Sukella mun kanssa syvyyksiin – uutta lyhytproosaa tulossa huhtikuussa

Shortly in English in below

Julkaisurintamalla on ollut vähän hiljaisempaa esikoisromaanini ilmestymisen jälkeen. Samoin blogi on viettänyt hiljaiseloa. Kirjoittaminen on kuitenkin edelleen iso osa elämääni ja Perjantaipainoskin heräilee taas uuteen vuoteen uuden kirjailijanimen, mutta tuttujen kujeiden kera.

Viimeistelen yhtä ikuisuusprojektia ja työstän edelleen myös lastenromaania yhteistyössä A. S. Burnsin kanssa. Muuten olen keskittynyt väitöskirjan tekoon. Olen myös oikolukenut, taittanut ja kustannustoimittanut, mistä nautin kovasti. Kirjojen parissa on kyllä hyvä ihmisen olla – sekä valmiiden että keskeneräisten.

Mutta nyt vihdoin on myös omia julkkariuutisia. Novelliantologia Pinnan alla – olentoja syvyyksistä ilmestyy huhtikuussa. Teoksessa on kymmenen tarinaa vesitaruolennoista, ja olemme saaneet mukaan loistavan kattauksen erilaisia olentoja, tyylilajeja ja kirjailijoita. Teoksen julkaisee osuuskumma ja olen toimittanut sen yhdessä Hanna Matilaisen kanssa.

Omassa novellissani on lonkeroita, kuinkas muutekaan.

Näin teosta kuvataan Osuuskumman sivuilla:

 Mitä voi paljastua pinnan alta? Peilaavatko olennot syvyyksissä todellista luonnettamme vai tuovatko ne mukanaan uhkia vedenalaisesta maailmasta? Pinnan alla – olentoja syvyyksistä on vesitaruolennoista kertova antologia, jonka novelleissa voi kohdata näkin, merenneidon, krakenin tai vaikka lumiukon. Antologian monipuoliset novellit liikkuvat eri maailmoissa nykytodellisuudesta fantasiamaailmaan ja menneestä tulevaan. Novellien sävy vaihtelee kauhusta romantiikkaan, huumoriin ja kansanperinteeseen. Olennaista kaikissa tarinoissa on se, miten veden jatkuva liike heijastelee myös päähenkilöiden elämässä tapahtuvia muutoksia.

Antologiaan ovat kirjoittaneet Edith Arkko, Frida Burns, Carita Forsgren, Magdalena Hai, Janos Honkonen, Hanna Morre, Mia Myllymäki, Heikki Nevala, Maija Nyström ja Vesa Sisättö. Upean kansitaiteen on tehnyt Broci.

Debytoin itse teoksessa uudella kirjailijanimellä. Palaan nimiasiaan vielä myöhemmin ihan omalla postauksella, mutta jo nyt tuntuu hyvältä nähdä uusi nimi tekijäluettelossa. Tänä vuonna pääsen testaamaan uuden nimen tenhoa yhteensä kolmen julkaistavan novellin myötä, mutta niistäkin lisää myöhemmin.

Pinnan alla ilmestyy virallisesti 1.4. ja siihen voi tutustua tuoreeltaan Kauhuconissa 5.–6.4. Kirjaa voi jo tilata ennakkoon.

ISBN:978-952-7382-60-8
e-ISBN:978-952-7382-61-5

In English

New short story and anthology

Osuuskumma is publishing a new Finnish anthology. The theme is water creatures and I have edited the collection with Hanna Matilainen. I also wrote a short story in the Anthology, and of course it has some tentacles.

Authors of the anthology are Edith Arkko, Frida Burns, Carita Forsgren, Magdalena Hai, Janos Honkonen, Hanna Morre, Mia Myllymäki, Heikki Nevala, Maija Nyström ja Vesa Sisättö. Cover art is made by Broci.

Pinnan alla – olentoja syvyyksistä will be published 1 April.

Onko kirjoittaminen kilpailulaji? / Is writing something you can compete in?

In English Below

Ainakin Suomessa kirjoituskilpailuita on paljon. Tälläkin hetkellä erilaisiin kilpailuihin voi osallistua lyhytproosalla, runolla tai nuortenromaanikäsikirjoituksella. Joskus kilpailuilla haetaan myös uusia näytelmätekstejä tai pakinoita. Viimeisin kilpailu, johon olen osallistunut, oli Yle Kioski LIT -kirjoituskilpailu, joka etsi Instagram-novelleita.

Kirjoituskilpailuihin osallistuminen on hyvä kanava saada kalmanrajoja, raameja ja toisinaan myös palautetta. Jos menestyy, luvassa voi olla mainetta. Koska vain harva voi voittaa, suurimmalle osalle kilpailut ovat tapa pitää yllä kirjoittamista.

Oma kirjoituskilpailuhistoriani ja -menestykseni ei ole merkittävä. Olen osallistunut muutamiin kilpailuihin ja yltänyt finaalipaikkoihin, vaatimattomampiin sijoituksiin ja kunniamainintoihin. Voittamista tärkeämpää on ollut mahdollinen palautteen saaminen, kilpailun antologiajulkaisuun pääseminen ja tavoitteellinen tekstintuottaminen. Myönnän kyllä, että kirjoituskilpailun voittaminen tuntuisi varmasti makealta ja antaisi lisää eväitä tulevaan.

Lue säännöt ja ohjeet huolella

Omassa kirjoittavassa yhteisössäni on viime aikoina puhuttu kirjoituskilpailuiden mielekkyydestä. Kovinta palautetta saavat huonot palkinnot ja tunne siitä, että kilpailujen kautta kirjoittajia yritetään riistää. Se on varmasti joissakin tilanteissa totta – esimerkiksi silloin, kun kilpailun järjestävän tahon ainoa tarkoitus on saada julkaisuun tekstejä, joista ei tarvitse maksaa tekijälle.

Kun harkitsee kirjoituskilpailuun osallistumista, kannattaa lukea ohjeet ja säännöt huolella. Säännöistä pitäisi selvitä, mihin kirjoittaja sitoutuu, jos hänen tekstinsä kisassa menestyy. Tekijänoikeuksien tulee aina säilyä kirjoittajalla. Kilpailu voi kyllä saada julkaisuoikeuksia, mutta niidenkin käytöstä pitäisi ilmoittaa jo kilpailukuulutuksessa. Jos kilpailun jälkeen tekstejä halutaan käyttää tästä poikkeavalla tavalla, siitä on sovittava kirjoittajan kanssa erikseen.

Mieti, mihin osallistut ja miksi

Uskon, että Suomessa kirjoituskilpailuihin voi osallistua turvallisin mielin. Ei silti ole aivan yhdentekevää, mihin osallistuu. Tiedän kirjoittajia, jotka näkevät jokaisessa kilpailussa mahdollisuuden ja osallistuvat niihin kaikkiin joko räätälöimällä vanhoja tekstejä teemaan sopivaksi tai kirjoittamalla uutta. Jos aikaa ja intoa riittää, kannustan kokeilemaan.

Kilpailut peilaavat usein sitä, millaisia tekstejä tällä hetkellä Suomessa etsitään. Ne auttavat myös pohtimaan omia taiteellisia rajoja. Miten paljon sinä olisit valmis editoimaan aihettasi, tyyliäsi tai genreäsi saadaksesi tekstisi solahtamaan kilpailuin raameihin? Itse päätin, että jatkossa osallistun vain niihin kilpailuihin, jotka sopivat siihen, mitä kirjoitan. Oman äänen löytäminen on ollut minulle pitkä tie, enkä halua enää tehdä kompromisseja, jotta voisin osallistua kilpailuun.

Onneksi minullekin löytyy tärppejä. Esimerkiksi vuosittain järjestettävät Nova ja Portti ovat kirjoituskilpailuita, jotka nimenomaan etsivät uutta spekulatiivista fiktiota. Novasta saa lisäksi arvokasta palautetta asiansa osaavalta raadilta. Olen osallistunut Novaan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sijoitukseni oli kahdeksas ja toisella kerralla pääsin jatkoon eriraadin karsinnasta, mutta en sijoittunut. Palautteessa kaivattiin enemmän taustatarinaa. Se sai minut havahtumaan siihen, että lyhytproosani on helposti kryptisiä. Olen saanut palautteesta paljon ajateltavaa kehittyäkseni.

Olen myös toiminut Novan esiraadissa. Luimme kaikki kilpailuun osallistuneet novellit ja valitsimme kilpailussa varsinaiselle raadille etenevät tekstit. Olen tuomaroinut muitakin kirjoituskilpailuita ja saanut huomata, että taso on Suomessa kova. Kilpailuihin kannattaa siis satsata aikaa ja ajatusta, ettei jää muiden jalkoihin.

Kirjoituskilpailuille kannattaa varata aikaa

Päätän joka vuosi osallistua Novaan vielä kerran, mutta toistaiseksi en ole lähettänyt uusia tekstejä kilpailuun. Antologioihin kirjoittaminen ja kilpaluihin osallistuminen on ollut antoisaa, mutta katsotaanpa totuutta silmiin, se on aina pois jostain muualta. Se on pois romaanikäsikirjoituksen työstämisestä, väitöstutkimuksesta, liekehtiviltä lonkeroilta tai ihan vaan kallisarvoisesta vapaa-ajasta.

Kustantamojen järjestämiä romaanikirjoituskilpailuita voisin vielä kokeilla, jos sopiva kilpailu eteen osuu. Tosin silloinkin edellytyksenä osallistumiselleni olisi se, että minulla olisi jo valmiiksi kilpailuun sopiva teksti tuloillaan.

Yle Kioski LIT -kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon

Yle Kioski LIT -instagramnovellikisaan halusin osallistua siksi, että minua kiinnostavat kirjallisuuden uudenlaiset julkaisualustat. Aihetta tutkin myös jatko-opinnoissani. Kilpailussa haettiin novelleita, jotka sopisivat IG-kirjan muotoon. Kilpailuun lähetettiin hieman yli 140 tekstiä ja niistä raati valitsi kymmenen julkaistavaksi. Oma novellini Viimeinen ranta sijoittui noiden kymmenen parhaan joukkoon. Se julkaistiin 23.10. Yle Kioski LITin Instagram stooreissa ja on edelleen luettavissa tilin kohokohdissa.

Kokemus oli kaikin puolin kiinnostava ja aionkin avata blogissani myöhemmin kyseisen novellin syntytarinaa. Sain myös lukijapalautetta. Suurin osa palautteista koski itse tekstiä, mutta mahtui joukkoon palautteita myös Instagramista julkaisualustana. Siitä virisi keskustelua myös henkilökohtaisella Facebook-seinälläni, mistä olen iloinen.

Löytyykö blogini seuraajista innokkaita kirjoituskilpailijoita? Kuulisin mielelläni mielipiteitänne.

Kuva: Yle Kioski LIT

In English

Writing competitions are popular in Finland. This autumn I participated in Yle Kioski LIT’s writing contest that was looking for short stories to publish on Instagram.

Participating in a writing contest gives deadlines, some frames and, sometimes, also feedback. Winning a writing contest might also get your name out there.

My own writing contest history is not significant. I have participated in a few contests and gotten a few final rankings and honorable mentions. For me, more important than winning has always been the feedback and possibility to publish my text in the contest’s anthology. Though, I do admit that winning would feel sweet too.

I have also seen the other side of the table and worked as a member of the jury in a few different competitions. That has given me more perspective to the world of writing contests.

In Yle Kioski LIT’s contest, I was one of the ten winners. My short story was published on their Instagram stories on 23 October. It was very interesting to see my text in a brand new platform as an IG-Book.

For someone who wants to participate in a writing contest I have some advice. Always read the rules well and do what they say. Make sure you know what you sign in for. Contest rules should tell how they will use the text if it wins. Do not participate in contests that don’t feel right for your genre or style. There is no point to give up your artistic point of views just to be able to enter the contest. And last but not least, if you are going to participate, give your text time and effort. At least in Finland the quality of contest texts is high.

Do you like to participate in Writing Contests? I would like to hear more about your experiences.

Picture: Yle Kioski LIT

Kotiinpaluu / Homecoming

In English below

Kevät on ollut pitkä. Vaikea sanoa mitään sen rakentavampaa.

Päätin kokeilla bloggarisiipiäni toisella alustalla, mutta koronakevät vei innon niin bloggaamisesta kuin kirjoittamisestakin. Seurasin ristiriitaisin tuntein niitä, jotka löysivät poikkeusoloista lisää aikaa ja virtaa kirjoittamiseen. Olin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla myös kateellinen.

Minulle kevät ei ollut pitkä ainoastaan poikkeustilan takia. Erosin pitkästä, hyvästä parisuhteesta viime syksynä. En summaile eroa enempää, mutta yksinasumiseen ja kahden koiran yksinhuoltajuuteen tottuminen on ollut hidasta.

Tammikuussa aloitin jatko-opinnot yliopistossa. Motivaatio oli aluksi korkealla, mutta kurssien etäistyttyä ja suunnitelmien muututtua jäin vähän tuuliajolle. Onneksi suunta on nyt oikea ja apurahahakujen lisäksi olen päässyt muotoilemaan ensimmäisten tutkimushaastattelujeni runkoa.

Keväällä teatterikriitikon hommat jäivät tauolle muutamaksi kuukaudeksi, sillä yhtäkkiä ei ollut arvosteltavaa. Nyt olen palannut varovasti teatterin pariin. Onneksi meillä vielä on kesäteattereita, joiden ulkoilmatiloissa voidaan turvaväleistäkin huolehtia helpommin.

Uuden alun sain vihdoin The Burning Squid -projektista, jonka käynnistin yhdessä kirjoittajakollegani Andrew Stanley Burnsin kanssa. Aiomme vielä hetken olla salaperäisiä, mutta sen verran voin jo paljastaa, että tarkoituksemme on yhdistellä fantasiatarinoita sekä lauta- ja roolipelejä. Löydät liekehtivät lonkerot verkkosivustoltamme, Facebookista ja Instagramista. The Burning Squidin työkieli on englanti.

The Burning Squidin myötä päätin herätellä myös Perjantaipanos blogini henkiin vanhalla tutulla kaavalla. Pohdin edelleen kirjoittamista harrastuksena ja ammattina, julkaisen fiktiotekstejä ja innostun sanataiteesta. Kiva olla kotona taas.

In English

Spring has been long. It’s hard to really say anything more constructive than that.

I decided to try blogging on another platform, but Corona Spring took away the joy from both blogging and writing. With mixed feelings, I followed those who found more time and energy to write. I was happy for them, but at the same time I was jealous.

For me, spring wasn’t long just because of the exceptional time. I ended a long, good relationship last fall. I won’t sum it further, but it has taken time to get used to living alone again.

In January, I started postgraduate studies at the university. The motivation was high at first, but as the courses moved online and the plans changed, I just frozed. Fortunately, I got back on track and I am applying funding and planning my first research interviews.

My work as theatre critic also ended when suddenly there was no theatres to review. Now I am finally back on saddle because we now have outdoot summer theatres running.

I finally found my flow again as a writer when we finally launched The Burning Squid project with my co-author Andrew Stanley Burns. We are still being little mysterious about it, but what I can tell is that we will be combining fantasy stories and board and role-playing games. You can find The Burning Squid on our website, Facebook and Instagram.

With The Burning Squid, I also decided to bring The Friday Press back to life. The blog continues with a familiar pattern. I continue to blog about writing, publish fiction texts and get excited about words and stories. Nice to be home again.