Tästä alkaa luova lokakuu / This is Creative October

In English below

Tänä vuonna en edes haaveile NaNoWriMosta, mutta silti tuntuu, että blogiin ja kirjoittamiseen tarvitaan uutta potkua. Koko alkusyksy on kulunut asioita järjestellessä, väitöstutkimushakemusta viimeistellessä ja sitkeää flunssaa häädellessä. Myös Kuvitteluperjantai-podcast ja työkiireet ovat vieneet aikaa. Nyt haluaisin kuitenkin taas käynnistää kirjoitusmoottorini ja päästä virittelemään luovuutta ja kirjoitusrutiineja. Päätin siis tarttua Sandy Talarmon Luova lokakuu 2019 -inspiraatiohaasteeseen.

Jokaiselle lokakuun päivälle on oma teemansa ja jokaisen teeman voi toteuttaa haluamallaan tavalla. itse aion toteuttaa haasteen kahden virkkeen tarinoina suomeksi ja englanniksi. Julkaisen tarinat päivittäin Instagramissa ja Facebookissa ja kuun lopuksi koosteena blogissani.

Lisätietoa Luovasta lokakuusta löydä Talarmon verkkosivuilta.  Voit myös seurata haasetta somessa aihetunnisteella #luovalokakuu2019. Teemat löydät englanninkielisen tekstin alta.

In English:

I’m not even dreaming about doing NaNoWriMo this year, but I still feel I need a new drive for blogging and writing. I have spent the whole beginning of this autumn arranging things, editing my study plan for my Ph.D. studies, and trying to get rid of my flu. The podcast and work have also taken time. Now, however, I would like to start my writing engine again and start tuning my creativity and writing routines. So I decided to take part in a challenge called Creative October by Sandy Talarmo.

There is a special theme for each day in October and you can create whatever you want around that theme. I intend to write two-sentenced stories in Finnish and in English. I post the stories daily on Instagram and Facebook and as a compilation on my blog at the end of the month.

For more information on Creative October, visit the Talarmo website. You can also follow the challenge in the theme with #creativeLight2019

Luovan lokakuun teemat 2019 / Themes of Creative October:

  1. valo / light
  2. hetki / moment
  3. kuusi /six (or spruce)
  4. vieras / guest or stranger
  5. villi /wild
  6. puhdas /pure (or clean)
  7. pyöreä / round
  8. eläin / animal
  9. aika /time
  10. pehmeä / soft
  11. toive / wish
  12. taivas / sky (or heaven)
  13. sieni / mushroom
  14. loputon / infinite
  15. herkku / treat (candy etc.)
  16. nuoli / arrow
  17. tähti / star
  18. vihreä / green
  19. lento / flight
  20. tunne / feeling
  21. lehti / leaf (or magazine)
  22. lämpö / warmth
  23. elämä / life
  24. lukko / lock
  25. istuin / seat
  26. päivä / day
  27. lahja / gift
  28. pieni / small
  29. vesi / water
  30. koti / home
  31. uni / dream

Raapale ja kokeilu: Yötön yö / Drabble and experiment: Nightless Night

Follow my blog with Bloglovin

In English below

Yötön yö pisti pään pyörälle ja bloginkin vähän jumiin, joten starttailen uuteen nousuun kevyesti sadan sanan raapaleella ja pienellä kokeilulla. Kirjoitin saman tarinan sekä suomeksi että englanniksi, mutta tällä kertaa en tehnyt vain käännöstä, vaan mitoitin tarinan kummallakin kielellä raapaleen mittaa eli tasan sataan sanaan nähdäkseni eron niiden välillä. Suomeksi tilaa kuvailulle ja sivuhuomioille oli enemmän, mutta toisaalta englanninkielisestä versiosta tuli napakampi, jopa vähäsanaisuudessaan kiinnostavampi. Suomen kieli yhdyssanoineen ja sijapäätteineen antaa raapaleelle jo niin paljon mittaa, että sanamäärän rajoissa olisi mahdollista kirjoittaa kokonainen novelli.

Kiinnostavin huomio on kuitenkin se, ettei englanninkielisestä versiosta tarvinnut jättää yhtään tarinan kannalta olennaista asiaa pois, vaikka muutaman kuvailun jouduinkin raa’asti leikkaamaan. Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että suomenkielisessä versiossa on edelleen löysää ja sanavalintoja huolellisesti miettimällä, myös tarinaan olisi mahtunut enemmän syvyyttä.

Kumpi versio sinun mielestäsi toimii paremmin?

Yötön yö

Janottaa. Makaan paikallani hengittämättä ja tunnen kuinka kitalakeni muuttuu nahkeaksi. Kieli on kuin hiekkapaperia hioessaan sen pintaa. Rahinan kuulee takaraivossa. Tämä on jatkunut jo useamman päivän. Oloni on alkanut muuttua tunkkaiseksi. Hikoilisin, jos voisin, mutta huokoseni huutavat tyhjyyttään. Tältäkö se tuntuisi? Olla vierotuksessa? Nälkälakossa? Kidutettuna vihollisen leirissä? Haluaisin kääntää kylkeä, mutta makuusijani on minulle mitoitettu, liian ahdas liikkua, päivänokosille tarkoitettu. Ajattelen ihan kiusallani kaulan kaarta, jossa suonet kiristyvät äärimmilleen, kun pään kääntää oikeaan asentoon. Aistikasta, mutta myös käytännöllistä anatomiaa. Kireään suoneen on helpompi upottaa hampaat. Kaamos, maistelen sanaa kuin haikeaa unelmaa. Kenen idiootin idea oli matkustaa Lappiin keskellä kesää, juhannuksena?

Englanninkielisen version voit lukea alempaa

In English

The nightless night made my head fuzzy and jammed my blogging a little. So I start again light. I wrote a drabble and at the same time did a little experiment. I wrote the same story both in Finnish and in English, but this time I did not just translate it. I wrote the story in both languages to a length of the exact 100 words to see the difference. There was more room for description and side comments in Finnish, but on the other hand, the English version became more compact, even more interesting. The Finnish language, with its compounds and case suffixes, already gives more room to play with the words and I think it would be possible to write a whole short story within the word limit.

The most interesting point, however, is that I didn’t have to exclude anything essential to the story to meet the word count in the English version, although some depictions had to be cut ruthless. On the other hand, it may also mean that the Finnish version still has a lot of looseness in word choices, and the story would have had more depth if I would cut the loose words and fill the word count with more story.

Which version you think works better?

The Nightless Night

I’m thirsty. I lay still and feel the roof of my mouth turn to leathery. My tongue scrapes it like sandpaper. It’s been days. I have started to feel frowsy. I’d sweat if I could but my pores are empty. Perhaps this is how it feels. Rehab. Hunger strike. Being tortured by the enemy. My fitted berth has no room to move. I torment myself by thinking about beautifully bent necks. So elegant but also anatomically practical. Teeth sink better in vain that is stretched. Polar night, what a wonderful word. Whose clever idea was a midsummer visit to Lapland?

The Finnish version of this drabble you can read above

Toisinaan on pakko kuunnella musiikkia, voidakseen toimia / Sometimes you gotta listen to music to be able to function

Novelli / Short Story

In English Below

Tämä pikkunovelli syntyi Kirjan talon minuuttinovellikurssilla. Novellin lähtökohtana toimi mukanani kulkeva esine. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että oma esineeni olivat uskolliset kuulokkeeni. Kaikki minussa, arjessa ja kirjoittamisessa palaa aina jossain kohtaa musiikkiin. Joskus tuntuu, ettei yhtään sanaa paperilla olisi ilman musiikkia. Haaveilen muuten itse samanlaisista korvani muotoihin valetuista kuulokkeista, jollaisia pikkunovellini päähenkilö käyttää.

Hän pani kuulokkeet korviinsa. Napit istuivat täydellisesti, ne oli tehty valoksen mukaan ja maksaneet yhtä paljon kuin hänen opiskeluaikaisen kämppänsä kuukausivuokra, mutta laadusta piti maksaa, jos halusi satsata asioihin, jotka tekivät elämästä miellyttävämpää.

Kuulokkeilla oli suora yhteys hänen työhyvinvointiinsa, joten hän oli pystynyt verovähentämään niiden hinnan edellisessä veroilmoituksessaan. Ennen valoksella tehtyjä korvanappeja hän oli käyttänyt valmiskuulokkeita, mutta niiden pysyminen korvissa kriittisellä hetkellä oli aina vähän hakuammuntaa. Isot korvien päälle asetettavat kuulokkeet taas olivat kömpelöt ja joskus jopa liian huomiota herättävät. Myös johdot olivat helposti tiellä, joten hän oli siirtynyt kokonaan bluetooth-malleihin. langattomuus kulutti pirusti akkua, mutta se oli silti pienempi paha kuin juuttua kuulokkeiden piuhoista holtittomasti käyttäytyvien ihmisten raajoihin ja vaatteisiin.

Hän teki itselleen soittolistoja. Hänen työssään piti päästä oikeaan tunnelmaan. Jokainen keikka oli omanlaisensa, joten jokainen keikka tarvitsi oman soittolistansa. Hän nimesi soittolistat tunnettujen filosofien mukaan ja jakoi niitä avoimesti suoratoistopalvelussa kaikille, jotka halusivat kuunnella hyvin rakennettuja kokonaisuuksia. Hänen musiikkimakunsa oli laaja ja hänen itsensä mielestä hienostunut.

Tänään hän oli valinnut listalle klassista ja kahdeksankymmentäluvun syntikkapoppia, ja rakentanut musiikkiin draaman kaaren, joka alkoi varovaisesta lämmittelystä ja kiihtyi räiskyväksi ilotteluksi ennen kuin laski taas soljuvaksi rauhaksi. Hän nosti suuren jääkiekkokassin olalleen ja nousi junasta. Hän käytti aina julkisia työskennellessään. Hän näytti huolitellulta, mutta tavalliselta, ja tiesi, että siinä oli kaikki, mitä kanssamatkustajat hänestä osaisivat kertoa. Jos viranomaiset edes sattuisivat kysymään.

Kun hän pääsi työmaalle, hän valmisteli työvälineensä ja tarkasti puhelimestaan, että palkkio, jonka hän aina vaati etukäteen, oli siirtynyt hänen tililleen. Sitten hän korjasi kuulokkeiden asentoa ja aloitti työn. Musiikki, joka virtasi hänen korviinsa ja täytti hänen kuuloaistinsa, vaimensi kohteiden epätoivoiset huudot.

In English

This short story was written in a minute story writing class at the Kirjan talo (House of Books). The base of the story was an object I always carry with me. Surely no one will be surprised that it was my headphones. Everything I am or do always goes back to music at some point. Sometimes it feels like no word will find its place on a paper without music. By the way, I dream of the same kind of tailor-made headphones that the character of the story is using.

He plugged in the headphones. The earbuds sat perfectly, they were tailor-made and had cost as much as the monthly rent of his small apartment he used to live in when he was still studying. But he had to pay for the luxury if he wanted to make life feel smooth.

There was a direct connection with the headphones and his well-being at work, so he was actually able to mark them as an expense when filing his tax returns. Before using the tailor-made earbuds he had used the mass-produced headphones, but they never felt right and kept dropping from his ears on the critical moments. Big headsets were clumsy and could draw too much attention to him. The wires were also annoying, so nowadays he used only Bluetooth models. Wireless headphones consumed a lot of phone battery, but it was still better than getting the wires tangled with limbs and clothes of panicked people.

He made playlists. He needed to get into the right mood when working. Each gig was unique, so each gig needed its own playlist. He named the playlists according to well-known philosophers and shared them public in a streaming service to anyone who wanted to listen to well-built musical experiences. He considered his music taste wide and sophisticated.

Today, he had chosen some classical music and combined it with 80s synth pop. Drama-wise the playlist was perfect. It began with a cautious warm-up and accelerated into a crackling joy before falling back into a bustling peace. He lifted a large hockey bag onto his shoulder and stepped out from the train. He always used public transportation while working. He looked tidy but ordinary, and he knew that it was the only way people could describe him if any authoritative would ever even happen to ask about him.

When he got to the site, he prepared his tool and logged into his mobile banking service to check out that he had been paid advanced for the job as should. Then he adjusted his earbuds and started his work. The music that flowed into his ears and filled his sense, muted the desperate screams of the targets.