Perustilana on keskeneräisyys / WIPping the world fantastic

In English Below

Esitän väitteen. Kirjoittajana ei voi koskaan olla valmis. Tekstit voivat toki ottaa loppulisen muotonsa, mutta kirjoittaja itse on aina vaiheessa.

Epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden sietäminen ei tule minulta luonnostaan, joten olen joutunut tekemään paljon töitä sen eteen. Tiedän nyt, etten voi kirjoittaa valmista novellia yhdeltä istumalta – en ainakaan lopullisessa täydellisessä muodossaan – enkä voi asettaa itselleni kovin tarkkoja sivumäärätavoitteita. Kirjoittaminen on prosessi. Epätäydellinen, vallaton, tempoileva ja eteenpäinpyrkivä prosessi.

Tärkein asia minulle kirjoittajana on aina keskeneräinen teksti. Valmiin voi päästää käsistä ja lähettää maailmalle. Se ei palaa Lassien lailla kotiin, vaikka yhteys säilyykin. Mutta keskeneräistä työtä pitää vaalia. Se on aina läsnä ajatuksissa, muistikirjan sivuilla ja unissa. En ole koskaan ollut hyvä keskittymään yhteen tekstiin, enkä sitä enää itseltäni vaadi, vaikka nykyään pystynkin priorisoiman.

Keskeneräisyys kuuluu kirjoittamiseen ja jatkossa aion esitellä myös keskeneräisiä projekteja blogissani.

Työn alla:

  1. Romaanikäsikirjoitus bändistä, demoniportaalista ja maailman pelastamisesta. Rock-kliseitä ja splatterelokuvien estetiikkaa yhdistelevä matkakertomus, kasvutarina ja monomyytti eli sankarin myyttinen matka.
  2. Näytelmä sirkuksesta ja rooleista, joita ihmiset ottavat elämässään.
  3. Näytelmä kuoleman näkökulmasta.
  4. Kolme romaanikäsikirjoitusta kätkettynä pöytälaatikon uumeniin. Kaksi vaiheessa, kolmas loppueditointia vaille vamis.
  5. kahden uuden idean pallottelua: kieroja supersankaritarinoita ja vampyyrikoulua.

Bonuksena yhdessä ystävän kanssa englanniksi kirjoittamani höntsäily, joka kantaa työnimeä Kusipää komentaja (Asshole Commader)

In English:

I make a statement. As a writer, one can never be complete. The text may take its final form, but the author him/herself is always work in progress.

Tolerance of imperfection and incompleteness does not come naturally to me, so I had to do a lot of work to learn how to tolerate them. I have learnt that I can’t write a complete novel then and there – at least not in its final form – and I can’t set quantitative goals for my writing. Writing is a process. An imperfect, unbridled, timid and forward-looking process.

The most important thing for me as a writer is always the incomplete text. Finished text can be let go. You can still be connected to them but they won’t return home like Lassie. Unfinished texts, on the other hand, need to be cherished. They are the texts I think about, dream about and fill my notebooks with. I’ve never been good at concentrating on a single text, but nowadays I can prioritize.

Incompleteness is part of the writing process and in the future I will also introduce some unfinished projects on my blog.

My work in progress:

  1. Novel manuscript about a band, Demon portal and saving the world. A roadtrip, a coming of age story and a monomyth, a heroic mythical journey, combining Rock ’n’ Roll cliches and splatter movie aesthetics.
  2. The play about the circus and the roles that people take in their lives.
  3. The play written in the perspective of the Death.
  4. Three novel manuscripts concealed away. Two are in different states of WIP. The third needs some editing.
  5. Brainstorming two new ideas: twisted superhero short stories and a story about a vampire school.

As a bonus, a light and funny writing project with a friend. Caarries work title Asshole Commander.