Follow my blog with Bloglovin
In English below
Yötön yö pisti pään pyörälle
ja bloginkin vähän jumiin, joten starttailen uuteen nousuun kevyesti sadan
sanan raapaleella ja pienellä kokeilulla. Kirjoitin saman tarinan sekä suomeksi
että englanniksi, mutta tällä kertaa en tehnyt vain käännöstä, vaan mitoitin
tarinan kummallakin kielellä raapaleen mittaa eli tasan sataan sanaan
nähdäkseni eron niiden välillä. Suomeksi tilaa kuvailulle ja sivuhuomioille oli
enemmän, mutta toisaalta englanninkielisestä versiosta tuli napakampi, jopa
vähäsanaisuudessaan kiinnostavampi. Suomen kieli yhdyssanoineen ja
sijapäätteineen antaa raapaleelle jo niin paljon mittaa, että sanamäärän
rajoissa olisi mahdollista kirjoittaa kokonainen novelli.
Kiinnostavin huomio on
kuitenkin se, ettei englanninkielisestä versiosta tarvinnut jättää yhtään
tarinan kannalta olennaista asiaa pois, vaikka muutaman kuvailun jouduinkin raa’asti
leikkaamaan. Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että suomenkielisessä
versiossa on edelleen löysää ja sanavalintoja huolellisesti miettimällä, myös
tarinaan olisi mahtunut enemmän syvyyttä.
Kumpi versio sinun
mielestäsi toimii paremmin?
Yötön yö
Janottaa. Makaan
paikallani hengittämättä ja tunnen kuinka kitalakeni muuttuu nahkeaksi. Kieli
on kuin hiekkapaperia hioessaan sen pintaa. Rahinan kuulee takaraivossa. Tämä
on jatkunut jo useamman päivän. Oloni on alkanut muuttua tunkkaiseksi.
Hikoilisin, jos voisin, mutta huokoseni huutavat tyhjyyttään. Tältäkö se
tuntuisi? Olla vierotuksessa? Nälkälakossa? Kidutettuna vihollisen leirissä? Haluaisin
kääntää kylkeä, mutta makuusijani on minulle mitoitettu, liian ahdas liikkua,
päivänokosille tarkoitettu. Ajattelen ihan kiusallani kaulan kaarta, jossa
suonet kiristyvät äärimmilleen, kun pään kääntää oikeaan asentoon. Aistikasta,
mutta myös käytännöllistä anatomiaa. Kireään suoneen on helpompi upottaa hampaat.
Kaamos, maistelen sanaa kuin haikeaa unelmaa. Kenen idiootin idea oli matkustaa
Lappiin keskellä kesää, juhannuksena?
Englanninkielisen version voit lukea alempaa
In English
The nightless night made my head fuzzy and
jammed my blogging a little. So I start again light. I wrote a drabble and at
the same time did a little experiment. I wrote the same story both in Finnish
and in English, but this time I did not just translate it. I wrote the story in
both languages to a length of the exact 100 words to see the difference. There
was more room for description and side comments in Finnish, but on the other
hand, the English version became more compact, even more interesting. The
Finnish language, with its compounds and case suffixes, already gives more room
to play with the words and I think it would be possible to write a whole short
story within the word limit.
The most interesting point, however, is
that I didn’t have to exclude anything essential to the story to meet the word
count in the English version, although some depictions had to be cut ruthless.
On the other hand, it may also mean that the Finnish version still has a lot of
looseness in word choices, and the story would have had more depth if I would
cut the loose words and fill the word count with more story.
Which version you think works better?
The Nightless Night
I’m thirsty. I lay still and feel the roof
of my mouth turn to leathery. My tongue scrapes it like sandpaper. It’s been
days. I have started to feel frowsy. I’d sweat if I could but my pores are
empty. Perhaps this is how it feels. Rehab. Hunger strike. Being tortured by
the enemy. My fitted berth has no room to move. I torment myself by thinking
about beautifully bent necks. So elegant but also anatomically practical. Teeth
sink better in vain that is stretched. Polar night, what a wonderful word. Whose
clever idea was a midsummer visit to Lapland?
The Finnish version of this drabble you can read above
