englanniksi kirjoitettu fiktio / fiction written in English Archives

Luovuutta muuttolaatikoiden ja työkiireiden keskeltä / Being creative in the middle of moving and work

In English Below

Kun aloitin Sandy Talarmon lanseeraaman Luovan lokakuun, olin päättäväinen. Yrittäisin kerrankin saada aloittamani haasteen kunnialla loppuun. Vaikka lokakuuta on vielä jäljellä, ajattelin kirjoittaa ajatuksiani tähän mennessä. Luova lokakuu on nimittäin osoittautunut minulle sopivaksi haasteeksi.

Päätin haasteen alussa, että otan sen kevyesti. Ei ryppyotsaista suorittamista, vaan rentoa luovuutta muuton ja työkiireiden keskelle. Luova lokakuu antaa vapauden valita, miten teemoja päivittäin toteuttaa. Itse halusin kirjoittaa, koska tiesin sen muuten jäävän vähemmälle tässä kuussa. Koska olen aina ihaillut kahden virkkeen tarinoita, päätin kokeilla niitä nyt myös itse.

Kirjoitan joka päivä kahden virkkeen tarinan, jonka julkaisen sekä Instagramissa että Facebookissa. Olen pyrkinyt pitämään tarinoissa minulle tyypillisen spekulatiivisuuden, mutta muuten tyylilaji on ollut vapaa. Kirjoitan tarinat ensimmäisestä ajatuksesta, jonka päivän teema tuo mieleen.

On ollut mukavaa ja virkistävää. Juuri sitä, mitä toivoin. Olen päässyt lähemmäs kirjoittamisen riemua, joka aina joskus kalmanrajojen ja isompien juonirakenteiden keskellä katoaa. Joskus on ihana vain roiskia sanoja ilman tiukkaa tavoitetta.

Yllätyksekseni kuulin myös, että tämä on ihan ensimmäinen Luova lokakuu ja siksi päätin ottaa yhteyttä luovuushaasteen kehittäjään Sandy Talarmoon. Sandy on pyörittänyt Vihkokauppaaa 3,5 vuoden ajan. Lisäksi hän on koultettu life coach ja pienyrittäjien mentori. Alta voit lukea Sandyn vastaukset kysymyksiini.

Mistä keksit Luovan lokakuun?

Luovuus on aina ollut merkittävä osa yrittäjyyttäni ja tapaani työskennellä. Innostun itse helposti ja ilahdun siitä, että innostus ja ilo tarttuvat muihinkin. Olen järjestänyt paljon erilaisia haasteita ja syyskuun lopulla tuli mieleen, että ehkä juuri lokakuu kaipaisi jonkun virkistyksen. Halusin pitää haasteen mahdollisimman väljänä ja rentona, jotta ihmiset rohkaistuisivat mukaan itselleen mieluisalla tavalla. Haasteet ovat myös hyvä mahdollisuus rohkaistua kokeilemaan jotain uutta.

Oletko seurannut, millaisia juttuja on syntynyt Luovan lokakuun tiimoilta?

Olen. Iso osa haasteen hauskuutta, on nähdä, miten eri tavoin saman teeman voi tulkita ja toteuttaa. On mukavaa, että haasteen ympärille muodostuu aina jonkinlainen yhteisö, Seuraan Instagramissa ahkerasti #luovalokakuu2019 -hashtagia ja Vihkokaupan omassa FB-ryhmässä on myös omia ketjuja toteutusten jakamiseen.

Millainen fiilis sinulle on jäänyt tähän mennessä, aiotko jatkaa uusin teemoin ensi vuonna?

Ihmiset ovat lähteneet tosi kivasti mukaan, vaikka haaste alkoi hyvin lyhyellä varoajalla. Uskon, että ensi vuonna mennään uusin teemoin ja saadaan lisää ihmisiä mukaan, kun muistuttelen asiasta jo hyvissä ajoin.

Osallistutko itse Luovaan lokakuuhun?

Muutaman valokuvan olen teemoilla ottanut ja olisin mielelläni ollut aktiivisempikin. Tässä on vielä onneksi haastetta jäljellä. Täytyy vain pitää teemaa aktiivisesti mielessä, niin se näyttäytyy kyllä päivän mittaan jossain muodossa.

Vihkokauppaan ja Sadyyn voit tutustua verkossa:
www.sandytalarmo.fi
vihkokauppa.com
Luovan lokakuun teemat löydät täältä

In Eglish:

When I started a creativity challenge called Luova lokakuu (Creative October), launched by Sandy Talarmo, I was determined. For once, I would try to finish the challenge I started. Although October is not over yet, I decided to write my thoughts so far. Creative October has proven to be a good challenge for me.

From the start, I decided to take the challenge light. Just relaxed creativity in the middle of moving and working. Creative October gives you the freedom to choose how to carry out your themes every day. I wanted to write because I knew I can’t write as much as I would like to this month. Since I have always admired the two-sentence stories, I decided to try them out for myself.

I write a two-sentence story every day and post it on Instagram and Facebook. It has been nice and refreshing. Just what I needed. Sometimes it is wonderful to just splash words around without a strict goal.

To my surprise, I also found out that this is the very first Creative October and I decided to contact Sandy Talarmo, the creator of the Creative October. Sandy has been running a shop called Vihkokauppa for 3.5 years. She is also a life coach and small business mentor. Below you can read Sandy’s answers to my questions.

How did you come up with Creative October?

Creativity has always been a significant part of my entrepreneurship and the way I work. I have organized a lot of different challenges and I felt that October could use one. I wanted to keep the challenge as relaxed and light as possible to encourage people to participate in the way they liked. Challenges are also a great opportunity to be encouraged to try something new.

Have you followed what people are doing during Creative October?

I am. A big part of the fun is to see how the same theme can be seen in different ways. It’s nice to have a community around the challenge.

Would you like to continue with new themes next year?

People joined the challenge, even though it started with very short notice. I believe that next year we will go with new themes and get more people to join.You can find Sandy’s Vihkokauppa here.

Themes of the Creative October in English can be found on my blog

You can read my two sentences of stories on Instagram @perjantaipainos. I write all the stories in English too. You can also see what others have created by following the hashtag #luovalokakuu2019.

Raapale ja kokeilu: Yötön yö / Drabble and experiment: Nightless Night

Follow my blog with Bloglovin

In English below

Yötön yö pisti pään pyörälle ja bloginkin vähän jumiin, joten starttailen uuteen nousuun kevyesti sadan sanan raapaleella ja pienellä kokeilulla. Kirjoitin saman tarinan sekä suomeksi että englanniksi, mutta tällä kertaa en tehnyt vain käännöstä, vaan mitoitin tarinan kummallakin kielellä raapaleen mittaa eli tasan sataan sanaan nähdäkseni eron niiden välillä. Suomeksi tilaa kuvailulle ja sivuhuomioille oli enemmän, mutta toisaalta englanninkielisestä versiosta tuli napakampi, jopa vähäsanaisuudessaan kiinnostavampi. Suomen kieli yhdyssanoineen ja sijapäätteineen antaa raapaleelle jo niin paljon mittaa, että sanamäärän rajoissa olisi mahdollista kirjoittaa kokonainen novelli.

Kiinnostavin huomio on kuitenkin se, ettei englanninkielisestä versiosta tarvinnut jättää yhtään tarinan kannalta olennaista asiaa pois, vaikka muutaman kuvailun jouduinkin raa’asti leikkaamaan. Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että suomenkielisessä versiossa on edelleen löysää ja sanavalintoja huolellisesti miettimällä, myös tarinaan olisi mahtunut enemmän syvyyttä.

Kumpi versio sinun mielestäsi toimii paremmin?

Yötön yö

Janottaa. Makaan paikallani hengittämättä ja tunnen kuinka kitalakeni muuttuu nahkeaksi. Kieli on kuin hiekkapaperia hioessaan sen pintaa. Rahinan kuulee takaraivossa. Tämä on jatkunut jo useamman päivän. Oloni on alkanut muuttua tunkkaiseksi. Hikoilisin, jos voisin, mutta huokoseni huutavat tyhjyyttään. Tältäkö se tuntuisi? Olla vierotuksessa? Nälkälakossa? Kidutettuna vihollisen leirissä? Haluaisin kääntää kylkeä, mutta makuusijani on minulle mitoitettu, liian ahdas liikkua, päivänokosille tarkoitettu. Ajattelen ihan kiusallani kaulan kaarta, jossa suonet kiristyvät äärimmilleen, kun pään kääntää oikeaan asentoon. Aistikasta, mutta myös käytännöllistä anatomiaa. Kireään suoneen on helpompi upottaa hampaat. Kaamos, maistelen sanaa kuin haikeaa unelmaa. Kenen idiootin idea oli matkustaa Lappiin keskellä kesää, juhannuksena?

Englanninkielisen version voit lukea alempaa

In English

The nightless night made my head fuzzy and jammed my blogging a little. So I start again light. I wrote a drabble and at the same time did a little experiment. I wrote the same story both in Finnish and in English, but this time I did not just translate it. I wrote the story in both languages to a length of the exact 100 words to see the difference. There was more room for description and side comments in Finnish, but on the other hand, the English version became more compact, even more interesting. The Finnish language, with its compounds and case suffixes, already gives more room to play with the words and I think it would be possible to write a whole short story within the word limit.

The most interesting point, however, is that I didn’t have to exclude anything essential to the story to meet the word count in the English version, although some depictions had to be cut ruthless. On the other hand, it may also mean that the Finnish version still has a lot of looseness in word choices, and the story would have had more depth if I would cut the loose words and fill the word count with more story.

Which version you think works better?

The Nightless Night

I’m thirsty. I lay still and feel the roof of my mouth turn to leathery. My tongue scrapes it like sandpaper. It’s been days. I have started to feel frowsy. I’d sweat if I could but my pores are empty. Perhaps this is how it feels. Rehab. Hunger strike. Being tortured by the enemy. My fitted berth has no room to move. I torment myself by thinking about beautifully bent necks. So elegant but also anatomically practical. Teeth sink better in vain that is stretched. Polar night, what a wonderful word. Whose clever idea was a midsummer visit to Lapland?

The Finnish version of this drabble you can read above

Toisinaan on pakko kuunnella musiikkia, voidakseen toimia / Sometimes you gotta listen to music to be able to function

Novelli / Short Story

In English Below

Tämä pikkunovelli syntyi Kirjan talon minuuttinovellikurssilla. Novellin lähtökohtana toimi mukanani kulkeva esine. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että oma esineeni olivat uskolliset kuulokkeeni. Kaikki minussa, arjessa ja kirjoittamisessa palaa aina jossain kohtaa musiikkiin. Joskus tuntuu, ettei yhtään sanaa paperilla olisi ilman musiikkia. Haaveilen muuten itse samanlaisista korvani muotoihin valetuista kuulokkeista, jollaisia pikkunovellini päähenkilö käyttää.

Hän pani kuulokkeet korviinsa. Napit istuivat täydellisesti, ne oli tehty valoksen mukaan ja maksaneet yhtä paljon kuin hänen opiskeluaikaisen kämppänsä kuukausivuokra, mutta laadusta piti maksaa, jos halusi satsata asioihin, jotka tekivät elämästä miellyttävämpää.

Kuulokkeilla oli suora yhteys hänen työhyvinvointiinsa, joten hän oli pystynyt verovähentämään niiden hinnan edellisessä veroilmoituksessaan. Ennen valoksella tehtyjä korvanappeja hän oli käyttänyt valmiskuulokkeita, mutta niiden pysyminen korvissa kriittisellä hetkellä oli aina vähän hakuammuntaa. Isot korvien päälle asetettavat kuulokkeet taas olivat kömpelöt ja joskus jopa liian huomiota herättävät. Myös johdot olivat helposti tiellä, joten hän oli siirtynyt kokonaan bluetooth-malleihin. langattomuus kulutti pirusti akkua, mutta se oli silti pienempi paha kuin juuttua kuulokkeiden piuhoista holtittomasti käyttäytyvien ihmisten raajoihin ja vaatteisiin.

Hän teki itselleen soittolistoja. Hänen työssään piti päästä oikeaan tunnelmaan. Jokainen keikka oli omanlaisensa, joten jokainen keikka tarvitsi oman soittolistansa. Hän nimesi soittolistat tunnettujen filosofien mukaan ja jakoi niitä avoimesti suoratoistopalvelussa kaikille, jotka halusivat kuunnella hyvin rakennettuja kokonaisuuksia. Hänen musiikkimakunsa oli laaja ja hänen itsensä mielestä hienostunut.

Tänään hän oli valinnut listalle klassista ja kahdeksankymmentäluvun syntikkapoppia, ja rakentanut musiikkiin draaman kaaren, joka alkoi varovaisesta lämmittelystä ja kiihtyi räiskyväksi ilotteluksi ennen kuin laski taas soljuvaksi rauhaksi. Hän nosti suuren jääkiekkokassin olalleen ja nousi junasta. Hän käytti aina julkisia työskennellessään. Hän näytti huolitellulta, mutta tavalliselta, ja tiesi, että siinä oli kaikki, mitä kanssamatkustajat hänestä osaisivat kertoa. Jos viranomaiset edes sattuisivat kysymään.

Kun hän pääsi työmaalle, hän valmisteli työvälineensä ja tarkasti puhelimestaan, että palkkio, jonka hän aina vaati etukäteen, oli siirtynyt hänen tililleen. Sitten hän korjasi kuulokkeiden asentoa ja aloitti työn. Musiikki, joka virtasi hänen korviinsa ja täytti hänen kuuloaistinsa, vaimensi kohteiden epätoivoiset huudot.

In English

This short story was written in a minute story writing class at the Kirjan talo (House of Books). The base of the story was an object I always carry with me. Surely no one will be surprised that it was my headphones. Everything I am or do always goes back to music at some point. Sometimes it feels like no word will find its place on a paper without music. By the way, I dream of the same kind of tailor-made headphones that the character of the story is using.

He plugged in the headphones. The earbuds sat perfectly, they were tailor-made and had cost as much as the monthly rent of his small apartment he used to live in when he was still studying. But he had to pay for the luxury if he wanted to make life feel smooth.

There was a direct connection with the headphones and his well-being at work, so he was actually able to mark them as an expense when filing his tax returns. Before using the tailor-made earbuds he had used the mass-produced headphones, but they never felt right and kept dropping from his ears on the critical moments. Big headsets were clumsy and could draw too much attention to him. The wires were also annoying, so nowadays he used only Bluetooth models. Wireless headphones consumed a lot of phone battery, but it was still better than getting the wires tangled with limbs and clothes of panicked people.

He made playlists. He needed to get into the right mood when working. Each gig was unique, so each gig needed its own playlist. He named the playlists according to well-known philosophers and shared them public in a streaming service to anyone who wanted to listen to well-built musical experiences. He considered his music taste wide and sophisticated.

Today, he had chosen some classical music and combined it with 80s synth pop. Drama-wise the playlist was perfect. It began with a cautious warm-up and accelerated into a crackling joy before falling back into a bustling peace. He lifted a large hockey bag onto his shoulder and stepped out from the train. He always used public transportation while working. He looked tidy but ordinary, and he knew that it was the only way people could describe him if any authoritative would ever even happen to ask about him.

When he got to the site, he prepared his tool and logged into his mobile banking service to check out that he had been paid advanced for the job as should. Then he adjusted his earbuds and started his work. The music that flowed into his ears and filled his sense, muted the desperate screams of the targets.