Kerran kirjoitin runoja / Once upon a time I wrote poetry

Short Summary in English: Sometimes I need to lose myself and write poems. These are some old ones In Finnish written here and there.

(Joskus haluan hukata itseni ja kirjoittaa runoja. Tässä joitakin vanhoja, siellä-täällä kirjoitettuja.)

Muistutathan minua elämän perusasioista, kun unohdan hengittää
Ja herätät minut aamulla vaikka olen vannonut nukkuvani ikuisesti
Tiedän kyllä, ettet ole minusta vastuussa
Mutta voisitko vielä tänään
pitää kädestä kiinni kun ylitämme kadun
Jos epähuomiossa unohdan katsoa vasemmalle

Unennäkemisen taito

Kun leijailen
Tunnen, että taivas on auki
Ihmiset muuttuvat muurahaisista mikrobeiksi
ja ikävä täyttää
nenän ja korvat muistoilla

Kun äiti oli surullinen, samettiverhot tuoksuivat tupakalta
ja pölyltä, jota kukaan ei tuulettanut ulos
Aamukaste kupli keväisin kaunista musiikkia
ja mummon piirongin ylälaatikko haisee edelleen sisuille
vaikka mummo on jo mennyt

Minä voin paeta sähköiseen leikkiin
Tunnen, miten ohjain painaa peukalooni rastin
Vihreä merkkivalo sirisee silmiin
muistuttaessaan, että kaikki on vielä hyvin

Sopeutumaton

Istun ja olen
Eivätkä ihmiset ympärilläni
ole tutumpia kuin vieraat
On mahdotonta sopeutua
Jos ei ole sopeutuakseen
Yksinäinen susi ulvoo
Minä vain huokaan

NaNoWriMo2018: Mitä sen on väliä? / What it is good for?

In English Below

Loppurutistuksessa kasaan puristettua tekstiä voi tuskin kutsua timantiksi, mutta ainakin minä tein sen. Selätin hirviön nimeltä NaNoWriMo ja nyt voin ylpeänä tarkastella maailmaa sen kumean rinnan päällä seisten.

Juuri nyt päälimäisenä tunteena on helpotus. Totaalinen, täydellinen, ihana helpotus. Koskaan tästä päivästä eteenpäin en enää aio pakottaa itseäni kirjoittamaan. Muistuttakaa minua tästä, kun seuraava marraskuu lähestyy.

NaNoWriMo oli haaste, mutta myös tapa oppia. Sen perusteella kokosin itselleni huoneentaulun.

  • 1. Suunnittele tarina mahdollisimman pitkälle ennen kuin kirjoitat. Suunnitelmaa on helpompi muuttaa kesken kirjoittamisen kuin yrittää löytää tarinan rakenne vapaan rönsyilyn jälkeen.
  • 2. Älä pakota itseäsi kirjoittamaan. Sinä et ole itsekurin ja selkärangan kirjoma ihminen. Sinä tarvitset armoa. Kun kirjoittaminen tuntuu hyvältä, kaikki on mahdollista.
  • 3. Anna itsellesi lupa ja aikaa. Jos tämä on tärkeintä maailmassa, älä anna elämän tulla sen tielle. Ota kirjoittaminen osaksi elämää. Raivaa sille tilaa ja merkitse se kalenteriin.
  • 4. Löydä tasapaino armon ja aikataulujen välille.
  • 5. Joka voi kirjoittaa, voi rakentaa ja tuhota maailmoja. Valjasta se voima jokaiseen tekstiisi.

Se, mitä Eemilille ja hänen ystävilleen tapahtuu seuraavaksi, jää vielä nähtäväksi. En hautaa tekstiä, mutta annan sen huilata hetken.

Sanoja tällä viikolla: 8570
Sanoja kokonaisuudessaan: 50280
Matkaa tavoitteeseen: -280

In English:

You can hardly call my last NaNoWriMo words diamonds but at least I reached the final word count. I slew the monster called NaNoWriMo and now I can watch the world while standing on its chest.

Right now the main feeling is the relief. Total, perfect, wonderful relief. After today I will no longer force myself to write. Remind me of this when November approaches again.

NaNoWriMo was a challenge, but also a way to learn. On that basis, I gathered some guidelines for myself.

  • 1. Plan your story as much as possible before you write. It is far easier to change the plan in the middle of writing than trying to find the structure from a story that has no limits.
  • 2. Don’t force yourself to write. You are not a person with self-discipline and spine. You need mercy. When writing feels good, everything is possible.
  • 3. Give yourself permission and time to write. If this is the most important thing in your life, don’t let your life smother it. Make writing a part of your life. Make room for it and mark it on your calendar.
  • 4. Find a balance between mercy and schedules.
  • 5. The one who can write can build and destroy worlds. Harness that power on every text you work with.

What happens to Eemil and his friends remains to be seen. I’m not burying the text, but I’ll let it rest for a while.

Words this week: 8570
Words in total: 50280
Words to go: -280

NaNoWriMo2018: Ei rajoja / No limits

In English Below

Olen väsynyt kirjoittamiseen. Kun tavoitteena on tietty sanamäärä eikä esimerkiksi valmiiksi hiottu teksti, työstä tulee teknistä ja puuduttavaa. Juuri nyt ei ole hauskaa. Haluaisin editoida ja rakentaa tekstistä palapeliä. Lineaarinen kirjoittaminen on jäänyt kohdallani historiaan syystä.

Suuri sanamäärä ei tee minua iloiseksi. Jokainen sana on vain yskähdys, naula tarinani arkussa. Tiedän, että pusken NaNoWriMon loppuun, mutta en enää nauti.

Kirjoittamisen ei koskaan pitäisi olla tällaista.

Tiistaina saavutan puolen välin sanapaalun, mutta unohdan juhlia. Tajuan, ettei 50 000 sanaa riitä kokonaiseen seikkailuun.

Annan Eemilin tavata isänsä vain, jotta hän voisi kokea menetyksen uudestaan. Poika parka.

Sanoja tällä viikolla: 20 186
Sanoja kokonaisuudessaan: 41 710
Matkaa tavoitteeseen: 14 125

In English:

I’m tired of writing. When you aim at a certain amount of words and not for finished text, the work becomes technical and dull. Right now it’s not fun. I’d like to edit and build the story like a puzzle. I don’t do linear writing for a reason.

The amount of words fails to make me happy. Every word is just a splash, a rusty nail on my story’s coffin. I know I will finish NaNoWriMo, but I no longer enjoy.

Writing should never be like this.

On Tuesday, I reach half-way through, but I forget to celebrate. I realize that 50,000 words are not enough for a full adventure.

I’ll let Eemil meet his father just to make him experience the loss again. Poor boy.

Words this week: 20 186
Words in total: 41 710
Words to go: 14 125