Perustilana on keskeneräisyys / WIPping the world fantastic

In English Below

Esitän väitteen. Kirjoittajana ei voi koskaan olla valmis. Tekstit voivat toki ottaa loppulisen muotonsa, mutta kirjoittaja itse on aina vaiheessa.

Epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden sietäminen ei tule minulta luonnostaan, joten olen joutunut tekemään paljon töitä sen eteen. Tiedän nyt, etten voi kirjoittaa valmista novellia yhdeltä istumalta – en ainakaan lopullisessa täydellisessä muodossaan – enkä voi asettaa itselleni kovin tarkkoja sivumäärätavoitteita. Kirjoittaminen on prosessi. Epätäydellinen, vallaton, tempoileva ja eteenpäinpyrkivä prosessi.

Tärkein asia minulle kirjoittajana on aina keskeneräinen teksti. Valmiin voi päästää käsistä ja lähettää maailmalle. Se ei palaa Lassien lailla kotiin, vaikka yhteys säilyykin. Mutta keskeneräistä työtä pitää vaalia. Se on aina läsnä ajatuksissa, muistikirjan sivuilla ja unissa. En ole koskaan ollut hyvä keskittymään yhteen tekstiin, enkä sitä enää itseltäni vaadi, vaikka nykyään pystynkin priorisoiman.

Keskeneräisyys kuuluu kirjoittamiseen ja jatkossa aion esitellä myös keskeneräisiä projekteja blogissani.

Työn alla:

  1. Romaanikäsikirjoitus bändistä, demoniportaalista ja maailman pelastamisesta. Rock-kliseitä ja splatterelokuvien estetiikkaa yhdistelevä matkakertomus, kasvutarina ja monomyytti eli sankarin myyttinen matka.
  2. Näytelmä sirkuksesta ja rooleista, joita ihmiset ottavat elämässään.
  3. Näytelmä kuoleman näkökulmasta.
  4. Kolme romaanikäsikirjoitusta kätkettynä pöytälaatikon uumeniin. Kaksi vaiheessa, kolmas loppueditointia vaille vamis.
  5. kahden uuden idean pallottelua: kieroja supersankaritarinoita ja vampyyrikoulua.

Bonuksena yhdessä ystävän kanssa englanniksi kirjoittamani höntsäily, joka kantaa työnimeä Kusipää komentaja (Asshole Commader)

In English:

I make a statement. As a writer, one can never be complete. The text may take its final form, but the author him/herself is always work in progress.

Tolerance of imperfection and incompleteness does not come naturally to me, so I had to do a lot of work to learn how to tolerate them. I have learnt that I can’t write a complete novel then and there – at least not in its final form – and I can’t set quantitative goals for my writing. Writing is a process. An imperfect, unbridled, timid and forward-looking process.

The most important thing for me as a writer is always the incomplete text. Finished text can be let go. You can still be connected to them but they won’t return home like Lassie. Unfinished texts, on the other hand, need to be cherished. They are the texts I think about, dream about and fill my notebooks with. I’ve never been good at concentrating on a single text, but nowadays I can prioritize.

Incompleteness is part of the writing process and in the future I will also introduce some unfinished projects on my blog.

My work in progress:

  1. Novel manuscript about a band, Demon portal and saving the world. A roadtrip, a coming of age story and a monomyth, a heroic mythical journey, combining Rock ‘n’ Roll cliches and splatter movie aesthetics.
  2. The play about the circus and the roles that people take in their lives.
  3. The play written in the perspective of the Death.
  4. Three novel manuscripts concealed away. Two are in different states of WIP. The third needs some editing.
  5. Brainstorming two new ideas: twisted superhero short stories and a story about a vampire school.

As a bonus, a light and funny writing project with a friend. Caarries work title Asshole Commander.

Kirjotusharjoitukset, mun bestikset / Writing Prompts Are a Writer’s Best Friend

In English below

Diagnoosi: Tyhjän paperin kammo, kirjoitusjumi, ideoiden puute, kyvyttömyys istua perseelleen ja kirjoittaa

Lääke: Pienet sadan sanan kirjoitusharjoitukset

Lopputulos: Tekstiä paperilla

Ei lisättävää. Paitsi sen verran, että itse teen kirjoitusharjoituksia eli englanniksi prompteja hyvässä seurassa pikaviestipalvelun ryhmäkeskustelussa. Se on minulle mielekkäin tapa toimia, sillä silloin prompteista tulee yllättäviä ja vertaistuki ja palaute on taattua. Prompteja voi googlata myös verkosta tai sitten voi napata appikaupasta valmiin päivittäisiä harjoituksia tarjoavan sovelluksen. Lupaan arvioida prompt-sovelluksia myös blogissa myöhemmin.

Kirjoitan prompteja lähinnä englanniksi, koska prompt-ryhmämme on kasainvälinen. Englanninkielisen käännöksen alta löydät yhden tekstin, jonka kirjoitin tehtävänannolla: ”I’m never going back”.

In English

Diagnosis: Fear of empty paper, writer’s block, lack of ideas, inability to sit down and write

Medication: Writing Prompts

Outcome: Text on paper

Nothing to add. Except that I write prompts in English in an international writer’s group in Kik messenger. For me it’s the best way to do prompts, because then I can have unexpected assignments, some peer support and instant feedback. Prompts can also be found on the internet. There is also apps that give you a new writing prompt daily. I am going to review some of those apps on my blog later.

The following text is a written from a Prompt that goes “I’m never going back”.

I’m never going back

(a Writing Prompt)
(noin sadan sanan kirjoitusharjoitus englanniksi)

I’ve never been such a fan for the linear. Time hasn’t scared me much. But if you do what I do for living, you might start to wonder if it is ever a good idea to glance behind your shoulders. They might say it is inevitable. They might say it is justified. They might think I am a hero. But I’m not. I’m nothing but a nemesis. Just a shadow who feeds from the souls of the doomed. I’m the hell hound and once I have fetched my first one, I know I’m never going back.

Prologi / Prologue

Short Summary in English: My first blog text feels like it should be something super important. But its just a little moment of panic over actually finally start this blog. Some English written texts will follow later. Just click the Themes and choose “Written in English”. 

Voihan esipuhe!

Todellisuudessa rakastan prologeja ja alkusanoja – pieniä lainauksia kirjan alussa, pääkirjoituksia lehden ensimmäisellä aukeamalla, saatesanoja, levyjen avausraitoja ja käsiohjelmien ohjaajan sanaa. Nyt en kuitenkaan tiedä, miten minun pitäisi aloittaa blogini ensimmäinen kirjoitus.

Novellisteja kehotetaan usein menemään suoraan asiaan, mutta mitä se tarkoittaisi tässä kohtaa? Kertoisinko teille päivästäni ja paljastaisin, etten ole saanut tänään riviäkään paperille? Kirjoittamisen sijaan ottanut selfieitä, räätälöinyt blogini otsikkokuvaa ja vaihtanut ajatuksia somessa. Tärkeitä hommia nekin, mutta kirjoittamisen suhteen usein sijaistoimintoja.

Ehkä kirjoittamista käsittelevän blogin aloittamista onkin ohjannut toive eräänlaisesta kirjoittamista tukevasta lokikirjasta, joka toivottavasti toimii huvina ja hyötynä myös muille. Minulle kirjoittaminen ei ole koskaan ollut yksinäistä puurtamista, vaan yhteisöllistä ja palautteellista toimintaa ja siksi kaikki kommentit ovatkin arvokkaita myös blogissa.

Siihen, kuka minä olen, voit tarkemmin tutustua täällä, mutta jotakin voisin summata kirjoittajapersoonastani myös näihin alkusanoihin. Rakastan dystopioita ja avoimia loppuja. Tekstini ovat pääasiassa urbaania fantasiaa, jossa todellisen maailman päälle kerrostuu toisenlaisia todellisuuksia. En hallitse kaikkitietävää kertojaa, mutta rakastan ryömiä henkilöhahmojen ajatuksiin ja näyttää tapahtumat heidän silmillään. Viihdyn parhaiten lyhyen proosan parissa, mutta haluan novellin lisäksi puolustaa myös nuorten kirjallisuutta, joka harmittavan usein leimataan vähemmän oikeaksi kirjallisuudeksi ja laadultaan merkityksettömämmäksi kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus.

Jotta prologini pysyisi inhimillisissä mitoissa, jätän muut ajatukseni hautumaan tulevia tekstejä varten. Haluan kuitenkin, kliseistä tai ei, toivottaa sinut tervetulleeksi blogini lukijaksi. Toivottavasti löydät täältä jotain, mitä olet etsinyt.