Blogi / Blog

Lukeminen kannattaa / Reading is Essential

In English Below

Noin vuosi sitten lakkasin lukemasta. Halusin kyllä, mutta yhtäkkiä en osannut. Aloitin monta kiinnostavaa kirjaa, mutta en päässyt tunnelmaan. Teokset eivät imeneet mukaansa, eivät avanneet maailmaansa. Aloitettujen, lukemattomien kirjojen pino yöpöydällä kasvoi. Jossain vaiheessa annoin periksi. En enää edes yrittänyt. Samaan aikaan kirjoittaminen muuttui takkuiseksi pakkopullaksi.

Ystäväni suosituksesta rekisteröidyin äänikirjapalveluun. Selasin nimikkeitä ja aloitinkin muutaman teoksen kuuntelun, mutta en pystynyt keskittymään. Olin kuitenkin jo pitkään haaveillut kuuntelevani Stephen Kingin On Writing -teoksen Kingin itsensä lukemana. Kirjoitusoppaan ja elämänkerran yhdistelmä kulki mukanani työmatkoilla. Yli kymmenen tunnin kuuntelu tapahtui kuin itsestään reilun viikon aikana.

Olen kuullut lukuisia kertoja, että kirjoittaa voi vain jos lukee paljon.  Olen tiennyt sen, ymmärtänyt sen, mutta en ehkä koskaan tajunnut sitä. Joku tavassa, jolla King asian esitti, onnistui avaamaan silmäni. En alkanut lukea uudestaan siksi, että King käski kirjassaan lukea mahdollisimman paljon, vaan siksi, että tajusin tarvitsevani fiktiivisiä tekstejä elämääni selättääkseni omat kirjoitusjumini.

Lukeminen antaa minulle paljon. Se on osaltaan eskapismia, osaltaan ajankulua, enimmäkseen kuitenkin mielikuvituksen jumppaamista. Mitä enemmän luen, sitä paremmin voin. Mieleni pysyy avoimena ja virkeänä, luovuudelle alttiina ja aktiivisena. Tällä hetkellä kuuntelen yhtä kirjaa työmatkoilla, luen vuoteessa aamulla toista ja illalla kolmatta. Yöpöydällä pinossa on kirjoja, jotka jonottavat tulla luetuiksi.

Kingin On Writing avasi jonkinlaisen uuden tason lukemiseeni. Olen aina hätkähtänyt vaikuttavan tekstin, ovelien juonikäänteiden ja hienojen virkkeiden edessä, mutta nyt maistelen tekstiä toisella tavalla. Mietin kirjoittajan ratkaisuja. Miksi joku asia on ilmaistu juuri näin? Miten se vaikuttaa tarinaan tai lukukokemukseen? Millä tavalla henkilöhahmot reagoivat? Onko se uskottavaa? Miten reaktio vaikuttaa tarinan maailmaan, tai tarinan maailma reaktioon?

Tarinat eivät ole enää pelkkiä tarinoita. Eivät edes valmiiksi kirjoitetut tarinat. Nyt jokaisesta kirjoitetusta ja kirjoittamattomasta tarinasta tulee päässäni muovailuvahaa, joka vaikuttaa siihen, miten minä näen tai ajattelen tekstiä, todellisuutta ja tarinoita.

En tiedä, miksi lakkasin lukemasta. En tiedä, miksi siitä tuli niin vaikeaa. En tiedä, mitä menetin, kun lukeminen ei enää sujunut, mutta olen saanut jotakin parempaa tilalle. Olen lukenut yli kolmekymmentä vuotta, mutta vasta nyt tajuan, mitä lukeminen on.

Oletteko kokeneet samaa? Onko tapanne lukea tai ajatella lukemista muuttunut vuosien saatossa?

In English

About a year ago I stopped reading. I wanted to, but suddenly I couldn’t. I started to read many interesting books, but I didn’t get into them. I was unable to sink into the story or the world of the books I tried to read. The pile of books I couldn’t read grew on my nightstand. At some point I gave up. I stopped trying. At the same time, writing became hard.

On a friend’s recommendation I chose an audiobook service. I was browsing the books but couldn’t focus on listening. However, I had thought about listening to Stephen King’s On Writing, read by King himself, so I decided to try that one out. The combination of writing guide and autobiography worked well. I listened to it on my bus rides to work.

I’ve heard numerous times that one can only write if they read a lot too. I have known it, understood it, but I haven’t really figured out what it meant for me. But there was something in the way King put it that made me open my eyes. I didn’t start reading again because King told me to read as much as possible, but because I realized that I needed fiction in my life to get my own writing going on again.

Reading gives me a lot. It is partly escapism, partly a way to consume time, but mostly it is something that feeds my imagination. The more I read, the better I can write. My mind remains open and active, exposed to creativity. I am currently listening to one book on my bus rides to work, reading in bed one in the morning and another in the evening. My nightstand is now filled with books that eagerly wait to be read.

King’s On Writing helped me to get on the next level with reading. I’ve always been fascinated by affective texts, genius plot twists and fine ass sentences, but now I feel the text in a new way. When I read I’m aware of the author’s solutions. Why is something expressed like that? How does it affect the story or reading experience? Why does characters react the way they do? How does their reactions affect the story world and how does the story world affect their reactions?

Stories are no longer just stories. Now every written and unwritten story becomes a sandlot to play with. And every sandlot will mold the way I see or think about the text, the reality, and the stories.

I don’t know why I stopped reading. I don’t know why it became so hard. I have no idea what I lost when reading no longer was an option for me. But now it is replaced with something better. I have read over thirty years, but only now I realize what reading actually can be.

Have you experienced the same? Has the way you read changed over the years?

Ystävänpäivästoori englanniksi / I Only Have Eyes for You – Valentine’s Day Story in English

Lyhyesti Suomeksi: En ole kovinkaan romanttinen sielu, joten tässä omaan tyyliini sopiva ystävänpäivätarina, tällä kertaa ainoastaan englanniksi, sillä ”I only have eyes for you” -fraasi toimii vähän huonosti Suomeksi. Tarina oli alun perin kyseisen lausahduksen ympärille rakennettu harjoitus.

Preface: I am not a very romantic person. So here is a Valentine’s Day story more suitable for me. Originally it was a prompt from a phrase “I only have eyes for you”.

Why the hell I had gone out with him? Sure he was good-looking and charming but also arrogant and old-fashioned in so many ways. And on top of that he was a wizard – maybe the most powerful one in Europe. We had dinner in a fancy restaurant and walk in the park. Nothing extreme, just ordinary and pleasant. He took my hand and gazed into my eyes. “You know I only have eyes for you”, he said. I guess I wouldn’t have smiled so wide if I had known what he was talking about. One year later, after the peculiar wedding ceremony and some bizarre wows, I was still indignant of his collection. Jars after jars full of salty liquid and eyeballs of all the magical creatures he had captured on his journeys. “The eyes are the mirror of their souls”, he said, and put me in charge of dusting the jars. And every time I looked at those glooming eyeballs I had to do a little soul mirroring myself and ask the question: Why the hell I had gone out with him?

Matkalla tuntemattomaan / To boldly go…

In English Below

Neljäs Kirjan talon spekulatiivisen fiktion hautomo vei minut mukavuusalueelle. Tieteiskirjallisuuteen meidät perehdytti kirjailija Shimo Suntila, jonka opeista tarttui mukaan paljon pureskeltavaa.

Alusta asti oli selvää, että Suntila tiesi, mistä puhui, ja muistiinpanoja kertyi paljon. Yksinkertaisimmillaan scifin voidaan todeta perustuvan tieteeseen. Avaruuteen sijoittuvat tarinat on helppo tunnistaa scifiksi, mutta Suntila muistutti, että kyse voi olla myös muista tieteistä, kuten antropologiasta, sosiaalitieteistä, lääketieteestä tai luonnontieteistä. Scifitarinoiden tapahtumat ovat yleensä selitettävissä tieteen keinoin, eikä tiedettä vastaan varsinaisesti rikota, vaikka sen lainalaisuuksia voidaankin taivutella.

Suntila painotti kuitenkin hyvän tarinan tärkeyttä. Joskus tieteellinen periaate voidaan nakata roskakoriin, jotta tarinasta saadaan kiinnostavampi ja toimivampi. Tieteisulottuvuuden tulee kuitenkin olla tarinan ydin ja vaikuttaa henkilöhahmojen toimintaan. Juonen tulee käsitellä inhimillisiä ongelmia, mutta linkittyä elementtiin, joka tekee tarinasta tieteistarinan. Samanlaisen ohjeen saimme J.S. Meresmaalta eeppisen fantasian kurssikerralla. Siinä missä fantasia tuo tunnistettavaan maailmaan taikaa, scifi tuo siihen tiedettä.

Kovaa vai pehmeää?

Suntilan mukaan tieteiskirjallisuudessa liikutaan usein mahdottoman ja mahdollisen rajapinnoilla. Scifi voi omaksua erikoisia ideoita, mutta pysyä silti etäisesti mahdollisena. Kovaan ja pehmeään tieteiskirjallisuus voidaan jakaa sen perusteella, miten mahdollisena sen luomaa asetelmaa voidaan pitää.

Kovassa scifissä tekniikka toimii mahdollisimman realistisesti. Pehmeässä scifissä voidaan oikoa ja tehdä myös mahdottomia ratkaisuja. Esimerkiksi H.G. Wellsin tuotantoa voidaan pitää pehmeänä scifinä ja Jules Vernen kirjoja kovana scifinä.

Toinen tieteiskirjallisuudelle tyypillinen kahtiajako ovat dystopiat ja utopiat. Itse olen ehdottomasti dystopian ystävä. Ei pelkästään synkkien maailmoiden vuoksi, vaan myös siksi, että dystopioissa asuu toivo. Kun asiat ovat jo lähtökohtaisesti pielessä, pitää toivo kaiken kasassa ja vie tarinaa eteenpäin. Toivo on myös elementti, joka voi tehdä altavastaajasta sankarin.

Vaihtoehtohistorioita

Kävimme läpi myös erilaisia scifin alalajeja avaruusoopperasta aikamatkailuun. Omat suosikkini löytyvät vaihtoehtohistorioista, joista tunnetuin lienee tällä hetkellä steampunk höyrykoneineen ja ilmalaivoineen. Itseäni kiehtoo eniten cyborgien, neonvalojen ja synkkien tulevaisuusskenaarioiden cyberpunk. Suntilan mukaan seuraava merkittävä alalaji saattaa olla aurinkoenergian valjastava solarpunk, joka voi tarkastella myös ilmastonmuutokseen liittyviä uhkakuvia.  

Vaihtoehtohistorioissa jokin asia maailmankirjoissa on mennyt toisin. NaNoWriMo-tekstissäni tarkastelin melko perinteistä Steampunk-maailmaa, jossa ilmalaivat täyttävät taivaan ja päähenkilö työskentelee höyrykonetehtaalla. Merenkulku on jäänyt espanjalaisille ja kreikkalaisille kauppalaivastoille sekä Pohjoismaissa eläville merenkävijöille. Olen tuonut tarinaan mukaan myös alkemisteja ja salatieteitä. Tekstissä ollaan lähellä 1900-luvun alkua ja siten myös ensimmäisen maailmansodan syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Samaan aikaan, kun Nikola Tesla tekee kaikessa hiljaisuudessa kokeilujaan sähköllä, pelkää alkemistien salainen veljeskunta uuden energiamuodon syrjäyttävän heidän valtansa.

Vaihtoehtohistorioiden ja toisenlaisten maailmojen kehitteleminen kiehtoo minua scifissä eniten. Suntilan mukaan vieraiden asioiden kokeminen on scifissä tärkeää, ihmisten reaktiot vierasta tai uutta kohtaan tuovat inhimillisyyttä tarinaan. Siellä missä on konflikti, on myös tarina.

Lue lisää ajatuksistani spekulatiivisen fiktion hautomosta.

Lukuvinkki: Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta. 2013, Kuoriaiskirjat. ISBN 978-952-7021-16-3

In English

The fourth meeting of my fantasy and sci-fi writing class took me to my comfort zone. Author Shimo Suntila introduced us to the world of science fiction.

Suntila knew what he was talking about. Science fiction should always have some science in it. We easily recognize stories happening in space as sci-fi, but Suntila reminded us that besides technology there might be other sciences involved too, like social sciences, anthropology or medical science.

Suntila emphasized the importance of a good story. Sometimes the scientific principles can be tossed to trash if it makes the story more interesting and functional. The plot should deal with problems readers can recognize, but still, have the sci-fi element to affect the behavior of the characters. The idea is very similar than the one J.S. Meresmaa introduced to us when she was talking about epic fantasy.

Hard or soft, dystopias or utopias?

According to Suntila, science fiction often balances on the border of impossible and possible. Sci-fi can embrace some wild ideas but still keep its set at least a little bit plausible. Sci-fi can be divided into hard and soft according to how possible the story’s set up is.

In a hard sci-fi, the technology works as realistically as possible. The soft sci-fi can make some short cuts and use more impossible solutions. For example, H.G. Wells’ books can be seen as a soft sci-fi and Jules Verne’s books as hard sci-fi.

Dystopias and utopias are also very typical of science fiction. I am definitely a fan of dystopias. Not only because of the dark worlds, but also because of the hope that dystopia holds in. When everything goes wrong, hope makes changes possible and keeps the story breathing. Hope is also an element that can turn an underdog into a hero.

Alternative histories

We also went through a variety of science fiction subgenres from space opera to time travel. My favorite ones can be found in alternative histories. The most known one at the moment is probably steampunk with airships and clockwork machines. I, myself, am more fascinated by the cyberpunk and the cyborgs, neon lights and gloomy future scenarios. According to Suntila, the next major alternative history variation might be the solarpunk, which harnesses solar energy and can also take a view on climate change.

In alternative histories, something in the world has gone differently. In my NaNoWriMo text, I wrote about the rather traditional Steampunk world, where airships filled the skies and the protagonist worked at the steam engine factory. The seas were left to Spanish and Greek merchants and seafarers living in the Nordic countries. I have also brought alchemists and some occultism in the script. The story takes place close to the beginning of the 20th century, and First World War. At the same time as Nikola Tesla is experimenting with electricity, the secret brotherhood of the alchemists fears that the new form of energy will displace their power.

Developing alternative histories and different worlds fascinate me most in sci-fi. According to Suntila, experiencing strange things is important in science fiction. People’s reactions to strange or new things bring humanity to the plot. Where there is conflict, there is also a story.

Read more about the scifi and fantasy writing class.