Onko kirjoittaminen kilpailulaji? / Is writing something you can compete in?

In English Below

Ainakin Suomessa kirjoituskilpailuita on paljon. Tälläkin hetkellä erilaisiin kilpailuihin voi osallistua lyhytproosalla, runolla tai nuortenromaanikäsikirjoituksella. Joskus kilpailuilla haetaan myös uusia näytelmätekstejä tai pakinoita. Viimeisin kilpailu, johon olen osallistunut, oli Yle Kioski LIT -kirjoituskilpailu, joka etsi Instagram-novelleita.

Kirjoituskilpailuihin osallistuminen on hyvä kanava saada kalmanrajoja, raameja ja toisinaan myös palautetta. Jos menestyy, luvassa voi olla mainetta. Koska vain harva voi voittaa, suurimmalle osalle kilpailut ovat tapa pitää yllä kirjoittamista.

Oma kirjoituskilpailuhistoriani ja -menestykseni ei ole merkittävä. Olen osallistunut muutamiin kilpailuihin ja yltänyt finaalipaikkoihin, vaatimattomampiin sijoituksiin ja kunniamainintoihin. Voittamista tärkeämpää on ollut mahdollinen palautteen saaminen, kilpailun antologiajulkaisuun pääseminen ja tavoitteellinen tekstintuottaminen. Myönnän kyllä, että kirjoituskilpailun voittaminen tuntuisi varmasti makealta ja antaisi lisää eväitä tulevaan.

Lue säännöt ja ohjeet huolella

Omassa kirjoittavassa yhteisössäni on viime aikoina puhuttu kirjoituskilpailuiden mielekkyydestä. Kovinta palautetta saavat huonot palkinnot ja tunne siitä, että kilpailujen kautta kirjoittajia yritetään riistää. Se on varmasti joissakin tilanteissa totta – esimerkiksi silloin, kun kilpailun järjestävän tahon ainoa tarkoitus on saada julkaisuun tekstejä, joista ei tarvitse maksaa tekijälle.

Kun harkitsee kirjoituskilpailuun osallistumista, kannattaa lukea ohjeet ja säännöt huolella. Säännöistä pitäisi selvitä, mihin kirjoittaja sitoutuu, jos hänen tekstinsä kisassa menestyy. Tekijänoikeuksien tulee aina säilyä kirjoittajalla. Kilpailu voi kyllä saada julkaisuoikeuksia, mutta niidenkin käytöstä pitäisi ilmoittaa jo kilpailukuulutuksessa. Jos kilpailun jälkeen tekstejä halutaan käyttää tästä poikkeavalla tavalla, siitä on sovittava kirjoittajan kanssa erikseen.

Mieti, mihin osallistut ja miksi

Uskon, että Suomessa kirjoituskilpailuihin voi osallistua turvallisin mielin. Ei silti ole aivan yhdentekevää, mihin osallistuu. Tiedän kirjoittajia, jotka näkevät jokaisessa kilpailussa mahdollisuuden ja osallistuvat niihin kaikkiin joko räätälöimällä vanhoja tekstejä teemaan sopivaksi tai kirjoittamalla uutta. Jos aikaa ja intoa riittää, kannustan kokeilemaan.

Kilpailut peilaavat usein sitä, millaisia tekstejä tällä hetkellä Suomessa etsitään. Ne auttavat myös pohtimaan omia taiteellisia rajoja. Miten paljon sinä olisit valmis editoimaan aihettasi, tyyliäsi tai genreäsi saadaksesi tekstisi solahtamaan kilpailuin raameihin? Itse päätin, että jatkossa osallistun vain niihin kilpailuihin, jotka sopivat siihen, mitä kirjoitan. Oman äänen löytäminen on ollut minulle pitkä tie, enkä halua enää tehdä kompromisseja, jotta voisin osallistua kilpailuun.

Onneksi minullekin löytyy tärppejä. Esimerkiksi vuosittain järjestettävät Nova ja Portti ovat kirjoituskilpailuita, jotka nimenomaan etsivät uutta spekulatiivista fiktiota. Novasta saa lisäksi arvokasta palautetta asiansa osaavalta raadilta. Olen osallistunut Novaan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sijoitukseni oli kahdeksas ja toisella kerralla pääsin jatkoon eriraadin karsinnasta, mutta en sijoittunut. Palautteessa kaivattiin enemmän taustatarinaa. Se sai minut havahtumaan siihen, että lyhytproosani on helposti kryptisiä. Olen saanut palautteesta paljon ajateltavaa kehittyäkseni.

Olen myös toiminut Novan esiraadissa. Luimme kaikki kilpailuun osallistuneet novellit ja valitsimme kilpailussa varsinaiselle raadille etenevät tekstit. Olen tuomaroinut muitakin kirjoituskilpailuita ja saanut huomata, että taso on Suomessa kova. Kilpailuihin kannattaa siis satsata aikaa ja ajatusta, ettei jää muiden jalkoihin.

Kirjoituskilpailuille kannattaa varata aikaa

Päätän joka vuosi osallistua Novaan vielä kerran, mutta toistaiseksi en ole lähettänyt uusia tekstejä kilpailuun. Antologioihin kirjoittaminen ja kilpaluihin osallistuminen on ollut antoisaa, mutta katsotaanpa totuutta silmiin, se on aina pois jostain muualta. Se on pois romaanikäsikirjoituksen työstämisestä, väitöstutkimuksesta, liekehtiviltä lonkeroilta tai ihan vaan kallisarvoisesta vapaa-ajasta.

Kustantamojen järjestämiä romaanikirjoituskilpailuita voisin vielä kokeilla, jos sopiva kilpailu eteen osuu. Tosin silloinkin edellytyksenä osallistumiselleni olisi se, että minulla olisi jo valmiiksi kilpailuun sopiva teksti tuloillaan.

Yle Kioski LIT -kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon

Yle Kioski LIT -instagramnovellikisaan halusin osallistua siksi, että minua kiinnostavat kirjallisuuden uudenlaiset julkaisualustat. Aihetta tutkin myös jatko-opinnoissani. Kilpailussa haettiin novelleita, jotka sopisivat IG-kirjan muotoon. Kilpailuun lähetettiin hieman yli 140 tekstiä ja niistä raati valitsi kymmenen julkaistavaksi. Oma novellini Viimeinen ranta sijoittui noiden kymmenen parhaan joukkoon. Se julkaistiin 23.10. Yle Kioski LITin Instagram stooreissa ja on edelleen luettavissa tilin kohokohdissa.

Kokemus oli kaikin puolin kiinnostava ja aionkin avata blogissani myöhemmin kyseisen novellin syntytarinaa. Sain myös lukijapalautetta. Suurin osa palautteista koski itse tekstiä, mutta mahtui joukkoon palautteita myös Instagramista julkaisualustana. Siitä virisi keskustelua myös henkilökohtaisella Facebook-seinälläni, mistä olen iloinen.

Löytyykö blogini seuraajista innokkaita kirjoituskilpailijoita? Kuulisin mielelläni mielipiteitänne.

Kuva: Yle Kioski LIT

In English

Writing competitions are popular in Finland. This autumn I participated in Yle Kioski LIT’s writing contest that was looking for short stories to publish on Instagram.

Participating in a writing contest gives deadlines, some frames and, sometimes, also feedback. Winning a writing contest might also get your name out there.

My own writing contest history is not significant. I have participated in a few contests and gotten a few final rankings and honorable mentions. For me, more important than winning has always been the feedback and possibility to publish my text in the contest’s anthology. Though, I do admit that winning would feel sweet too.

I have also seen the other side of the table and worked as a member of the jury in a few different competitions. That has given me more perspective to the world of writing contests.

In Yle Kioski LIT’s contest, I was one of the ten winners. My short story was published on their Instagram stories on 23 October. It was very interesting to see my text in a brand new platform as an IG-Book.

For someone who wants to participate in a writing contest I have some advice. Always read the rules well and do what they say. Make sure you know what you sign in for. Contest rules should tell how they will use the text if it wins. Do not participate in contests that don’t feel right for your genre or style. There is no point to give up your artistic point of views just to be able to enter the contest. And last but not least, if you are going to participate, give your text time and effort. At least in Finland the quality of contest texts is high.

Do you like to participate in Writing Contests? I would like to hear more about your experiences.

Picture: Yle Kioski LIT

Kuvitteluperjantai pohtii antologijulkaisemista /Podcast about anthologies

(In English Shortly: In our newest podcast episode we talk about writing in anthologies. Podcast is available only in Finnish.)

Antologiat ovat hyvä tapa harjoitella julkaisuprosessia. Suomessa antologiat ovat myös laadukkaita, joten ne ovat varteenotettavia julkaisukanavia. On hauska myös kirjoittaa teeman ääreltä tai kokeilla uusia tyylejä. Muun muassa näitä pohdimme Kuvitteluperjantain uusimmassa podcastjaksossa.

Voit kuunnella jakson suoraan SoundCloudista tai klikata Kuvitteluperjantain omalle sivulle. Molemmista löytyvät myös aikaisemmat jaksot.

Kuvitteluperjantai on kahden totisen kirjoittajan epätodellinen podcast, jossa imeydymme kirjoittamisen uumeniin. Se on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa. Kuvitteluperjantain kautta haluamme osallistua keskusteluun kirjoittamisesta elämäntapana. Julkaisemme uuden jakson joka toinen perjantai, aina parittomilla viikoilla SoundCloudissa.

Kuuntele uusin jakso: Yksissä kansissa koko kirjo

Tutustu podcastiin ja sen tekijöihin

Numero 11 / Number 11

In Eglish Below

Enää eivät mahdu antologiajulkaisuni kahden käden sormiin. Numero 11 ilmestyi viime viikonloppuna sopivasti Turun kirjamessuiksi ja siitä kävinkin messuilla keskustelemassa parin muun antologiaan kirjoittaneen kanssa osana ihan virallista messuohjelmaa. Samalla puhuttiin myös kirjottajakursseista, joista kirjoitinkin blogiini jo aikaisemmin.

Novellini numero 11, Ei jäädy koskaan, on tarina hieman epäonnisesta nuorukaisesta, joka yrittää selviytyä Aurajoesta nousseiden hirviöiden aiheuttaman apokalypsin keskellä. Virhearviointeihin sortuminen lienee tilanteessa väistämätöntä.

Ei jäädy koskaan julkaistiin Kirjan talon lukuvuoden 2017–2018 kirjailija-akatemian antologiassa Miljoonia tonneja vettä. Se on kirjailija-akatemian Viimeinen versio -antologiasarjan toinen kokoelma, ja sen teemana on joki. (Novellini Reipas poika julkaistiin sarjan ensimmäisessä kokoelmassa. Silloin teemana olivat kengät. Voit tutustua kaikkiin julkaistuihin novelleihini täällä.)

Kirjamessujen keskustelussa minulta kysyttiin muun muassa sitä, mistä ideat tarinoihini tulevat. Aiheista ja aiheiden vierestä kirjoitin blogissa jo aikaisemmin, mutta kysymys sai minut miettimään asiaa lisää. Miksi niin moni tekstini liittyy aina todellisessa maailmassa tapahtuviin kummallisuuksiin ja dystopioihin?

Pidän kauhusta ja kummallisuuksista, oma elämäni on melko tylsää ja tavallista. Ehkä haluan juuri siksi nähdä kaikki outoudet nimenomaan arkisissa maisemissa, kuten Turun jokirannassa tai puutalon kivijalkaan perustetussa levykaupassa. Todellisuuden ja spekulatiivisuuden kietoutuminen yhteen kiehtoo minua enemmän kuin suljettu fantasiamaailma tai ääretön avaruus. Ehkä sisälläni asustaa myös pikkuruinen realisti, joka aika ajoin haluaa muistuttaa olemassaolostaan.

Toinen asia, joka teksteihini vaikuttaa, on musiikki. Hyvin usein idea tai ajatus lähtee esimerkiksi jostain kappaleesta, sen tunnelmasta tai tulkinnasta. Kun idea jokihirviöistä oli asettunut päähäni, syntyi tarinan punainen lanka Pauli Hanhiniemen Joki ei jäädy koskaan -kappaleesta ja erityisesti sen sanoituksesta ”Mut kun on aina saatava viimeinen sana”. Avaan musiikin ja kirjoittamiseni suhdetta blogissa myöhemmin.

Miljoonia tonneja vettä on saatavilla paikallisista kirjastoista sekä Kirjan talolta, yhteystiedot löytyvät täältä.

In English:

Now I can’t count my published short stories with my fingers anymore. Number 11 was published as part of a new short story anthology last week, and I was invited to talk about the story and writing classes in a panel at the Turku book fair last weekend. (You can read more of my thoughts about writing classes here).

The Short story number 11, written in Finnish, is called Ei jäädy koskaan (Freezes Never). It is a story of a somewhat unlucky young man who tries to cope with the apocalypse caused by the river monsters. Under the circumstances, some errors of judgment will happen.

The anthology where my short story was published is called Miljoonia tonneja vettä (Million tons of water). The river-themed short story collection is the official anthology of our last semester’s writing class.

During the book fair, I was asked, among other things, where my ideas came from. I wrote about subjects in my blog earlier, but the question still got me wondering. Why are so many of my texts always related to oddities in the real world?

I like horror and strange things, my own life is pretty boring and ordinary. Perhaps I just want to see all the weirdness in the everyday scenery. Mixing reality with supernatural fascinates me more than closed fantasy worlds or the infinite space. Maybe inside me, there is also a tiny realist who wants to remind of its existence from time to time.

The other thing that influences my writing is music. Very often my ideas come from the mood or reading of a certain song. After having the idea of river monsters stuck in my head the core of my story was born from Finnish song called Joki ei jäädy koskaan (The River Will Never Freeze) by Pauli Hanhiniemi and its lyrics about people who always need to get the last word. I will open the relationship between music and my writing later on the blog.