, horror is born especially within the atmosphere. I try to connect my setting, a small café, to the traditions of how horror movies look and feel.

Terror

King’s third level, the highest level, is terror. Terror is a fear created by the imagination. It is something that lives in the human mind and arises from expectations and internal fears. There might, for example, be little hints that your mind grabs before it begins to follow its own paths.

Terror can be created by the setup and payoff. When you show an ax enough times, the reader will start to wait and even worry about how, where and when the ax will be used. The cruel, inhuman and unexpected behavior of humans or false narrators can also trigger some terror.

Let’s go back to the cafe once more with the demon and his table party. The demon strongly suggests that guests must follow the instructions of their host. When some of the people in the table start to be sick, we already know that something terrible is on the way.

Based on the first two classes the scifi and fantasy writing class has been a gold mine. It feels like the course was tailor-made for me and I have enjoyed every minute of it. Hanna “Morre” Matilainen proved to be an excellent and knowledgeable teacher whose enthusiasm for the subject was nothing but great.

Read more: www.avclub.com: Stephen King breaks down the different levels of Horror (Nellan, Dan. 13.9.2017)

Read more about the scifi and fantasy writing class.

Kurssi kohti kirjottamista / Writing Class Hero

In English below

Aloitin uuden pitkän kirjoittajakurssini viime lauantaina. Kirjan talon järjestämässä spekulatiivisen fiktion hautomossa pääsen perehtymään muun muassa scifin, fantasian, kauhun ja urbaanin fantasian sekä uuskumman maailmoihin viiden kirjailijan ohjuksessa ja innostuneen ryhmän seurassa. Ensimmäisellä kurssikerralla syntyi jo muun muassa jatkoa kusipäälle komentajalle sekä alku uudelle novellille.

Miksi käyn kirjoittajakursseilla? Voiko kirjoittamista oppia? Vastailen näihin kysymyksiin melko usein. Siksi päätin tehdä listan kirjoittajakursseilta saamistani hyödyistä.

1. Luovuus

Kaikki kirjoittamisessa lähtee luovuudesta. Luovuus saattaa olla osittain sisäsyntyistä, mutta sitäkin voi oppia tai ainakin kehittää ja vahvistaa. Luovuuden oppimista ja opettamista on pohdittu muun muassa Turun AMK:n Taideakatemiassa. ”Kenenkään päähän voi laittaa ideoita, mutta niiden äärelle voi ohjata monenlaisin menetelmin.”

Omassa kirjoittamisessani luovuus liittyy suoraan aiheisiin ja tapaan käsitellä niitä. Parhaat ideat eivät synny kotisohvalla tai koiria lenkittämällä (vaikka niinä hetkinä tekstiä usein prosessoinkin), vaan ne leikkaavat tajuntaani esimerkiksi silloin, kun teen kirjoittajakurssin harjoituksia.

2. Motivaatio

Yksikään idea ei muutu tekstiksi itsestään. Kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja istumalihaksia, sanojen pureskelua ja saman asian toistamista toisin uudestaan ja uudestaan. Haaveena kirjailijan ura -blogissa Heidi Uusitalo toteaa motivaatiosta, että ”kirjoittamisprosessin hetkellä, kun paperille pitäisi syntyä tekstiä, kirjoittajaa ajaa eteenpäin vain oma into”.

Kirjoittajakursseilla voi työstää usein omaa keskeneräistä tekstiään. Kurssilla annetut kalmanrajat toimivat hyvinä motivaattoreina ja potkivat eteenpäin. Myös kirjoittavassa ilmapiirissä vietetty aika herättää kirjoittamismotivaation.

3. Ilmaisukyky

Kirjoittaminen on minulle luonnollinen tapa ilmaista itseäni ja kertoa tarinoita, ja siksi omaan tyyliin on helppo jumiutua. Ilmaisukykyä voi kuitenkin kehittää erityisesti lukemalla ja kirjoittamalla. Kirjoittamisen tutkijatohtori Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa Kiiltomadossa, että ”kieliopin taitava rikkominen näkyy nykyisessä realismin jälkeisessä proosassa ja sääntöjen takaa huokuu elävä kieli”.

Kirjoittajakursseilla erilaisten tekstien kirjoittaminen ja lukeminen auttavat kehittämään omaa ilmaisua, samalla oppii sanomaan asioita toisin. Esimerkiksi liiallinen adjektiivien ja täytesanojen käyttö on karsiutunut pois teksteistäni nimenomaan luovan kirjoittamisen opinnoissa.

 4. Vertaistuki

Olen tähän mennessä ihaillut jokaista kirjoittajaopettajaani. Tarinan, maailman ja hahmojen rakentamiseen sekä juonenpunomiseen opettajieni opit ovat olleen kallisarvoisia. Mutta myös vertaistuella on suuri merkitys. Muut kurssilaiset edustavat yhtä aikaa kirjoittamisen asiantuntijoita sekä lukijan ääntä.

Luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa opiskellut Kalle Vainio toteaa kasvatustieteellisen tiedekunnan pro gradussaan, että vertaisryhmällä on kokonaisvaltainen vaikutus yksittäiseen kirjoittajaan.  Ryhmältä saatu tuki, vastakaiku ja muiden välittämät ajatukset voivat vaikuttaa myös jokaisen kirjoittajaidentiteettiin.

Minulle vertaistuki on tärkeä osa kirjoittamisen prosessia. Saamani palautteen ja tekstistäni käydyn keskustelun perusteella voin reflektoida esimerkiksi sitä, miten tarinamaailmani avautuu lukijalle. Annanko tarpeeksi tietoa, ovatko lainalaisuudet tasapainossa, kulkeeko juoni uskottavasti? Ne ovat kysymyksiä, joihin on vaikea vastata itse.

Lisää pohdintaa kirjoittajakursseista ja vertaistuesta voit tulla kuuntelemaan Turun kirjamessuille sunnuntaina 7.10. kello 16 alkaen Kallakseen. Muina panelisteina keskustelussa toimivat kirjailija Jussi Seppänen, Kirjan talon toiminnanjohtaja Petri Tähtinen, sekä kirjoittaja Christian Lenander. Samalla julkaistaan Kirjan talon uusi joki-teemainen novelliantologia, josta löytyy myös novellini ”Ei jäädy koskaan”.

In English:

I started my new writing class last Saturday. All sci-fi and fantasy themed course will have five amazing teachers whom each will teach a different sub genre.

Why do I take writing classes? Is creative writing actually something you can learn? I answer these questions fairly often. That is why I decided to make a list of the benefits that I get from the writing classes.

1. Creativity

Writing springs from creativity. Creativity may be partly innate, but it can also be learned or at least developed and strengthened.

In my writing, creativity is directly related to my themes and the way I contemplate with them. The best ideas do not come up when I lay on the couch or walk the dogs (even though I often process my stories at such moments), but they pop in my mind when I do a prompts in the writing class for example.

2. Motivation

No idea becomes a text by itself. Writing requires persistence when you chew the words and repeat the same thing differently again and again.

Writer courses can often work on their own incomplete text. The deadlines given in writing classes serve as good motivators and push me forward with my writing. Also, the time spent with the other writers is always a boost up for my motivation.

3. Creative expression

Writing is a natural way for me to express myself and tell stories, so it’s very easy for me to get stuck in my style. How a writer expresses him/herself can be developed especially by reading and writing.

In writing classes, you can read different texts from different writers and learn from them. For example, excessive use of adjectives and fillings has been eliminated from my texts mostly during my creative writing studies.

4. Peer support

So far I have admired each of my writing class teachers. They have taught me to build plots, worlds, and characters. But you can also have peer support in the classes. Other participants in the class are colleagues in writing but they also represent the voice of the writer.

Peer support is an important part of my writing process. With the feedback and conversations about my texts, I can reflect, for example, how my story lines will open up to my readers. Will I give enough information? Are the story world in balance? Is the plot logical? These are questions I can’t answer by myself.