In English below
Tilittelin blogissani keskeneräisiä kirjoitusprojektejani viimeksi elokuussa ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki vähän päivittää kuulumisia.
NaNoWriMon jälkeen joulukuussa kirjoitusinto lopahti. Tungin tekstin toisensa jälkeen pöytälaatikkoon ja kaipasin jotain kevyttä. Kirjoittelin noloja runoja ja pari novellia, mutta sekin tuntui vähän väkinäiseltä.
Elin kirjoitusjumin
armoilla pari kuukautta. Sitten aloin vitsailla ystäväni Andrew Stanley Burnsin
kanssa ilmalaivoista, kissoista ja zombeista. Ihan perussettiä, kun yhdistää
kaksi kirjahullua nörttiä, joilla on kummallakin yhtä omituinen huumorintaju ja
vilkas mielikuvitus. Jossain yhteydessä totesin, että tästähän saisi
lastenkirjan. Viikon päästä suunnittelimme jo henkilöhahmoja ja lukujakoa.
Tarinaan ilmestyi Jeti ja Unikatti, ja se sai työnimen Vilhelmiina.
Alun perin koko jutun oli
tarkoitus olla höntsäilyä, jolla saisin kirjoitusjumini auki. Enhän ollut
koskaan ajatellun kirjoittavani lapsille. Mutta sitten tarina syveni ja henkilöhahmoista
tuli tärkeitä. Lopulta päätin, että keskittyisin kokonaan Vilhelmiinan
valmiiksi saattamiseen.
Yhdessä tekeminen on
ollut hyvä kokemus. Andy on ollut väsymätön pallottelemaan ideoita,
kannustamaan minua eteenpäin ja ratkomaan pulmia, joihin törmäämme. Ensimmäinen
versio käsikirjoituksesta valmistuu suomeksi, mutta ainut yhteinen kielemme on
englanti. Se on aiheuttanut oman haasteensa prosessiin, mutta samalla omalta
osaltaan myös antanut paljon. Kirjoitan aiheesta oman postauksen myöhemmin.
En halua vielä paljastaa
enempää tarinastamme, mutta tavoitteena on, että voisimme alkaa lähetellä
käsikirjoitusta kustantamoihin jo loppukesästä. Saatamme julkaista blogissani myöhemmin
myös pienen näytteen.
Olen yleensä
kirjoittajana se tyyppi, jolla on kymmenen juttua kesken rinnakkain. On ollut
ihanan rauhoittavaa keskittyä yhteen asiaan, elää ja hengittää vain yhtä
tekstiä.
Kiitos, Andy, pitkäjänteisyydestä,
ehtymättömästä ideavarastostasi, kaikista hämmentävän hienoista sanoista ja
siitä, ettet ole ikinä lakannut uskomasta Vilhelmiinaan.
In English:
I wrote about my Work In Progress projects last time in August and thought that now would be a good time to update what is going on now.
In December, After NaNoWriMo, I quit writing for a moment. Text after text was boxed away and I felt like doing something lighter. I wrote some embarrassing poems and a couple of short stories, but even that seemed a bit forced.
I lived with the writer’s block for a
couple of months. Then I started to joke about airships, cats, and zombies with
my friend Andrew Stanley Burns. Very typical outcome when you mash together two
bookworm nerds with a similar odd sense of humor and lively imagination. In
some point, I realised we had some good building material for children’s book
in our hands. A week later, we were already designing characters and plotting
the storylines. We invented Yeti and Unicat, and named the airship Wilhelmina
which is also the working title of our novel.
Originally, the whole thing was meant to be
just some light scribbling to ease my writer’s block. I had never even thought
of writing to children. But then the story got some depth and the characters
became important. Finally, I decided
to concentrate entirely on completing Wilhelmina.
Working together with Andy has been a good
experience. Andy has been indomitable of juggling the ideas, encouraging me to
keep on going and solving the problems in the story. The first complete version
of the script will be in Finnish, but the only language we share with Andy is
English. It has created some challenges to the process but also contributed a
lot to it. I’ll post more about that later.
I don’t want to reveal too much about the
story yet, but the goal is to start sending the script to publishing houses
later this summer. We may also publish a small sample of the story on my blog.
I’m usually the type of writer, who always
has ten things going on. It has been wonderfully soothing to focus on one
thing, to live and breathe only one text.
Thank you, Andy, for your perseverance,
your inexhaustible collection of ideas, your fancy and confusing words and the
fact that you have never stopped believing in Wilhelmina.
