Shortly in English: Last Saturday I attended to a writing class about Children’s books. Writing classes and other writer meetings are good for networking and sharing experiences with other writers and people working with literature. This time the class was so spot on. I had a lot of ideas and new energy to work with my projects.
Lastenkirjainstituutti järjesti viime lauantaina koulutuksen nimeltä ”Kuinka lasten- ja nuortenkirjoja tehdään?”. Kokonaan verkossa järjestetty päivä oli yhtä aikaa rento ja niin täynnä asiaa, että siitä riittää pureskeltavaa vielä pitkäksi aikaa.
Kokonaisuus oli kuin minulle räätälöity. Kaikki osa-alueet tarjosivat vinkkejä ja ajateltavaa etenkin The Burning Squidin projekteihin. Koulutuksen ohjelmassa kuultiin muun muassa Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen, kirjailija Veera Salmen sekä Otavan graafisen suunnittelun päällikön Mirella Mäkilän alustukset. Pienkustantamisesta kertoi Etana Editionsin Reka Kiraly ja kirjojen joukkorahoituskampanjoista Merkityskirjojen Terhi Kangas.
Osallistuin myös Haamu Kustannuksen Tiina Hautalan ohjaamaan kauhuaiheiseen genretyöpajaan (josta kirjoitan lisää myöhemmin) sekä Anna Tiitisen vetämälle Lastenkirjainstituutin virtuaalikierrokselle.
Sopivia kirjoja kaiken ikäisille
Kaisa Laaksonen puhui alustuksessaan muun muassa siitä, miten ja miksi kirjoja luokitellaan. Kirjastossa kirjan on mentävä johonkin luokkaan, joten luokittelu helpottaa kirjaston työtä, mutta auttaa myös lukijaa löytämään sopivia teoksia.
Teoksen kirjastoluokan päättää yleensä kustantaja, eikä luokkaa sinänsä kannata kirjoittaessa miettiä. Luokkien tunteminen ja ymmärtäminen voi kuitenkin auttaa paketoimaan teoksensa muotoon, jossa yleisön on se helpompi löytää. Monet kustantajat myös arvostavat sitä, että käsikirjoitukselle on jo mietitty kohdeyleisö.
Luokkien ajattelu voi tuntua julmalta. Kohderyhmän ei kuitenkaan tarvitse olla rajoittava tekijä, eikä sen huomioon ottaminen tarkoita teoksen sisällön tai tyylin heikentämistä. Myös pienemmille lapsille tai eritasoisille lukijoille suunnatuissa kirjoissa voi käyttää monipuolista kieltä.
Lastenromaaneissa rakenteella, kuten lukujen pituudella ja kokonaisuuden rytmittämisellä, voidaan auttaa eritasoisia lukijoita. Kun jokainen luku ja kirjasarjan osa toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena, on lukuhetkiä helpompi jaksottaa ja kirjaan matalampi kynnys tarttua.
Ei aina perinteisiä reittejä
Kiinnostavin osuus koulutuksessa oli ehdottomasti kuulla pienkustantamisesta, kirjojen joukkorahoituksesta ja kirjan graafisesta suunnittelusta. Olen itse sitä nyt jo vanhanaikaista koulukuntaa, jolle opetettiin, ettei kirjailijaksi voi tulla kuin julkaisemalla kustantamon kautta. Etenkin The Burning Squidin myötä ajatukset ovat alkaneet muuttua.
The Burning Squidin tavoite on jonain päivänä olla pienkustantamo, mutta sitä ennen omakustantaminen voisi olla hyvää harjoittelua kustantajan uraa varten. Omakustanteet myös tuovat lisää ääniä ja vaihtoehtoista luettavaa kirjallisuuden kentälle. Varsinkin nykyään monet omakustanteet ovat todella laadukkaita sekä sisällöltään että ulkoasultaan, ja monille omakustantaminen onkin nykyään se ykkösvaihtoehto.
Joukkorahoituksella taas voidaan sitouttaa lukijoita kirjaan jo tuotantovaiheessa ja tarjota myös mahdollisuuksia osallistua teoksen toteutukseen. Olemme pohtineet roolipelioppaidemme joukkorahoittamista, sillä haluamme oppaidemme todella hyödyttävän sekä jo pelaavaa yhteisöä että niitä, jotka vasta haaveilevat roolipelaamisesta. Joukkorahoitus voi toimia omakustantamisen rinnalla myös ensiaskeleina kohti oman pienkustantamomme perustamista.
Kiitokset Lastenkirjainstituutille mielenkiintoisesta ja merkityksellisestä ohjelmasta. Pidän koulutuksista, jotka saavat pohtimaan kirjailijuutta ja alan tulevaisuutta. Totuus on, että nykyään kirjailijan ammatissa pitää aika usein kirjoittamisen ja tarinankerronnan lisäksi osata muutakin, kuten markkinointia, viestintää, konseptointia ja tuotteistamista.
Kuva: Franck Barske Pixabaystä
