Kamalan ihana kirjailijasivu on auki / My Terribly Lovely Author Page is open

(In English Below)

Olen puuhastellut viime viikot uuden kirjailijasivuni kanssa. Omat nettisivutaidot ovat olleen varsin ruosteessa ja vanhentuneen, joten oli mukava haastaa itsensä oppimaan uutta silläkin saralla. Ja täytyy myöntää, että olen lopputulokseen varsin tyytyväinen.

Uuden sivuston epävirallinen nimi Kamalan ihana kirjailijasivu kertoo rakkaudestani kauhuun ja romanttiseen viihdekirjallisuuteen. kuten aina sanon mitä hurmeisempaa ja siirappisempaa, sen parempi.

Mitä uudet sivut sitten tarkoittavat Perjantaipainoksen osalta? No lähinnä sitä, että kaikki virallinen muuttaa uusille sivuille. Perjantaipainos jatkaa blogina, Kuvitteluperjantai-podcastin kotina sekä The Burning Squidin suomenkielisenä infona.

Viralliset uutiset julkaistaan jatkossa verkkosivuilla ja perjantaipainos keskittyy enemmän, kuten ennenkin, pohtimaan kirjoittamista ja kulttuuria.

Käy kurkkaamassa sivut osoitteessa fridamariapessi.fi.

In English

I have been working with my new author page. My website skills have been quite rusty and outdated, so I was happy to learn new thigs during the process. And I must admit that I am satisfied with the result.

The unofficial name of the new site is Terribly Lovely Author Page. It refers to my love for horror and romantic literature. As I always say, the bloodier and sweeter, the better.

What do the new pages mean for the Friday Press? Everything official moves to new pages, and The Friday Press continues purely as a blog. It will also be the home of the Kuvitteluperjantai-podcast and the info page of The Burning Squid in Finnish.

From today, the official news will be published on the new website, and the Friday press will focus, as before, on wondering about writing and culture.

You can find the new webpage here: fridamariapessi.fi.

Oispa joskus oma kustantamo… / I wish i was a publisher

Short in English: I spent a year in a mentoring programme at the University of Turku. My mentor was Jaakko Pietiläinen, Publisher from the Finnish Publishing House Johnny Kniga. During the mentoring, I was finally able to word out my dream of someday becoming a publisher too. It will be a long road, but I am already taking steps towards it.

Ammatilliset haaveet kannattaa sanallistaa. Ajatusten ääneen lausuminen ei taianomaisesti tee haaveista totta, mutta auttaa konkretisoimaan niitä. Niin kävi minulle viime vuonna.

Kärsin pandemia-ajan työpaineista ja neljänkympin kriisistä. Minua piinannut perfektionismi ja huijarisyndrooma katosivat johonkin, eivätkä tarjonnet enää suojaa. Tajusin keränneeni juuri niitä taitoja, joita tarvitsin tulevaisuudessa. Tiesin, mitä halusin, olin aina tiennyt, mutta sen ääneen sanominen oli vaikeaa. En siis tiennyt, mistä aloittaa.

Oikeastaan olin ottanut ensimmäisen askeleen jo vuotta aikaisemmin, kun sain jatko-opintopaikan Turun yliopistosta. Väitöstutkimuksessani etsin uusia näkökulmia kotimaiseen kirjallisuuteen osana mediakulttuuria. Miten kirjallisuus voisi näkyä, kuulua ja tuntua enemmän?

Kustantajamentorista tuli kirjallisuusnörtin Yoda

Tässä tulee nyt se sanallistaminen: Asiantuntijatehtävät kirjallisuuden parissa kiinnostavat. Haluan olla se tutkija, jolle soitellaan, kun puhutaan kirjallisuuden tilasta ja tulevaisuudesta. Haluan keksiä pyörän… tai siis kirjan uudestaan. Haluan oman kustantamon, joka seikkailee myös pelillisyyden, digitaalisuuden ja monialustaisen tarinankerronnan rajapinnoilla.

Mutta, miten tähän päästään? Olen opiskellut kirjoittamista, viestintää ja markkinointia. Olen kulttuurituottaja ja mediatutkija, mutta kustannusalan tuntemus oli vasta aavistus mielessäni. Siispä käännyin yliopiston mentoriohjelman puoleen. Lähetin hakemuksen ja toivoin mentorikseni Johnny Knigan kustantajaa Jaakko Pietiläistä.

Osallistuin kesällä 2020 Yle Kioski LITin Instagram-novellikilpailuun, jossa Jaakko toimi tuomarina. Luin hänen haastattelunsa ja ajattelin jo silloin, että hänellä on kiinnostavia ajatuksia kustannusalasta ja sen tulevaisuudesta. Tämän kerroin myös mentorihakemuksessani, ja sitten tapahtui paras mahdollinen, Jaakko suostui mentorikseni ja pääsimme aloittamaan vuoden mittaisen taipaleemme tammikuussa 2021. Kustantajamentorista tuli nopeasti kaltaiselleni skifinörtille Yoda.

Mentorointi auttoi näkemään kustannusalan bisneksenä

Teimme mentoroinnille teemalistan, johon sisältyi monipuolisesti kustannusalan eri osa-alueita. Puhuimme kotimaisesta kirjallisuudesta – millainen kirjallisuus kiinnostaa nyt, mihin suuntaan ollaan menossa? Puhuimme käännöskirjallisuudesta, alan konvergenssista, pienkustantamoiden tilanteesta ja omakustantamisesta. Puhuimme siitä, mikä kirjallisuudessa on merkityksellistä ja miten kirjallisuus kilpailee ajastamme mediavirrassa. Puhuimme digitalisaatiosta, kirjoittamisesta ja lukemisesta. Pohdimme, miten kirjallisuudesta puhutaan mediasta, ja miten sitä puhetta voisi muuttaa innostavammaksi.

Ennen kaikkea puhuimme kustannusalasta bisneksenä. Kävimme läpi kustannussopimuksia, markkinointia, tekstin matkaa käsikirjoituksesta kirjaksi, mediasuhteita sekä kustantamon työtehtäviä ja rakenteita. Tarkastelimme kirjaa tuotteena. Jaakolla on pitkä kokemus ja paljon näkemystä alalta. Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä häneltä opin.

Tapasimme noin kerran kuussa ja keskustelumme olivat alusta asti sujuvia. Luottamusta ja avoimuutta ei tarvinnut erikseen haeskella ja siksi uskonkin, että saimme molemmat paljon irti mentoroinnista. Koronatilanteen takia jouduimme tapaamaan etänä, mikä toki harmitti. Samassa tilassa viihtyisän kahvilan pöydässä juttu olisi varmasti luistanut vieläkin paremmin. Välillä heittäydyimme filosofisiksi pohtimaan tekijyyttä ja kulttuurin arvostusta sekä kulttuuriteollisuutta ja kirjallisuuden suhdetta viihteeseen ja taiteeseen. Lopulta rohkaistuin itsekin esittämään myös niitä villeimpiä näkemyksiäni.

Omaan urapolkuun sopiva mentori

Jaakko on lyhyesti kuvattuna huipputyyppi ja oli mukava tutustua häneen. Olimme monista asioista samaa mieltä, mutta pääsimme myös haastamaan toistemme ajatuksia. Minulle mentorointi oli yksi parhaista asioista, joita yliopisto-opinnoistani olen saanut, ja kulkee mukanani myös tulevaisuudessa – ei pelkästään mentorointiohjelman, vaan ennen kaikkea Jaakon ansiota.

Ehkä saan joskus laittaa hyvän kiertämään ja pääsen myös itse mentoroimaan kustannusalan pariin hakeutuvia opiskelijoita. Pääsimme Jaakon kanssa kertomaan kokemuksistamme mentorointiohjelman seminaareihin, ja toivon, että se kannustaa myös muita opiskelijoita hakemaan rohkeasti juuri itselleen ja omaan urapolkuun sopivaa mentoria.

Vaikka emme varsinaisesti keskittyneet mentoroinnissa väitöstutkimukseeni, sain selkeytettyä ajatusta siitä, millaiset artikkelit palvelisivat parhaiten sekä kotimaisen kirjallisuuden kenttää että minua tulevana asiantuntijana.

Lumipalloefekti vei kirjastoon, ja vie toivottavasti myös kustantamoon

Mentorointiohjelma ja omien tulevaisuudenhaaveideni konkretisoituminen käynnisti lumipalloefektin. Päädyin suorittamaan kirjastoalan pätevöittäviä opintoja ja osallistuin valtakunnalliseen digitaalisen kirjallisuuden hankkeeseen. Aloin kasata referenssejä ja hakemusta, joiden avulla voisin etsiä freelance-töitä kustannusalalta. Kirjoitin tutkimussuunnitelmani uusiksi ja luin kaunokirjallisuutta entistä laajemmalla skaalalla.

Omasta genrekuplasta on ollut vaikea lähteä, mutta pelkästään kuluvan kevään aikana olen lukenut tai kuunnellut 23 hyvin erilaista kirjaa, ja pohtinut jokaisen kohdalla, miksi juuri tämä kirja on julkaistu tai käännetty. Mikä tekee kirjasta hyvän, mitä olisin itse tehnyt toisin sen kustannustoimittajana? Olen tuijotellut kirjojen kansia, lukenut kirjailijahaastatteluja, tutkaillut kirjoituskilpailujen ohjeistuksia ja kirjastojen aineistovinkkejä.

Sain Jaakolta loistavat eväät matkalla kustantajaksi ja vaikka tie on vielä pitkä, se tuntuu mahdolliselta. Maaliskuussa aloitin sijaisuuden Turun kaupunginkirjaston tiedottajana. Tällä hetkellä työ on unelmatyöni, vaikka vielä kaukana omasta kustantamosta. Se on kuitenkin suuri harppaus oikeaan suuntaan ja antaa minulle mahdollisuuden olla kirjallisuuden parissa. Ilman kirjallisuutta ei olisi haavetta kustantamostakaan. Se ajatus antaa uutta virtaa myös väitöstutkimukseni edistämiselle.

Lastenkirjakurssilta eväitä kirjoittamiseen ja vinkkejä julkaisukanaviin

Shortly in English: Last Saturday I attended to a writing class about Children’s books. Writing classes and other writer meetings are good for networking and sharing experiences with other writers and people working with literature. This time the class was so spot on. I had a lot of ideas and new energy to work with my projects.

Lastenkirjainstituutti järjesti viime lauantaina koulutuksen nimeltä ”Kuinka lasten- ja nuortenkirjoja tehdään?”. Kokonaan verkossa järjestetty päivä oli yhtä aikaa rento ja niin täynnä asiaa, että siitä riittää pureskeltavaa vielä pitkäksi aikaa.

Kokonaisuus oli kuin minulle räätälöity. Kaikki osa-alueet tarjosivat vinkkejä ja ajateltavaa etenkin The Burning Squidin projekteihin. Koulutuksen ohjelmassa kuultiin muun muassa Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen, kirjailija Veera Salmen sekä Otavan graafisen suunnittelun päällikön Mirella Mäkilän alustukset. Pienkustantamisesta kertoi Etana Editionsin Reka Kiraly ja kirjojen joukkorahoituskampanjoista Merkityskirjojen Terhi Kangas.

Osallistuin myös Haamu Kustannuksen Tiina Hautalan ohjaamaan kauhuaiheiseen genretyöpajaan (josta kirjoitan lisää myöhemmin) sekä Anna Tiitisen vetämälle Lastenkirjainstituutin virtuaalikierrokselle.

Sopivia kirjoja kaiken ikäisille

Kaisa Laaksonen puhui alustuksessaan muun muassa siitä, miten ja miksi kirjoja luokitellaan. Kirjastossa kirjan on mentävä johonkin luokkaan, joten luokittelu helpottaa kirjaston työtä, mutta auttaa myös lukijaa löytämään sopivia teoksia.

Teoksen kirjastoluokan päättää yleensä kustantaja, eikä luokkaa sinänsä kannata kirjoittaessa miettiä. Luokkien tunteminen ja ymmärtäminen voi kuitenkin auttaa paketoimaan teoksensa muotoon, jossa yleisön on se helpompi löytää. Monet kustantajat myös arvostavat sitä, että käsikirjoitukselle on jo mietitty kohdeyleisö.

Luokkien ajattelu voi tuntua julmalta. Kohderyhmän ei kuitenkaan tarvitse olla rajoittava tekijä, eikä sen huomioon ottaminen tarkoita teoksen sisällön tai tyylin heikentämistä. Myös pienemmille lapsille tai eritasoisille lukijoille suunnatuissa kirjoissa voi käyttää monipuolista kieltä.

Lastenromaaneissa rakenteella, kuten lukujen pituudella ja kokonaisuuden rytmittämisellä, voidaan auttaa eritasoisia lukijoita. Kun jokainen luku ja kirjasarjan osa toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena, on lukuhetkiä helpompi jaksottaa ja kirjaan matalampi kynnys tarttua.

Ei aina perinteisiä reittejä

Kiinnostavin osuus koulutuksessa oli ehdottomasti kuulla pienkustantamisesta, kirjojen joukkorahoituksesta ja kirjan graafisesta suunnittelusta. Olen itse sitä nyt jo vanhanaikaista koulukuntaa, jolle opetettiin, ettei kirjailijaksi voi tulla kuin julkaisemalla kustantamon kautta. Etenkin The Burning Squidin myötä ajatukset ovat alkaneet muuttua.

The Burning Squidin tavoite on jonain päivänä olla pienkustantamo, mutta sitä ennen omakustantaminen voisi olla hyvää harjoittelua kustantajan uraa varten. Omakustanteet myös tuovat lisää ääniä ja vaihtoehtoista luettavaa kirjallisuuden kentälle. Varsinkin nykyään monet omakustanteet ovat todella laadukkaita sekä sisällöltään että ulkoasultaan, ja monille omakustantaminen onkin nykyään se ykkösvaihtoehto.

Joukkorahoituksella taas voidaan sitouttaa lukijoita kirjaan jo tuotantovaiheessa ja tarjota myös mahdollisuuksia osallistua teoksen toteutukseen. Olemme pohtineet roolipelioppaidemme joukkorahoittamista, sillä haluamme oppaidemme todella hyödyttävän sekä jo pelaavaa yhteisöä että niitä, jotka vasta haaveilevat roolipelaamisesta. Joukkorahoitus voi toimia omakustantamisen rinnalla myös ensiaskeleina kohti oman pienkustantamomme perustamista.

Kiitokset Lastenkirjainstituutille mielenkiintoisesta ja merkityksellisestä ohjelmasta. Pidän koulutuksista, jotka saavat pohtimaan kirjailijuutta ja alan tulevaisuutta. Totuus on, että nykyään kirjailijan ammatissa pitää aika usein kirjoittamisen ja tarinankerronnan lisäksi osata muutakin, kuten markkinointia, viestintää, konseptointia ja tuotteistamista.

Kuva: Franck Barske Pixabaystä