In English Below
Kirjoittaminen tekee minulle hyvää. Eikä se ole pelkkä mutu. Päiväkirjan
kirjoittamisen hyvää tekevän vaikutuksen ovat tutkimuksissaan havainneet
esimerkiksi King (2001), Emmons ja McCullough (2003) sekä Dutton ja Grant (2012).
Kirjoittaminen auttaa myös jäsentelemään ajatuksia ja toisinaan sen avulla voi
jopa höyrytä pahaa oloa ulos.
Sairastan itse
ahdistusta. Harvemmin kuitenkaan sosiaalisissa tilanteissa, vaikka niissä
väsynkin helposti. Oma ahdistukseni syntyy yleensä niistä paineista, joita
kasaan itselleni ammatillisesti. Painin riittämättömyyden tunteen kanssa, vaikka
olen polttanut itseni jo kahdesti loppuun.
Ahdistus on ikävä peikko.
Se vaanii salakavalasti nurkissa, mutta hönkii niin äänekkäästi, että sen
läsnäolosta voi olla varma silloinkin, kun ei vielä oikeastaan ahdista. Se
aiheuttaa inhottavan tietoisen tunteen omasta olemisesta. ”Sanoinko jotain
hölmöä? Ymmärrettiinkö minut väärin? Mitä jos olin
tökerö? Teinkö tarpeeksi hyvin? Osaanko sittenkään?” Näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin
ahdistuspeikko oddottaa minun kompuroivan ja nauraa sitten räkäisesti niin,
että henki pakenee keuhokoista ja kurkkuun tulee möykky.
Kävin terapiassa kolme vuotta. Puhuin aika
paljon. Yritin ymmärtää. Lähinnä itseäni. Joskus läheisiä. Ei ollut tunteita, joilla kuvata, miltä tuntui. Oli vain
ahdistus. Vihasin muille helppoja kysymyksiä, koska en osannut vastata. ”Mitä
kuuluu? Miltä susta tuntuu?” Päässä löi tyhjää. “Ai
tuntuu?” En osannut nimetä yhtään tunnetta.
Silti tarinoissa, joita
kirjoitin, hahmot tunsivat paljon. Kokivat voimakkaasti. Pystyin kuvamaan
rakastumisen muutamalla sanalla, vihan pienellä kuvauksella, kateuden,
pettymyksen, epätoivon. Ja vaikka kirjoittaminen toisinaan tuntui ja tuntuu
edelleen raskaalta ja takkuavalta, minä en ole koskaan epäillyt kykyäni
kirjoittaa. Kirjoittaessa olen kuin toinen ihminen. Sulkakynää heiluttava
sankaritar, joka mustetta ympärilleen roiskien kukistaa peikon. Ei. Itseasiassa
ei edes kukista, kun ei se peikon rotisko uskalla lähellekään.
Kirjoittaminen tekee
minusta minut. Tuntevan, ajattelevan, itseni positiivisesti kokevan ihmisen. Silloin,
kun syystä tai toisesta kirjottamiseen tulee pitempiä taukoja, huomaan heti
hyvinvointini laskevan. Olen kireämpi ja apeampi. Saan kirjoittamisesta voimaa.
Suosittelen kokeilemaan, aloita vaikka päiväkirjasta.
Hyvää maailman mielenterveyspäivää sekä Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää.
In English
Writing is good for me. And actually for
others too. In their studies, King (2001), Emmons and McCullough (2003), and
Dutton and Grant (2012) have found that diary writing, for example, has a
positive effect on people. Writing also helps you to structure your thoughts
and sometimes it can even help you blow out some steam.
I suffer from anxiety, however, not usually
in social situations, even though I get tired easily when I’m around people. My
anxiety usually comes from the pressures that I put on myself in professional
matters and such. I often feel inadequacy, even after my two burnouts.
Anxiety is a nasty troll. It’s stealthily
lurking in corners, but it usually breathes so loud that I can’t ignore it even
when I don’t feel anxious. It makes me very self-conscious. “Did I say
something stupid? Was I misunderstood? What if I was clumsy? Did I do well
enough?” To these and many other questions, the anxiety troll expects me to
stumble, and then it laughs so hard that it makes me breathless.
I went to therapy for three years. I talked
quite a lot. I was trying to understand. Mainly myself. Sometimes the others
close to me. There were no emotions to describe what it felt like. It was just
anxiety. I hated the questions everyone kept asking because I couldn’t answer.
”How are you? How do you feel? ” Blank. I couldn’t name a single feeling.
Yet, in the stories I wrote, the characters
felt a lot and they felt strongly. I could describe how they fell in love with
few words, describe anger, envy, disappointment, despair. And while writing
sometimes felt and still feels hard, I never doubted my ability to write. When
I write I am a completely different version of me. A heroine waving a quill,
spilling ink everywhere while defeating the troll. No. In fact, I don’t even
have to defeat it. The troll never has the guts to come even near when I write.
Writing makes me more me. A knowledgeable,
thoughtful and more positive human being. When I take longer breaks from
writing, I immediately feel the changes in my well-being. I become more tense
and sadder. Writing gives me energy. I recommend you try it, maybe you can
start with a diary.
Happy World Mental Health Day and Aleksis Kivi and Finnish Literature Day.
Lähteet / References:
Emmons, R. A. & McCullough, M. E. 2003. Counting blessings versus burdens: An experimental investigation of gratitude and subjective well-being in daily life. Journal of Personality and Social Psychology, 84(2), 377-389.
Grant, Adam & Dutton, Jane. 2012. Beneficiary or Benefactor: Are People More Prosocial When They Reflect on Receiving or Giving? Saatavilla: https://doi.org/10.1177/0956797612439424. Linkki tarkistettu 10.10.2019.
King, Laura A. 2001. The Health Benefits of Writing about Life Goals. Saatavissa https://doi.org/10.1177/0146167201277003. Linkki tarkistettu 10.10.2019
