Kategoria: kirjoittajakursseista / writing classes

Lastenkirjakurssilta eväitä kirjoittamiseen ja vinkkejä julkaisukanaviin

Shortly in English: Last Saturday I attended to a writing class about Children’s books. Writing classes and other writer meetings are good for networking and sharing experiences with other writers and people working with literature. This time the class was so spot on. I had a lot of ideas and new energy to work with my projects.

Lastenkirjainstituutti järjesti viime lauantaina koulutuksen nimeltä ”Kuinka lasten- ja nuortenkirjoja tehdään?”. Kokonaan verkossa järjestetty päivä oli yhtä aikaa rento ja niin täynnä asiaa, että siitä riittää pureskeltavaa vielä pitkäksi aikaa.

Kokonaisuus oli kuin minulle räätälöity. Kaikki osa-alueet tarjosivat vinkkejä ja ajateltavaa etenkin The Burning Squidin projekteihin. Koulutuksen ohjelmassa kuultiin muun muassa Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen, kirjailija Veera Salmen sekä Otavan graafisen suunnittelun päällikön Mirella Mäkilän alustukset. Pienkustantamisesta kertoi Etana Editionsin Reka Kiraly ja kirjojen joukkorahoituskampanjoista Merkityskirjojen Terhi Kangas.

Osallistuin myös Haamu Kustannuksen Tiina Hautalan ohjaamaan kauhuaiheiseen genretyöpajaan (josta kirjoitan lisää myöhemmin) sekä Anna Tiitisen vetämälle Lastenkirjainstituutin virtuaalikierrokselle.

Sopivia kirjoja kaiken ikäisille

Kaisa Laaksonen puhui alustuksessaan muun muassa siitä, miten ja miksi kirjoja luokitellaan. Kirjastossa kirjan on mentävä johonkin luokkaan, joten luokittelu helpottaa kirjaston työtä, mutta auttaa myös lukijaa löytämään sopivia teoksia.

Teoksen kirjastoluokan päättää yleensä kustantaja, eikä luokkaa sinänsä kannata kirjoittaessa miettiä. Luokkien tunteminen ja ymmärtäminen voi kuitenkin auttaa paketoimaan teoksensa muotoon, jossa yleisön on se helpompi löytää. Monet kustantajat myös arvostavat sitä, että käsikirjoitukselle on jo mietitty kohdeyleisö.

Luokkien ajattelu voi tuntua julmalta. Kohderyhmän ei kuitenkaan tarvitse olla rajoittava tekijä, eikä sen huomioon ottaminen tarkoita teoksen sisällön tai tyylin heikentämistä. Myös pienemmille lapsille tai eritasoisille lukijoille suunnatuissa kirjoissa voi käyttää monipuolista kieltä.

Lastenromaaneissa rakenteella, kuten lukujen pituudella ja kokonaisuuden rytmittämisellä, voidaan auttaa eritasoisia lukijoita. Kun jokainen luku ja kirjasarjan osa toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena, on lukuhetkiä helpompi jaksottaa ja kirjaan matalampi kynnys tarttua.

Ei aina perinteisiä reittejä

Kiinnostavin osuus koulutuksessa oli ehdottomasti kuulla pienkustantamisesta, kirjojen joukkorahoituksesta ja kirjan graafisesta suunnittelusta. Olen itse sitä nyt jo vanhanaikaista koulukuntaa, jolle opetettiin, ettei kirjailijaksi voi tulla kuin julkaisemalla kustantamon kautta. Etenkin The Burning Squidin myötä ajatukset ovat alkaneet muuttua.

The Burning Squidin tavoite on jonain päivänä olla pienkustantamo, mutta sitä ennen omakustantaminen voisi olla hyvää harjoittelua kustantajan uraa varten. Omakustanteet myös tuovat lisää ääniä ja vaihtoehtoista luettavaa kirjallisuuden kentälle. Varsinkin nykyään monet omakustanteet ovat todella laadukkaita sekä sisällöltään että ulkoasultaan, ja monille omakustantaminen onkin nykyään se ykkösvaihtoehto.

Joukkorahoituksella taas voidaan sitouttaa lukijoita kirjaan jo tuotantovaiheessa ja tarjota myös mahdollisuuksia osallistua teoksen toteutukseen. Olemme pohtineet roolipelioppaidemme joukkorahoittamista, sillä haluamme oppaidemme todella hyödyttävän sekä jo pelaavaa yhteisöä että niitä, jotka vasta haaveilevat roolipelaamisesta. Joukkorahoitus voi toimia omakustantamisen rinnalla myös ensiaskeleina kohti oman pienkustantamomme perustamista.

Kiitokset Lastenkirjainstituutille mielenkiintoisesta ja merkityksellisestä ohjelmasta. Pidän koulutuksista, jotka saavat pohtimaan kirjailijuutta ja alan tulevaisuutta. Totuus on, että nykyään kirjailijan ammatissa pitää aika usein kirjoittamisen ja tarinankerronnan lisäksi osata muutakin, kuten markkinointia, viestintää, konseptointia ja tuotteistamista.

Kuva: Franck Barske Pixabaystä 

Kuvitteluperjantai pohtii kirjoittamisen opiskelua / Second podcast talks about writing classes

(Shortly in English: Our second podcast episode is published in Sound Cloud. This time we talked about writing classes. We record our podcasts in Finnish.)

Syksy on iskenyt päälle kuin höyryjyrä. Sairastamaankin onnistuin ja naarmuttamaan vasta ostamani auton kyljen. Blogiparkakin on jäänyt huonolle kohtelulle viimeviikkoina. Olen kuitenkin iloinen, että Kuvitteluperjantai voi hyvin ja pääsimme julkaisemaan uuden jakson aikataulussa.

Toisessa jaksossa pohdimme kirjoittamisen opiskelua ja yhteisöllisyyttä. Kuuntele uusi podcastimme ja tiedät, mikä deadlineissa kiehtoo, mikä on ollut paras opettajalta saamani ohje ja miksi kirjoittaja tarvitsee muita kirjoittajia ympärilleen.

Uuden jakson voit kuunnella SoundCloudista, josta löydät myös muut julkaistut jaksot.

Kuvitteluperjantai podcast on toteutettu yhteistyössä Kuvittelupaikka-blogin Suvi Holopaisen kanssa.

Paremmin Kuvitteluperjantai-podcastiin voit tutustua täällä. Kuulemme mielellämme, mitä tykkäsit, joten jätäthän kommenttia joko blogissa tai somessa.

Toisinaan on pakko kuunnella musiikkia, voidakseen toimia / Sometimes you gotta listen to music to be able to function

Novelli / Short Story

In English Below

Tämä pikkunovelli syntyi Kirjan talon minuuttinovellikurssilla. Novellin lähtökohtana toimi mukanani kulkeva esine. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että oma esineeni olivat uskolliset kuulokkeeni. Kaikki minussa, arjessa ja kirjoittamisessa palaa aina jossain kohtaa musiikkiin. Joskus tuntuu, ettei yhtään sanaa paperilla olisi ilman musiikkia. Haaveilen muuten itse samanlaisista korvani muotoihin valetuista kuulokkeista, jollaisia pikkunovellini päähenkilö käyttää.

Hän pani kuulokkeet korviinsa. Napit istuivat täydellisesti, ne oli tehty valoksen mukaan ja maksaneet yhtä paljon kuin hänen opiskeluaikaisen kämppänsä kuukausivuokra, mutta laadusta piti maksaa, jos halusi satsata asioihin, jotka tekivät elämästä miellyttävämpää.

Kuulokkeilla oli suora yhteys hänen työhyvinvointiinsa, joten hän oli pystynyt verovähentämään niiden hinnan edellisessä veroilmoituksessaan. Ennen valoksella tehtyjä korvanappeja hän oli käyttänyt valmiskuulokkeita, mutta niiden pysyminen korvissa kriittisellä hetkellä oli aina vähän hakuammuntaa. Isot korvien päälle asetettavat kuulokkeet taas olivat kömpelöt ja joskus jopa liian huomiota herättävät. Myös johdot olivat helposti tiellä, joten hän oli siirtynyt kokonaan bluetooth-malleihin. langattomuus kulutti pirusti akkua, mutta se oli silti pienempi paha kuin juuttua kuulokkeiden piuhoista holtittomasti käyttäytyvien ihmisten raajoihin ja vaatteisiin.

Hän teki itselleen soittolistoja. Hänen työssään piti päästä oikeaan tunnelmaan. Jokainen keikka oli omanlaisensa, joten jokainen keikka tarvitsi oman soittolistansa. Hän nimesi soittolistat tunnettujen filosofien mukaan ja jakoi niitä avoimesti suoratoistopalvelussa kaikille, jotka halusivat kuunnella hyvin rakennettuja kokonaisuuksia. Hänen musiikkimakunsa oli laaja ja hänen itsensä mielestä hienostunut.

Tänään hän oli valinnut listalle klassista ja kahdeksankymmentäluvun syntikkapoppia, ja rakentanut musiikkiin draaman kaaren, joka alkoi varovaisesta lämmittelystä ja kiihtyi räiskyväksi ilotteluksi ennen kuin laski taas soljuvaksi rauhaksi. Hän nosti suuren jääkiekkokassin olalleen ja nousi junasta. Hän käytti aina julkisia työskennellessään. Hän näytti huolitellulta, mutta tavalliselta, ja tiesi, että siinä oli kaikki, mitä kanssamatkustajat hänestä osaisivat kertoa. Jos viranomaiset edes sattuisivat kysymään.

Kun hän pääsi työmaalle, hän valmisteli työvälineensä ja tarkasti puhelimestaan, että palkkio, jonka hän aina vaati etukäteen, oli siirtynyt hänen tililleen. Sitten hän korjasi kuulokkeiden asentoa ja aloitti työn. Musiikki, joka virtasi hänen korviinsa ja täytti hänen kuuloaistinsa, vaimensi kohteiden epätoivoiset huudot.

In English

This short story was written in a minute story writing class at the Kirjan talo (House of Books). The base of the story was an object I always carry with me. Surely no one will be surprised that it was my headphones. Everything I am or do always goes back to music at some point. Sometimes it feels like no word will find its place on a paper without music. By the way, I dream of the same kind of tailor-made headphones that the character of the story is using.

He plugged in the headphones. The earbuds sat perfectly, they were tailor-made and had cost as much as the monthly rent of his small apartment he used to live in when he was still studying. But he had to pay for the luxury if he wanted to make life feel smooth.

There was a direct connection with the headphones and his well-being at work, so he was actually able to mark them as an expense when filing his tax returns. Before using the tailor-made earbuds he had used the mass-produced headphones, but they never felt right and kept dropping from his ears on the critical moments. Big headsets were clumsy and could draw too much attention to him. The wires were also annoying, so nowadays he used only Bluetooth models. Wireless headphones consumed a lot of phone battery, but it was still better than getting the wires tangled with limbs and clothes of panicked people.

He made playlists. He needed to get into the right mood when working. Each gig was unique, so each gig needed its own playlist. He named the playlists according to well-known philosophers and shared them public in a streaming service to anyone who wanted to listen to well-built musical experiences. He considered his music taste wide and sophisticated.

Today, he had chosen some classical music and combined it with 80s synth pop. Drama-wise the playlist was perfect. It began with a cautious warm-up and accelerated into a crackling joy before falling back into a bustling peace. He lifted a large hockey bag onto his shoulder and stepped out from the train. He always used public transportation while working. He looked tidy but ordinary, and he knew that it was the only way people could describe him if any authoritative would ever even happen to ask about him.

When he got to the site, he prepared his tool and logged into his mobile banking service to check out that he had been paid advanced for the job as should. Then he adjusted his earbuds and started his work. The music that flowed into his ears and filled his sense, muted the desperate screams of the targets.