Keskeneräisistä / work in progress Archives | Sivu 3 6:stä

Spektaakkeli / It’s a Spectacle

(In English Below)

Innostuin Speksiteatterista pari vuotta sitten, kun pääsin päivätyöni puitteissa arvioimaan kaikki Turun yliopiston speksit Turun ylioppilaslehteen. Tiesin kyllä, mitä speksit olivat, interaktiivista opiskelijateatteria improvisaatiotwistillä, huumorilla ja musiikkinumeroilla höystettynä, mutta silti niiden hyvä meininki pääsi yllättämään. Spekseistä ja niiden syvimmästä olemuksesta voit lukea lisää vaikka wikipediasta.

Yllättämään pääsi myös kutsu kirjoittaa Turun kauppakorkeakoulun vuoden 2020 speksi (TuKY-Speksi) yhdessä Kalle Lintusen sekä Kuvittelupaikan Suvi Holopaisen kanssa. Edellisen näytelmäni kirjoitin 2015 Teatteri Maneeriin ja palo kirjoittaa lisää draamaa on kytenyt siitä asti. Yleensä proosa kuitenkin ajaa yli ja siksi on ollut ihanaa upota hyvin erilaisen kirjoittamisen pariin.

Kolmas yllätys on ehdottomasti se, miten hyvin meillä kolmella käsikirjoittajalla synkkaa. Olemme kaikki kolme Turun yliopiston luovan kirjoittamisen humanistikasvatteja, mutta yhteen meitä ovat tuoneet tässä projektissa hullut ideat, hunsvotti huumori ja kyky kuunnella toisiamme, ymmärtää erikoisimpiakin heittoja ja poimia niistä helmet kässäriimme.

Parin tehosession jälkeen koossa on jo synopsis, runko, henkilöhahmot, kohtausluettelo, pari tippiä ohjaajalle sekä biisilistan tynkä. Uskallan jo melkein julistaa, että olemme dialogia vaille valmiita, täysin aikataulussa ja jopa edellä. Siinä asioita, joita harvoin pääsen sanomaan kirjoittamisestani.

Tuleeko TuKY-Speksistä kaikkien aikojen speksi? Keväällä se selviää. Mutta ainakin hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että tulevaa speksiä kirjoitetaan tosissaan, ammattimaisesti ja rohkein mielin kieli poskessa, ihan niin kuin speksiä kuuluukin kirjoittaa.

In English

I found spex theatre a few years ago when I was reviewing all the spexs of the students of the University of Turku for Turku Student Magazine as a part of my day job. Spex is an interactive theater performance made by students. It includes music, humor, and improvisation. The audience can participate in the play by shouting “Omstart”, which restarts the last scene and brings something new to it. The great thing about spex is the attitude and good spirit of the crew. Making a spex seems like a lot of fun.

This year I was invited to write the Spex of the Turku School of Economics 2020 (TuKY-Speksi) together with Kalle Lintunen and Suvi Holopainen (link). I wrote my previous play at Theater Maneeri in 2015 and the wish to write more drama has lived ever since. So far our spex playwriting project has been awesome. We have had lots of crazy ideas, silly humor and ability to listen to each other and pick up the best details amongst all the goofiness.

Time will tell if TuKY-Speksi is going to be the greatest spex ever but at least we are doing this with a good attitude and having fun with it. And as unbelievable this will sound coming from me we are definitely on time with the script.

Työnimi: Vilhelmiina / Working title: Wilhelmina

In English below

Tilittelin blogissani keskeneräisiä kirjoitusprojektejani viimeksi elokuussa ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki vähän päivittää kuulumisia.

NaNoWriMon jälkeen joulukuussa kirjoitusinto lopahti. Tungin tekstin toisensa jälkeen pöytälaatikkoon ja kaipasin jotain kevyttä. Kirjoittelin noloja runoja ja pari novellia, mutta sekin tuntui vähän väkinäiseltä.

Elin kirjoitusjumin armoilla pari kuukautta. Sitten aloin vitsailla ystäväni Andrew Stanley Burnsin kanssa ilmalaivoista, kissoista ja zombeista. Ihan perussettiä, kun yhdistää kaksi kirjahullua nörttiä, joilla on kummallakin yhtä omituinen huumorintaju ja vilkas mielikuvitus. Jossain yhteydessä totesin, että tästähän saisi lastenkirjan. Viikon päästä suunnittelimme jo henkilöhahmoja ja lukujakoa. Tarinaan ilmestyi Jeti ja Unikatti, ja se sai työnimen Vilhelmiina.

Alun perin koko jutun oli tarkoitus olla höntsäilyä, jolla saisin kirjoitusjumini auki. Enhän ollut koskaan ajatellun kirjoittavani lapsille. Mutta sitten tarina syveni ja henkilöhahmoista tuli tärkeitä. Lopulta päätin, että keskittyisin kokonaan Vilhelmiinan valmiiksi saattamiseen.

Yhdessä tekeminen on ollut hyvä kokemus. Andy on ollut väsymätön pallottelemaan ideoita, kannustamaan minua eteenpäin ja ratkomaan pulmia, joihin törmäämme. Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta valmistuu suomeksi, mutta ainut yhteinen kielemme on englanti. Se on aiheuttanut oman haasteensa prosessiin, mutta samalla omalta osaltaan myös antanut paljon. Kirjoitan aiheesta oman postauksen myöhemmin.

En halua vielä paljastaa enempää tarinastamme, mutta tavoitteena on, että voisimme alkaa lähetellä käsikirjoitusta kustantamoihin jo loppukesästä. Saatamme julkaista blogissani myöhemmin myös pienen näytteen.

Olen yleensä kirjoittajana se tyyppi, jolla on kymmenen juttua kesken rinnakkain. On ollut ihanan rauhoittavaa keskittyä yhteen asiaan, elää ja hengittää vain yhtä tekstiä.

Kiitos, Andy, pitkäjänteisyydestä, ehtymättömästä ideavarastostasi, kaikista hämmentävän hienoista sanoista ja siitä, ettet ole ikinä lakannut uskomasta Vilhelmiinaan.

In English:

I wrote about my Work In Progress projects last time in August and thought that now would be a good time to update what is going on now.

In December, After NaNoWriMo, I quit writing for a moment. Text after text was boxed away and I felt like doing something lighter. I wrote some embarrassing poems and a couple of short stories, but even that seemed a bit forced.

I lived with the writer’s block for a couple of months. Then I started to joke about airships, cats, and zombies with my friend Andrew Stanley Burns. Very typical outcome when you mash together two bookworm nerds with a similar odd sense of humor and lively imagination. In some point, I realised we had some good building material for children’s book in our hands. A week later, we were already designing characters and plotting the storylines. We invented Yeti and Unicat, and named the airship Wilhelmina which is also the working title of our novel.

Originally, the whole thing was meant to be just some light scribbling to ease my writer’s block. I had never even thought of writing to children. But then the story got some depth and the characters became important. Finally, I decided to concentrate entirely on completing Wilhelmina.

Working together with Andy has been a good experience. Andy has been indomitable of juggling the ideas, encouraging me to keep on going and solving the problems in the story. The first complete version of the script will be in Finnish, but the only language we share with Andy is English. It has created some challenges to the process but also contributed a lot to it. I’ll post more about that later.

I don’t want to reveal too much about the story yet, but the goal is to start sending the script to publishing houses later this summer. We may also publish a small sample of the story on my blog.

I’m usually the type of writer, who always has ten things going on. It has been wonderfully soothing to focus on one thing, to live and breathe only one text.

Thank you, Andy, for your perseverance, your inexhaustible collection of ideas, your fancy and confusing words and the fact that you have never stopped believing in Wilhelmina.

Matkalla tuntemattomaan / To boldly go…

In English Below

Neljäs Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomo vei minut mukavuusalueelle. Tieteiskirjallisuuteen meidät perehdytti kirjailija Shimo Suntila, jonka opeista tarttui mukaan paljon pureskeltavaa.

Alusta asti oli selvää, että Suntila tiesi, mistä puhui, ja muistiinpanoja kertyi paljon. Yksinkertaisimmillaan scifin voidaan todeta perustuvan tieteeseen. Avaruuteen sijoittuvat tarinat on helppo tunnistaa scifiksi, mutta Suntila muistutti, että kyse voi olla myös muista tieteistä, kuten antropologiasta, sosiaalitieteistä, lääketieteestä tai luonnontieteistä. Scifitarinoiden tapahtumat ovat yleensä selitettävissä tieteen keinoin, eikä tiedettä vastaan varsinaisesti rikota, vaikka sen lainalaisuuksia voidaankin taivutella.

Suntila painotti kuitenkin hyvän tarinan tärkeyttä. Joskus tieteellinen periaate voidaan nakata roskakoriin, jotta tarinasta saadaan kiinnostavampi ja toimivampi. Tieteisulottuvuuden tulee kuitenkin olla tarinan ydin ja vaikuttaa henkilöhahmojen toimintaan. Juonen tulee käsitellä inhimillisiä ongelmia, mutta linkittyä elementtiin, joka tekee tarinasta tieteistarinan. Samanlaisen ohjeen saimme J.S. Meresmaalta eeppisen fantasian kurssikerralla. Siinä missä fantasia tuo tunnistettavaan maailmaan taikaa, scifi tuo siihen tiedettä.

Kovaa vai pehmeää?

Suntilan mukaan tieteiskirjallisuudessa liikutaan usein mahdottoman ja mahdollisen rajapinnoilla. Scifi voi omaksua erikoisia ideoita, mutta pysyä silti etäisesti mahdollisena. Kovaan ja pehmeään tieteiskirjallisuus voidaan jakaa sen perusteella, miten mahdollisena sen luomaa asetelmaa voidaan pitää.

Kovassa scifissä tekniikka toimii mahdollisimman realistisesti. Pehmeässä scifissä voidaan oikoa ja tehdä myös mahdottomia ratkaisuja. Esimerkiksi H.G. Wellsin tuotantoa voidaan pitää pehmeänä scifinä ja Jules Vernen kirjoja kovana scifinä.

Toinen tieteiskirjallisuudelle tyypillinen kahtiajako ovat dystopiat ja utopiat. Itse olen ehdottomasti dystopian ystävä. Ei pelkästään synkkien maailmoiden vuoksi, vaan myös siksi, että dystopioissa asuu toivo. Kun asiat ovat jo lähtökohtaisesti pielessä, pitää toivo kaiken kasassa ja vie tarinaa eteenpäin. Toivo on myös elementti, joka voi tehdä altavastaajasta sankarin.

Vaihtoehtohistorioita

Kävimme läpi myös erilaisia scifin alalajeja avaruusoopperasta aikamatkailuun. Omat suosikkini löytyvät vaihtoehtohistorioista, joista tunnetuin lienee tällä hetkellä steampunk höyrykoneineen ja ilmalaivoineen. Itseäni kiehtoo eniten cyborgien, neonvalojen ja synkkien tulevaisuusskenaarioiden cyberpunk. Suntilan mukaan seuraava merkittävä alalaji saattaa olla aurinkoenergian valjastava solarpunk, joka voi tarkastella myös ilmastonmuutokseen liittyviä uhkakuvia.

Vaihtoehtohistorioissa jokin asia maailmankirjoissa on mennyt toisin. NaNoWriMo-tekstissäni tarkastelin melko perinteistä Steampunk-maailmaa, jossa ilmalaivat täyttävät taivaan ja päähenkilö työskentelee höyrykonetehtaalla. Merenkulku on jäänyt espanjalaisille ja kreikkalaisille kauppalaivastoille sekä Pohjoismaissa eläville merenkävijöille. Olen tuonut tarinaan mukaan myös alkemisteja ja salatieteitä. Tekstissä ollaan lähellä 1900-luvun alkua ja siten myös ensimmäisen maailmansodan syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Samaan aikaan, kun Nikola Tesla tekee kaikessa hiljaisuudessa kokeilujaan sähköllä, pelkää alkemistien salainen veljeskunta uuden energiamuodon syrjäyttävän heidän valtansa.

Vaihtoehtohistorioiden ja toisenlaisten maailmojen kehitteleminen kiehtoo minua scifissä eniten. Suntilan mukaan vieraiden asioiden kokeminen on scifissä tärkeää, ihmisten reaktiot vierasta tai uutta kohtaan tuovat inhimillisyyttä tarinaan. Siellä missä on konflikti, on myös tarina.

Lue lisää ajatuksistani spekulatiivisen fiktion hautomosta.

Lukuvinkki: Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta. 2013, Kuoriaiskirjat. ISBN 978-952-7021-16-3

In English

The fourth meeting of my fantasy and sci-fi writing class took me to my comfort zone. Author Shimo Suntila introduced us to the world of science fiction.

Suntila knew what he was talking about. Science fiction should always have some science in it. We easily recognize stories happening in space as sci-fi, but Suntila reminded us that besides technology there might be other sciences involved too, like social sciences, anthropology or medical science.

Suntila emphasized the importance of a good story. Sometimes the scientific principles can be tossed to trash if it makes the story more interesting and functional. The plot should deal with problems readers can recognize, but still, have the sci-fi element to affect the behavior of the characters. The idea is very similar than the one J.S. Meresmaa introduced to us when she was talking about epic fantasy.

Hard or soft, dystopias or utopias?

According to Suntila, science fiction often balances on the border of impossible and possible. Sci-fi can embrace some wild ideas but still keep its set at least a little bit plausible. Sci-fi can be divided into hard and soft according to how possible the story’s set up is.

In a hard sci-fi, the technology works as realistically as possible. The soft sci-fi can make some short cuts and use more impossible solutions. For example, H.G. Wells’ books can be seen as a soft sci-fi and Jules Verne’s books as hard sci-fi.

Dystopias and utopias are also very typical of science fiction. I am definitely a fan of dystopias. Not only because of the dark worlds, but also because of the hope that dystopia holds in. When everything goes wrong, hope makes changes possible and keeps the story breathing. Hope is also an element that can turn an underdog into a hero.

Alternative histories

We also went through a variety of science fiction subgenres from space opera to time travel. My favorite ones can be found in alternative histories. The most known one at the moment is probably steampunk with airships and clockwork machines. I, myself, am more fascinated by the cyberpunk and the cyborgs, neon lights and gloomy future scenarios. According to Suntila, the next major alternative history variation might be the solarpunk, which harnesses solar energy and can also take a view on climate change.

In alternative histories, something in the world has gone differently. In my NaNoWriMo text, I wrote about the rather traditional Steampunk world, where airships filled the skies and the protagonist worked at the steam engine factory. The seas were left to Spanish and Greek merchants and seafarers living in the Nordic countries. I have also brought alchemists and some occultism in the script. The story takes place close to the beginning of the 20th century, and First World War. At the same time as Nikola Tesla is experimenting with electricity, the secret brotherhood of the alchemists fears that the new form of energy will displace their power.

Developing alternative histories and different worlds fascinate me most in sci-fi. According to Suntila, experiencing strange things is important in science fiction. People’s reactions to strange or new things bring humanity to the plot. Where there is conflict, there is also a story.