spefihautomo / scifi & fantasy writing class Archives

Häikäisevät kirjoittajat / Amazing Writers: Shimo Suntila

In Englis Below

On jälleen aika esitellä vaikutuksen tehnyt kirjoittaja. Kun luin ensimmäisen kerran Shimo Suntilan raapaleita Sata kummaa kertomusta -teoksesta ihastuin heti tapaan, jolla Shimo saa scifinkin tuntumaan ihmisläheiseltä ja herkältä. Kun pääsin vielä Shimon asiantuntevaan oppiin Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomossa, tiesin, että haluan hänet blogini Häikäisevät kirjoittajat -juttusarjaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Shimon teksteihin ja teoksiin.

Shimo muuten toimitti yhdessä Artemis Kelosaaren kanssa kehokauhuantologian Tämä jalka ei ole minun : kauhuja omasta kehosta (Tajunta Media, 2017), jossa julkaistiin novellini Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Kuka olet?

Olen Shimo Suntila, turkulainen elämäntapanörtti. Kiinnostuin scifistä jo ennen kuin osasin lukea ja sillä tiellä olen edelleen. Spefi on se genre, jota elän ja hengitän, ja jota myös tuotan. Vaikka periaatteessa voisin hyvinkin kirjoittaa puhtaasti mainstreamin piiriin putoavan tarinan, käytännössä hinku katsoa maailmaa nyrjähtäneen todellisuuden näkövinkkelistä voittaa aina.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Jo ala-asteella pidin ainekirjoituksesta. Jokin omien kirjoitelmien tekemisessä oli hauskaa, joten siihen tuli myös panostettua. (Sitähän lahjakkuus on: energian panostaminen kivaan asiaan siinä määrin, että siinä tulee suhteellisen hyväksi.) Nykyään nimenomaan tarinoiden kertominen on ”se juttu”. Toiset käyvät lenkillä tai tahkoavat rahaa, minä haastan itseäni kirjoittamaan parempia stooreja korkeammalla laadulla. Kirjoittaminen on elämäntapa siinä missä scifin harrastaminenkin. Jos en kohta joka päivä kirjoitakaan, niinä päivinä kuitenkin mietin, että pitäisi kirjoittaa. Ja vaikka on aina mahtavaa kuulla lukijoilta palautetta ja kiitosta, eikä tätä puolta pidä lainkaan väheksyä, kai se kirjoittamisen tarve kiteytyy sisäiseen pakkoon – ilmankaan en osaa olla.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Kirjailija minusta tuli ihan päätöksellä, mutta sitä edelsi ura harrastekirjoittelijana. 00-luvun loppupuoliskon vietin syvällä monenpelattavien nettiroolipelien maailmoissa, tärkeimpinä Star Wars Galaxies ja City of Heroes (WoWissakin liehuin hetken). Pelasin tuntikausia joka ikinen ilta, ja nimenomaan roolipelasin. Jo parissa viikossa jokainen hahmo alkoi elää omaa elämäänsä, ja pian illan aikana koetut tapahtumat eivät riittäneet. Ryhdyin kirjoittamaan novelleja hahmon menneisyydestä tai seikkailuista päiväsaikaan ja postailin niitä yhteisömme foorumille. Pikkuhiljaa siinä puuhassa aloin päästä jyvälle sellaisista asioista kuin draaman kaari, rytmitys ja dialogi, ja suoritin kokeita erilaisilla kerrontatekniikoilla.

Aika aikaansa kutakin. Pelit kuivuivat kokoon, mutta halu kirjoittaa jäi elämään vahvana.

Vuonna 2011 olin kirjoitellut hieman, yhden novellin ja kourallisen raapaleita, mutta se osoitti vain sen, että jos kirjoitan silloin, kun päällä on fiilis tai jopa inspiraatio, en ikinä saa kirjoitetuksi niin paljon kuin haluaisin. Olen pohjimmiltani hyvin laiska. Piti siis keksiä keino ohittaa tuo laiskuus.

Niinpä päätin, että vuonna 2012 kirjoittaisin joka päivä. Ainoa keino pitää sellaisesta päätöksestä kiinni oli alistaa koko proggis ryhmäpaineelle ja suuren yleisön valvottavaksi. Lupasin julkisesti kirjoittavani yhden raapaleen (raapale on tasan satasanainen tarina) vuoden joka päivä ja postaavani sen blogiini. Sitä sitten lähdin toteuttamaan, ja samalla tahkosin novelleja antologioihin sekä kirja-arvosteluja blogiin. Sinä vuonna opin kirjoittamisen rutiinin ja kirjoitin 366 raapaletta (oli karkausvuosi).

Vuotta myöhemmin julkaisin esikoiseni, raapalekokoelman Sata kummaa kertomusta.

Millainen rooli kirjoittamisella on elämässäsi?

Kirjoittaminen on alati läsnä. Kun en kirjoita, ajattelen sitä. Koko ajan on pari kolme projektia menossa, ja yleensä kaksi deadlinea viuhahtanut ohi. Hengaan kirjoittajien kanssa sosiaalisesti. Käyn kirjoittajapiireissä ja kirjoittajaleireillä. Juoksen kirjallisissa riennoissa lukemassa tekstejäni. Muutoin se pelkästään olisi lähes koko identiteettini, mutta kerään kirjoja sellaisella vimmalla, että se on toinen asia, josta minut tiedetään. Olikin siis luonnollista kirjoittaa novellikokoelma kirjoja keräävästä Bibliofiilistä. Se on pelottavissa määrin omakuvani.

Mitä työn alla nyt?

Romaani, itse asiassa kaksi. Ja novelleja. Mutta niitä nyt on aina menossa pari kolme, tai enemmän. Ja läjä raapaleita pitäisi kirjoittaa. Ja edistää yhtä elokuvakäsistä, joka on takunnut jo pari vuotta. Mainitsinko, että romahdin tässä pari kuukautta sitten työuupumuksen vuoksi ja palautuminen on edelleen meneillään oleva prosessi?

Missä näet itsesi 5-10 vuoden kuluttua?

Tähän mennessä olen julkaissut vain novelleja. Niiden tekeminen on, jos ei nyt suoranaisen vaivatonta, ainakin helppoa. Sen minä osaan. Mutta on aika saattaa romaanimittainen teksti valmiiksi ja kustantajan pöydälle, ja toivoakseni myös lukijoiden saataville. Optimistina luulen, että 10 vuoden kuluttua niitä on ilmestynyt jo aika liuta. Kun nyt saisin sen ensimmäisenkin valmiiksi.

Kiitos Shimo, että jaoit ajatuksiasi kirjoittamisesta. Odotan innolla, että pääsen lukemaan Suntilaa myös romaanimitassa.

Lue lisää Shimon ajatuksia ja tutustu hänen tuotantoonsa osoitteessa: routakoto.com

Lue lisää ajatuksiani spekulatiivisen fiktion hautomosta ja erityisesti Shimo Suntilan kurssikerrasta.

Tutustu myös muihin häikäiseviin kirjoittajiin blogissani.

In English

It’s time to introduce another author who has amazed me with his skills. The first time I read Shimo Suntila’s short stories, or drabbles to be exact, in his collection called Sata kummaa kertomusta (A Hundred Weird Tales), I fell in love with the way Shimo makes sci-fi feel very sensitive and human. After attending to Shimo’s sci-fi lesson in the fantasy and sci-fi writing class, I knew I wanted to interview him in my blog.

Who are you?

I am Shimo Suntila, a Turku-based lifestyle nerd. I became interested in sci-fi even before I could read. It is the genre I live and breathe and also produce. In principle, I could write a story that falls into the purely mainstream category, but in practice, the urge to see the world from an odd point of view always wins.

What makes you write?

I liked to write already in primary school. Writing my own texts was fun so I wanted to invest in it. (That’s what talent is: investing energy in a thing you like, and making progress with it.) Nowadays, telling stories is the thing for me. Others go jogging or stacking money, I challenge myself to write better stories with better quality. To me, writing is a way of life, as is Sci-fi. If I didn’t write every day, I would think I should. And even if it is always good to hear the feedback from readers, the writing is more like an inner must to me, I just can’t be without it.

How did you become a writer?

I became an author by a choice, but I was a writer long before that. At the beginning of the 2000s, I went deep in the world of multiplayer online roleplaying games, the most important ones being Star Wars Galaxies and City of Heroes (WoW too for a while). I played role-playing games for hours every single night. In just a couple of weeks, every character started to live their own lives and form extended stories in my head. I started to write short stories about their past and new adventures and posted them to our gaming forums. I began to understand things like drama, rhythm, and dialogue and performed experiments with different techniques of storytelling.

After the games dried up, the desire to write remained strong.

In 2011, I had written one short story and a handful of drabbles. It taught me that if I only write when I feel like it, I will never write as much as I would like to. I am basically a lazy person. So I had to come up with a way to bypass that laziness.

In 2012 I decided to write every day. To keep my decision, I promised to publish one drabble (short story of 100 words) in my blog every day. While I did that I also wrote short stories to anthologies and book reviews to my blog. That year I found my writing routine and I wrote 366 drabbles (it was a leap year).

A year later, I published my first book, a collection of a hundred drabbles called A Hundred Weird Tales.

What is the role of writing in your life?

Writing is always present. When I don’t write, I think about it. I have always a few projects going on and a couple of deadlines passing. I participate in writing groups and writing camps. I read my texts in literature events. Otherwise writing would simply be almost my entire identity, but I am collecting books with such a fuss that it is another thing I am known for. So it was natural to write a short story collection about a Bibliophile that collects books.

What are you writing now?

A novel, actually two. And short stories, like always. And a lot of drabbles should be written. And a movie script. Did I mention that I had a burn out while ago and recovery is still an ongoing process?

Where do you see yourself in 5-10 years?

So far, I have published only short stories. Doing them is natural to me. But it is time to finish a novel script and hopefully get it published. As an optimist, I think that after 10 years, I have already published many novels, but first I need to finish one.

Thank you, Shimo for sharing your thoughts.

Read more my thoughts about the Sci-fi and Fantasy Writing class and Shimo Suntila’s lesson.

Read all the Amazing Writers interviews.

Matkalla tuntemattomaan / To boldly go…

In English Below

Neljäs Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomo vei minut mukavuusalueelle. Tieteiskirjallisuuteen meidät perehdytti kirjailija Shimo Suntila, jonka opeista tarttui mukaan paljon pureskeltavaa.

Alusta asti oli selvää, että Suntila tiesi, mistä puhui, ja muistiinpanoja kertyi paljon. Yksinkertaisimmillaan scifin voidaan todeta perustuvan tieteeseen. Avaruuteen sijoittuvat tarinat on helppo tunnistaa scifiksi, mutta Suntila muistutti, että kyse voi olla myös muista tieteistä, kuten antropologiasta, sosiaalitieteistä, lääketieteestä tai luonnontieteistä. Scifitarinoiden tapahtumat ovat yleensä selitettävissä tieteen keinoin, eikä tiedettä vastaan varsinaisesti rikota, vaikka sen lainalaisuuksia voidaankin taivutella.

Suntila painotti kuitenkin hyvän tarinan tärkeyttä. Joskus tieteellinen periaate voidaan nakata roskakoriin, jotta tarinasta saadaan kiinnostavampi ja toimivampi. Tieteisulottuvuuden tulee kuitenkin olla tarinan ydin ja vaikuttaa henkilöhahmojen toimintaan. Juonen tulee käsitellä inhimillisiä ongelmia, mutta linkittyä elementtiin, joka tekee tarinasta tieteistarinan. Samanlaisen ohjeen saimme J.S. Meresmaalta eeppisen fantasian kurssikerralla. Siinä missä fantasia tuo tunnistettavaan maailmaan taikaa, scifi tuo siihen tiedettä.

Kovaa vai pehmeää?

Suntilan mukaan tieteiskirjallisuudessa liikutaan usein mahdottoman ja mahdollisen rajapinnoilla. Scifi voi omaksua erikoisia ideoita, mutta pysyä silti etäisesti mahdollisena. Kovaan ja pehmeään tieteiskirjallisuus voidaan jakaa sen perusteella, miten mahdollisena sen luomaa asetelmaa voidaan pitää.

Kovassa scifissä tekniikka toimii mahdollisimman realistisesti. Pehmeässä scifissä voidaan oikoa ja tehdä myös mahdottomia ratkaisuja. Esimerkiksi H.G. Wellsin tuotantoa voidaan pitää pehmeänä scifinä ja Jules Vernen kirjoja kovana scifinä.

Toinen tieteiskirjallisuudelle tyypillinen kahtiajako ovat dystopiat ja utopiat. Itse olen ehdottomasti dystopian ystävä. Ei pelkästään synkkien maailmoiden vuoksi, vaan myös siksi, että dystopioissa asuu toivo. Kun asiat ovat jo lähtökohtaisesti pielessä, pitää toivo kaiken kasassa ja vie tarinaa eteenpäin. Toivo on myös elementti, joka voi tehdä altavastaajasta sankarin.

Vaihtoehtohistorioita

Kävimme läpi myös erilaisia scifin alalajeja avaruusoopperasta aikamatkailuun. Omat suosikkini löytyvät vaihtoehtohistorioista, joista tunnetuin lienee tällä hetkellä steampunk höyrykoneineen ja ilmalaivoineen. Itseäni kiehtoo eniten cyborgien, neonvalojen ja synkkien tulevaisuusskenaarioiden cyberpunk. Suntilan mukaan seuraava merkittävä alalaji saattaa olla aurinkoenergian valjastava solarpunk, joka voi tarkastella myös ilmastonmuutokseen liittyviä uhkakuvia.

Vaihtoehtohistorioissa jokin asia maailmankirjoissa on mennyt toisin. NaNoWriMo-tekstissäni tarkastelin melko perinteistä Steampunk-maailmaa, jossa ilmalaivat täyttävät taivaan ja päähenkilö työskentelee höyrykonetehtaalla. Merenkulku on jäänyt espanjalaisille ja kreikkalaisille kauppalaivastoille sekä Pohjoismaissa eläville merenkävijöille. Olen tuonut tarinaan mukaan myös alkemisteja ja salatieteitä. Tekstissä ollaan lähellä 1900-luvun alkua ja siten myös ensimmäisen maailmansodan syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Samaan aikaan, kun Nikola Tesla tekee kaikessa hiljaisuudessa kokeilujaan sähköllä, pelkää alkemistien salainen veljeskunta uuden energiamuodon syrjäyttävän heidän valtansa.

Vaihtoehtohistorioiden ja toisenlaisten maailmojen kehitteleminen kiehtoo minua scifissä eniten. Suntilan mukaan vieraiden asioiden kokeminen on scifissä tärkeää, ihmisten reaktiot vierasta tai uutta kohtaan tuovat inhimillisyyttä tarinaan. Siellä missä on konflikti, on myös tarina.

Lue lisää ajatuksistani spekulatiivisen fiktion hautomosta.

Lukuvinkki: Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta. 2013, Kuoriaiskirjat. ISBN 978-952-7021-16-3

In English

The fourth meeting of my fantasy and sci-fi writing class took me to my comfort zone. Author Shimo Suntila introduced us to the world of science fiction.

Suntila knew what he was talking about. Science fiction should always have some science in it. We easily recognize stories happening in space as sci-fi, but Suntila reminded us that besides technology there might be other sciences involved too, like social sciences, anthropology or medical science.

Suntila emphasized the importance of a good story. Sometimes the scientific principles can be tossed to trash if it makes the story more interesting and functional. The plot should deal with problems readers can recognize, but still, have the sci-fi element to affect the behavior of the characters. The idea is very similar than the one J.S. Meresmaa introduced to us when she was talking about epic fantasy.

Hard or soft, dystopias or utopias?

According to Suntila, science fiction often balances on the border of impossible and possible. Sci-fi can embrace some wild ideas but still keep its set at least a little bit plausible. Sci-fi can be divided into hard and soft according to how possible the story’s set up is.

In a hard sci-fi, the technology works as realistically as possible. The soft sci-fi can make some short cuts and use more impossible solutions. For example, H.G. Wells’ books can be seen as a soft sci-fi and Jules Verne’s books as hard sci-fi.

Dystopias and utopias are also very typical of science fiction. I am definitely a fan of dystopias. Not only because of the dark worlds, but also because of the hope that dystopia holds in. When everything goes wrong, hope makes changes possible and keeps the story breathing. Hope is also an element that can turn an underdog into a hero.

Alternative histories

We also went through a variety of science fiction subgenres from space opera to time travel. My favorite ones can be found in alternative histories. The most known one at the moment is probably steampunk with airships and clockwork machines. I, myself, am more fascinated by the cyberpunk and the cyborgs, neon lights and gloomy future scenarios. According to Suntila, the next major alternative history variation might be the solarpunk, which harnesses solar energy and can also take a view on climate change.

In alternative histories, something in the world has gone differently. In my NaNoWriMo text, I wrote about the rather traditional Steampunk world, where airships filled the skies and the protagonist worked at the steam engine factory. The seas were left to Spanish and Greek merchants and seafarers living in the Nordic countries. I have also brought alchemists and some occultism in the script. The story takes place close to the beginning of the 20th century, and First World War. At the same time as Nikola Tesla is experimenting with electricity, the secret brotherhood of the alchemists fears that the new form of energy will displace their power.

Developing alternative histories and different worlds fascinate me most in sci-fi. According to Suntila, experiencing strange things is important in science fiction. People’s reactions to strange or new things bring humanity to the plot. Where there is conflict, there is also a story.

Eeppistä / Epic

In English Below

Joulukuun tapaamisessa Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomossa perehdyttiin fantasiaan. Se on spekulatiivisista lajeista minulle vierain niin lukijana kuin kirjoittajana. Tunnen kyllä Tolkienit ja Eddingsit, mutta oma veri vetää enemmän tulevaisuuden maailmoihin, koneiden ja urbaanin fantasian keskelle.

Opettajamme J.S. Meresmaa onnistui kuitenkin loihtimaan eeppisestä fantasiasta aivan uudenlaisen mielikuvan. Oma käsitykseni koko genrestä on ollut melko vanhanaikainen ja pölyyntynyt. Meresmaan mukaan esimerkiksi Star Wars on tarinaltaan ja aihepiiriltään eeppistä fantasiaa, vaikka sijoittuukin scifille tyypilliseen maailmaan. Se, mitä olen itse kuvitellut velhojen ja ritareiden rymistelyksi lohikäärmeiden ja linnojen keskellä, on itse asiassa paljon enemmän.

Linnat, ritarit ja kuninkaat sekä keksiaikainen maailma toki kuuluvat usein eeppisen fantasian kuvastoon, mutta anglosaksisen fantasiakäsityksen rinnalle voidaan nostaa myös toisenlaisia maailmoja. Fantasia ei siis synnykään tietynlaiseen maailmaan, vaan ennemminkin asetelmaan – dualismiin, hyvän ja pahan taisteluun, jonka näkökulman ei missään nimessä tarvitse olla mustavalkoinen.

Eeppisen fantasian merkitys tuntuukin piilevän juuri siinä, että se esittää valtarakenteita monesta näkökulmasta ja antaa äänen henkilöille, jotka kuuluvat valtakoneiston eri osiin. Meresmaan mukaan eeppinen fantasia ei kerro osoittelevasti tai suoraan, vaan etäännytetysti, ja vaatii lukijalta kykyä ymmärtää erilaisia tasoja ja allegorioita.

Magian maailmat

Itse olen päässyt omissa teksteissäni lähimmäs fantasiaa NaNoWriMo2018-tekstissäni Vieterisydän. Vieterisydämessä Alkemistien veljeskunta on mukana käynnistämässä ensimmäistä maailmansotaa. Vaikka tarina itsessään on vaihtoehtohistoriaan sijoittuvaa steampunkia, tuovat alkemistit tarinaan sekä valtarakenteita että magiaa.

Meresmaan mukaan myös magia on fantasialle tunnuksenomaista. Magia määrittelee maailman ja sen lainalaisuudet uusiksi. Koska kirjoitamme meille tutun maailman kautta, ovat olot, tunteet ja aistit yleensä samoja kuin reaalimaailmassa. Magia ja maagiset hahmot muuttavat tarinan ja maailman toisiksi ja antavat niille uusia mahdollisuuksia.

Vaikka fantasia hylkii arkirealismia, on tärkeää, että tunteita, kokemuksia ja aisteja kuvataan arkitodellisuuden kautta. Maailma, jossa voi tapahtua mitä tahansa tarvitsee tarttumapintaa, jonka avulla siitä tulee samaistuttava ja tunnistettava. Silloin lukija ei jää tyhjän päälle ja pystyy uskomaan myös uskomattomiin asioihin.

Vapaus luoda ja rakentaa

Vaikka fantasiassa kaikki on mahdollista, emme voi kirjoittaa sitä, mitä emme osaa kuvitella. Fantasia antaa kuitenkin hyvin vapaat kädet luoda ja rakentaa. Meresmaan mukaan fantasiamaailmassa voikin helposti kokeilla ja muuttaa asetelmia vapaasti, kunhan sitä ei tehdä hyvän tarinan kustannuksella. Maailma kannattaa rakentaa niin, että se avautuu lukijalle ilman liiallista selittämistä. Hyvä fantasia vie lukijan matkalle tarinaan, ei pelkästään maailmaan.

Sen lisäksi, että aloin ymmärtää paremmin fantasian mahdollisuuksia, sain mukaani myös annoksen positiivista asennetta kirjoittamiseen. J.S. Meresmaa oli ehdottomasti yksi innostavimmista kirjailijoista, joiden opissa olen ollut. Hänen opeistaan haluan vaalia erityisesti kahta asiaa.

kirjoittajan ei tarvitse aina tietää, mihin teksti on menossa, tarinan voi antaa viedä.
Etenkin fantasiaa kirjoittaessa on vaikea keksiä mitään täysin omaperäistä. Kun sen tiedostaa ja hyväksyy, voi kirjoittaa hyviä tarinoita ja rakentaa toimivia maailmoja.

Lue lisää ajatuksistani spekulatiivisen fiktion hautomosta.

Lukuvinkki: J.S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit. 2016, Osuuskumma. ISBN:978-952-6642-58-1

In English

At the December meeting of Kirjan talo’s sci-fi and fantasy writing class we explored epic fantasy. As a writer or reader fantasy is not very familiar to me. I know my Tolkiens and Eddingses, but I am more interested in future worlds with machines and urban fantasy.

However our teacher, author J.S. Meresmaa managed to help me see epic fantasy in a completely new light. My own understanding of the whole genre has been rather old-fashioned. For example, according to Meresmaa, Star Wars can be considered as an epic fantasy because of the story, even though it is placed in a sci-fi world. So fantasy is not all about wizards and knights or dragons and castles.

Even castles, knights and kings and the medieval times are often part of the epic imagery, other kinds of fantasy worlds can be built alongside the Anglo-Saxon fantasy concept. Fantasy is not born in a particular world, but rather in a setting – dualism, a battle of good and evil, which in no way needs to be black and white.

The meaning of epic fantasy can be found in the way it presents power structures from different perspectives and gives voice to characters from every level. According to Meresmaa, the epic fantasy does not point straight, but shows remotely, and requires the reader to understand the different levels and allegories.

Worlds of Magic

Closest to fantasy in my own texts I have reached in my story for NaNoWriMo2018. In the Clockwork Heart, the Alchemist Brotherhood is involved in launching the First World War. Although the story itself is an alternative history and steampunk, the alchemists bring both power structures and magic to the story.

According to Meresmaa, magic is often seen as a part of epic fantasy. Magic defines the world and its laws of nature. Because we write through the familiar world, the conditions, feelings, and senses are usually the same as in the real world. Magic and magical characters transform the story and the world into something new and give them new opportunities.

While fantasy repels everyday realism, it is important that emotions, experiences, and senses are portrayed through everyday reality. A world where anything can happen needs a familiarity that makes it identifiable and recognizable. Then it will be also easier for the reader to believe in the unbelievable things.

Freedom to Create and Build

Although everything is possible in fantasy, we cannot write what we cannot imagine. However, Fantasy gives you very free hands to create and build. According to Meresmaa, in the fantasy world, you can easily test and change the settings freely as long as it is not done at the expense of a good story. The world should be built so that it opens up to the reader without too much explanation. A good fantasy takes the reader on a journey into the story, not just into the world.

In addition to getting a better understanding of the possibilities of fantasy, I also got a dose of a positive attitude towards writing. J.S. Meresmaa was definitely one of the most inspiring teachers I have ever met. In particular, there were two things she made me really think about.

The writer does not always need to know where the text is going, sometimes the story can lead the writer.
Especially when writing fantasy, it’s hard to come up with anything completely original. Being aware of it and accepting it you can write good stories and build functional worlds.