Kategoria: pohdintaa / pondering

NaNoWriMo2018: Viiden päivän fiilis / Five day Feelings

In English Below

Alku aina hankala? Ei oikeastaan tällä kertaa, vaikka en lähtenyt liikkeelle kovin hurjilla sanamäärillä. Fiilistelin enemmän maailmaa ja henkilöhahmoja. Tarinalle hahmottui runko, mutta en kiinnittänyt siihen vielä juurikaan huomiota.

Enimmäkseen tuntui varmaan siltä, että annoin itselleni luvan tehdä jotain minulle merkittävää. En välittänyt pyykkivuoresta tai unirytmistä. Kun teksti alkoi viikonlopun aikana rullaamaan, annoin palaa ja päivittäiset sanamäärätkin tuplaantuivat tarvittavasta.

Enimmäkseen tunnustelin sitä, miltä tuntui istua joka päivä töiden jälkeen kotikoneelle ja laskea sormet näppäimistölle. Tuntuiko pakolta vai miellyttävältä. Oliko se jotain, mitä halusin tehdä vai jotain, mitä piti tehdä? Tuntuiko helpolta vai väkinäiseltä?

Kirjoitin lineaarisesti. NaNoWriMo tuntui oikealta paikalta testata kirjoittamista tarinan alusta loppuun. Tätä tapaa suosin joskus kauan sitten, kun tarinat saivat rullata paperille nykyistä vapaammin. Kaikkien opintojen ja kokeilujen jälkeen tapani kertoa tarinoita on muuttunut suunnitelmallisemmaksi palapelinrakentamiseksi, joten lineaarinen lähestymistapa tuntui yllättävän vieraalta.

Mitä ensimmäinen vajaa viikko NaNoWriMoa sitten opetti minulle? Ainakin sen, että tekstin alkuun on helppo jäädä jumittelemaan ja jaarittelemaan. Olen kirjoittanut jo useamman sivun eikä tarina suinkaan ole vielä lämmennyt mihinkään, tuskin edes kipinöinyt. Marraskuun jälkeen alun tiivistäminen kuuluu ehdottomasti editointilistalle.

Tarinani alkaa näillä sanoilla:

Eemil kuuli äänen ensimmäisen kerran lentosataman baarissa. Hän oli juuri saanut eteensä höyryävän lautasellisen kirkasliemistä kalamuhennosta, kun hänen sydämessään rasahti.

Sanoja nyt: 9 363
Matkaa tavoitteeseen: 40 637

In English:

Is starting always the hardest part? Not really this time, even I didn’t start with very high word counts. I designed the world and the characters. The story was starting to frame but I didn’t think it too much yet.

Mostly I tried to understand how it felt to start writing every day after work. Did it felt compulsive or comfortable? Was it something I wanted to do or something I had to do? Did it feel easy or pressuring?

Mostly it felt like I finally allowed myself to do something important to me. I didn’t care about the undone laundry or my sleeping schedules. When the text started to flow, I let go and doubled my daily word count.

I wrote the story linearly. NaNoWriMo felt the right place to test writing from the beginning to the end. It’s the way I used to prefer a long time ago when the stories were able to roll out more freely. After all my creative writing studies and experiments, my way to tell the stories has become more systematic puzzle building, so the linear approach seemed surprisingly strange.

What’s the first days of NaNoWriMo taught me? Well, it is easy for me to get stuck at the beginning of the text and hang in there way too long. I’ve already written several pages and the story certainly not yet warmed up to anything, hardly even sparked. After November, the compression of the beginning is definitely on the edit list.

The novel starts with these words:

Eemil heard the sound for the first time when he was sitting at the tavern of the air terminal. He had just received a steaming plate of Bouillabaisse when his heart started to rustle.

Word count now: 9 363
Words to go: 40 637

Oman elämäni Rocky / Eye of the Tiger

In English Below

Kuvittele päässäsi Survivorin Eye of the Tigerin alku. Ti – ti ti ti – ti ti ti – ti ti tiiii – ja niin edelleen. Voit vaihtoehtoisesti kuvitella mielessäsi myös harmaissa verkkareissaan hölkkäävän Rocky Balboan, jonka kädet vispaavat ilmaa ja jalat iskevät kevyesti katuun. Nämä kaksi asiaa päässäni ajattelin valmistautua marraskuuhun ja NaNoWriMoon. Mutta toisin kävi, tietenkin.

Lokakuun alku on ollut pitkä ja kivinen. Työpäivät ovat venyneet ja kirjoittamisinto on lähinnä ollut luokkaa laiskiainen. Olen nukkunut huonosti, syönyt vielä huonommin ja potenut alkavaa flunssaa, joka ei vain tunnut hiipuvan tai edes taipuvan kunnon räkätaudiksi. No ehkä sitten omalla tuurillani marraskuussa.

Suunnitelmat olivat aika suuria. Toistaiseksi listalta voi ruksata yli työpöydän siivoamisen. Mutta onhan sekin jo askel eteenpäin. Iso askel itse asiassa. Liityin myös NaNoWriMon suomiryhmään ja tarjouduin jopa miittivastaavaksi omassa kaupungissani. Seuraava steppi olkoon sitten varsinaisen kirjoittamissuunnitelman tekeminen.

NaNoWriMon kautta olisi mahdollista osallistua erilaisiin webinaareihin ja tehdä kirjoitusharjoituksia. Etenkin Instahaaste vaikutti hauskalta. Olen sen kanssa toki auttamattomasti myöhässä enkä aio viedä tätä projektia nyt muutenkaan Instagramiin, mutta ehkä julkaisen jonkun koonnin haasteesta blogissa vielä ennen kuun vaihdetta. Sitä ennen yritän syödä fiksusti, nukkua enemmän ja lenkittää koiria, jotta olisin mahdollisimman hyvässä tikissä aloittamaan marraskuun urakan. Mitähän Rocky Balboa tekisi?

In English:

Imagine the beginning of the Survivor’s Eye of the Tiger. Ti – Ti Ti Ti – Ti Ti Ti – Ti Ti Tiiii – and so on. You can also imagine Rocky Balboa jogging in his gray hoodie and sweatpants. These two things I had in my mind when I planned my preparation for November and NaNoWriMo. But of course, it didn’t go quite as I planned.

The beginning of October has been busy. The work days have been long and I have had no motivation or energy to write. I don’t sleep very well, I eat wrong and I feel like I’m getting a cold. Probably, with my bad luck, it will hit me in November.

My plans for the October were pretty big. So far I have marked only one task done from my list. But I did clean my desk and it is a big step forward for me. And I also joined the Finnish NaNoWriMo group and even offered to arrange a NaNoWriMo meeting in my town. Next step will be to make my actual writing plan for November.

I could have also attended to webinars and make NaNoWriMo prompts before November if I only had some extra time. I also just found out about the official Instagram challenge and decided to do it via my blog. And next, I try to eat smart, sleep more and move a little so that I can be in best possible condition to start my biggest writing challenge ever. And I’m still wondering what would Rocky Balboa do?

Numero 11 / Number 11

In Eglish Below

Enää eivät mahdu antologiajulkaisuni kahden käden sormiin. Numero 11 ilmestyi viime viikonloppuna sopivasti Turun kirjamessuiksi ja siitä kävinkin messuilla keskustelemassa parin muun antologiaan kirjoittaneen kanssa osana ihan virallista messuohjelmaa. Samalla puhuttiin myös kirjottajakursseista, joista kirjoitinkin blogiini jo aikaisemmin.

Novellini numero 11, Ei jäädy koskaan, on tarina hieman epäonnisesta nuorukaisesta, joka yrittää selviytyä Aurajoesta nousseiden hirviöiden aiheuttaman apokalypsin keskellä. Virhearviointeihin sortuminen lienee tilanteessa väistämätöntä.

Ei jäädy koskaan julkaistiin Kirjan talon lukuvuoden 2017–2018 kirjailija-akatemian antologiassa Miljoonia tonneja vettä. Se on kirjailija-akatemian Viimeinen versio -antologiasarjan toinen kokoelma, ja sen teemana on joki. (Novellini Reipas poika julkaistiin sarjan ensimmäisessä kokoelmassa. Silloin teemana olivat kengät. Voit tutustua kaikkiin julkaistuihin novelleihini täällä.)

Kirjamessujen keskustelussa minulta kysyttiin muun muassa sitä, mistä ideat tarinoihini tulevat. Aiheista ja aiheiden vierestä kirjoitin blogissa jo aikaisemmin, mutta kysymys sai minut miettimään asiaa lisää. Miksi niin moni tekstini liittyy aina todellisessa maailmassa tapahtuviin kummallisuuksiin ja dystopioihin?

Pidän kauhusta ja kummallisuuksista, oma elämäni on melko tylsää ja tavallista. Ehkä haluan juuri siksi nähdä kaikki outoudet nimenomaan arkisissa maisemissa, kuten Turun jokirannassa tai puutalon kivijalkaan perustetussa levykaupassa. Todellisuuden ja spekulatiivisuuden kietoutuminen yhteen kiehtoo minua enemmän kuin suljettu fantasiamaailma tai ääretön avaruus. Ehkä sisälläni asustaa myös pikkuruinen realisti, joka aika ajoin haluaa muistuttaa olemassaolostaan.

Toinen asia, joka teksteihini vaikuttaa, on musiikki. Hyvin usein idea tai ajatus lähtee esimerkiksi jostain kappaleesta, sen tunnelmasta tai tulkinnasta. Kun idea jokihirviöistä oli asettunut päähäni, syntyi tarinan punainen lanka Pauli Hanhiniemen Joki ei jäädy koskaan -kappaleesta ja erityisesti sen sanoituksesta ”Mut kun on aina saatava viimeinen sana”. Avaan musiikin ja kirjoittamiseni suhdetta blogissa myöhemmin.

Miljoonia tonneja vettä on saatavilla paikallisista kirjastoista sekä Kirjan talolta, yhteystiedot löytyvät täältä.

In English:

Now I can’t count my published short stories with my fingers anymore. Number 11 was published as part of a new short story anthology last week, and I was invited to talk about the story and writing classes in a panel at the Turku book fair last weekend. (You can read more of my thoughts about writing classes here).

The Short story number 11, written in Finnish, is called Ei jäädy koskaan (Freezes Never). It is a story of a somewhat unlucky young man who tries to cope with the apocalypse caused by the river monsters. Under the circumstances, some errors of judgment will happen.

The anthology where my short story was published is called Miljoonia tonneja vettä (Million tons of water). The river-themed short story collection is the official anthology of our last semester’s writing class.

During the book fair, I was asked, among other things, where my ideas came from. I wrote about subjects in my blog earlier, but the question still got me wondering. Why are so many of my texts always related to oddities in the real world?

I like horror and strange things, my own life is pretty boring and ordinary. Perhaps I just want to see all the weirdness in the everyday scenery. Mixing reality with supernatural fascinates me more than closed fantasy worlds or the infinite space. Maybe inside me, there is also a tiny realist who wants to remind of its existence from time to time.

The other thing that influences my writing is music. Very often my ideas come from the mood or reading of a certain song. After having the idea of river monsters stuck in my head the core of my story was born from Finnish song called Joki ei jäädy koskaan (The River Will Never Freeze) by Pauli Hanhiniemi and its lyrics about people who always need to get the last word. I will open the relationship between music and my writing later on the blog.