Suomalaisen kirjallisuuden päivänä kirjoitin raapalerunon / I wrote a poem on Finnish Literature Day

Aleksis Kiven päivän ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi 10.10. runosuoni pulputteli jälleen. Raapaleruno Mustasilmäisen tytön muistelmat kuuluu samaan sarjaan aikaisemmin julkaisemani Kissa-runon kanssa. Sarja kulkee nimellä Avainkaulalapsia ja muita selvitytymistarinota.

In English Shortly: I wrote a poem (In Finnish) to celebrate Finnish Literature day and our one of our National Authors Aleksis Kivi.

Mustasilmäisen tytön muistelmat

kerran tytöt karkasivat kotoa
menivät metsän reunaan
pitivät seuraa oraville
söivät evässämpylöitä
maistoivat ketunleipää
kuuntelivat lintuja
tiesivät niiden nimiksi
pikkupöllö, tilhitantti ja raasta
illalla pakomatka päättyi kotiin puhtaisiin lakanoihin

kului aikaa, joka lakkasi olemasta laskettavaa
tuli uusia tyttöjä
tuli poikia
tuli maailma, jonka keskellä kulki railo

toinen työistä, se mustasilmäinen
karkasi toisen kerran
ostarin kulmille
missä linnut olivat puluja ja variksia
eikä löytänyt enää kotiin
löysi ryppyisiin lakanoihin ja hetkiin, joille illat olivat liian lyhyitä

Toiselta puolelta maailmaa
mustasilmäinen tyttö kirjoittaa viestejä vaaleatukkaiselle
joka vaihtaa puhtaat lakanat omien lastensa sänkyyn
viesteissä lukee, että yhteinen pakomatka, se ensimmäinen, oli kaikkein paras

Runon ja suven päivä / Day of Poetry and Summer

(Shortly in English: Today is the day of poetry and summer here in Finland. It is also our National Poet Eino Leino’s birthday. Because of that I decided to publish a poem from my new collection I am working with. The poem is written in Finnish.)

Hyvää runon ja suven päivää. On tullut kuluneeksi 142 vuotta kansallisrunoilijamme Eino Leinon syntymästä. Itse olen viimeaikoina yllättänyt itseni kirjoittamasta pöytälaatikkoon raapalerunokokoelmaa työotsikolla ”Avainkaulalapsia ja muita kasvutarinoita”. Raapalerunossa eli tasan sadan sanan mittaisessa runossa viehättää editoiminen. Se, että kaikki on saatava mahtumaan tiettyyn sanamäärään antaa mukavaa haastetta.

Runon ja suven päivän kunniaksi, päätin jakaa yhden runon kokoelmasta, vaikka pääasiassa sitä kirjoittelenkin omaksi ilokseni.

Kissa

emme koskaan saaneet kissaa
isä oli allerginen
aivastaminen hihaan oli tärkeämpää

pyysimme harvoin anteeksi
kukaan ei välittänyt olimmeko pahoillamme
kuljimme avaimet kaulassa
ja eksyimme koulumatkalla kioskille

kioskin takana raidallinen kissa
ei halunnut syliin
sähisi
kynsi
oli mahdoton kesyttää

kiipesimme Ilman lupaa
kallioille
tuuletusparvekkeille
aitojen yli omenavarkaisiin

isän allergia paheni

ei ollut kissaa
mutta oli muuttoauto
ja äidin tuoksu
joka ei sopinut isän nenään

kissa kioskin takana aivasti naamalle
se ei enää jaksanut pistää vastaan
ei meille
ei autoille

äiti ei halunnut puhua kissasta
vaikka naarmut kyynärvarressa alkoivat märkiä
löysimme laastaria kylpyhuoneen kaapista
pilleripurkkien takaa

jos hukkasimme avaimen
peli oli menetetty

Kotiinpaluu / Homecoming

In English below

Kevät on ollut pitkä. Vaikea sanoa mitään sen rakentavampaa.

Päätin kokeilla bloggarisiipiäni toisella alustalla, mutta koronakevät vei innon niin bloggaamisesta kuin kirjoittamisestakin. Seurasin ristiriitaisin tuntein niitä, jotka löysivät poikkeusoloista lisää aikaa ja virtaa kirjoittamiseen. Olin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla myös kateellinen.

Minulle kevät ei ollut pitkä ainoastaan poikkeustilan takia. Erosin pitkästä, hyvästä parisuhteesta viime syksynä. En summaile eroa enempää, mutta yksinasumiseen ja kahden koiran yksinhuoltajuuteen tottuminen on ollut hidasta.

Tammikuussa aloitin jatko-opinnot yliopistossa. Motivaatio oli aluksi korkealla, mutta kurssien etäistyttyä ja suunnitelmien muututtua jäin vähän tuuliajolle. Onneksi suunta on nyt oikea ja apurahahakujen lisäksi olen päässyt muotoilemaan ensimmäisten tutkimushaastattelujeni runkoa.

Keväällä teatterikriitikon hommat jäivät tauolle muutamaksi kuukaudeksi, sillä yhtäkkiä ei ollut arvosteltavaa. Nyt olen palannut varovasti teatterin pariin. Onneksi meillä vielä on kesäteattereita, joiden ulkoilmatiloissa voidaan turvaväleistäkin huolehtia helpommin.

Uuden alun sain vihdoin The Burning Squid -projektista, jonka käynnistin yhdessä kirjoittajakollegani Andrew Stanley Burnsin kanssa. Aiomme vielä hetken olla salaperäisiä, mutta sen verran voin jo paljastaa, että tarkoituksemme on yhdistellä fantasiatarinoita sekä lauta- ja roolipelejä. Löydät liekehtivät lonkerot verkkosivustoltamme, Facebookista ja Instagramista. The Burning Squidin työkieli on englanti.

The Burning Squidin myötä päätin herätellä myös Perjantaipanos blogini henkiin vanhalla tutulla kaavalla. Pohdin edelleen kirjoittamista harrastuksena ja ammattina, julkaisen fiktiotekstejä ja innostun sanataiteesta. Kiva olla kotona taas.

In English

Spring has been long. It’s hard to really say anything more constructive than that.

I decided to try blogging on another platform, but Corona Spring took away the joy from both blogging and writing. With mixed feelings, I followed those who found more time and energy to write. I was happy for them, but at the same time I was jealous.

For me, spring wasn’t long just because of the exceptional time. I ended a long, good relationship last fall. I won’t sum it further, but it has taken time to get used to living alone again.

In January, I started postgraduate studies at the university. The motivation was high at first, but as the courses moved online and the plans changed, I just frozed. Fortunately, I got back on track and I am applying funding and planning my first research interviews.

My work as theatre critic also ended when suddenly there was no theatres to review. Now I am finally back on saddle because we now have outdoot summer theatres running.

I finally found my flow again as a writer when we finally launched The Burning Squid project with my co-author Andrew Stanley Burns. We are still being little mysterious about it, but what I can tell is that we will be combining fantasy stories and board and role-playing games. You can find The Burning Squid on our website, Facebook and Instagram.

With The Burning Squid, I also decided to bring The Friday Press back to life. The blog continues with a familiar pattern. I continue to blog about writing, publish fiction texts and get excited about words and stories. Nice to be home again.